Valokuvaus ja kamerat

[Co-re]

^Merkittävä tekijä onkin ollut oikeastaan se, että digi on ottanut filmiä kiinni ja vasta jotain vuosia sitten useimmat ammattilaiset olivat siirtyneet kokonaan digin puolelle. Kaikki se kehitys, mitä jossain viimeisten sukupolvien filmijärkkäreissä ja filmeissä oli ennen digiä piti tavallaan tehdä uudestaan. Mielestäni 5D-sarja on ensimmäisiä kuluttajan ulottuville hinnoiteltuja runkoja, joissa herkkyys, kennokoko, pikselimäärä, käytettävyys ym. alkaa olemaan sillä tasolla että digitaalisuus ei enää ole kuvaamista rajoittava tekijä.

[mairaksinen]

Merkittävin pullonkaula on toki säilynyt; substanssin puute.

[Jarmo]

^Merkittävä tekijä onkin ollut oikeastaan se, että digi on ottanut filmiä kiinni ja vasta jotain vuosia sitten useimmat ammattilaiset olivat siirtyneet kokonaan digin puolelle. Kaikki se kehitys, mitä jossain viimeisten sukupolvien filmijärkkäreissä ja filmeissä oli ennen digiä piti tavallaan tehdä uudestaan. Mielestäni 5D-sarja on ensimmäisiä kuluttajan ulottuville hinnoiteltuja runkoja, joissa herkkyys, kennokoko, pikselimäärä, käytettävyys ym. alkaa olemaan sillä tasolla että digitaalisuus ei enää ole kuvaamista rajoittava tekijä.

Normaali kuluttaja ei myöskään oikeasti tarvitsisi täydellisen teräviä ja kohinattomia kuvia. Kyllä hyviä kuvia saa halvemmallakin kameralla kuin 5D-sarjalaisella. Itse en filmiaikoihin vielä harrastanut valokuvausta, mutta filmikamerassa kuvan tarkkuuteen vaikuttaa filmi ja objektiivi. Tapahtuiko siis itse filmissä paljonkin kehitystä viimeisten sukupolvien filmijärkkäreiden aikaan?

Ja kuvanlaatua ajatellen kallis objektiivi on tärkeämpää kuin kallis runko.

[mairaksinen]

Tästä pääsenkin kysymään noviisina kysymyksen.

Mulla on hankittu peruskamera, eli Canonin EOS 1100D ja sen mukana tuli peruskitti 18-55. Kuvaan aika paljon rättejä ja rättikokonaisuuksia, niin vähän laajakulmaisempi objektiivi olisi hakusessa. Eli että mun ei tartteisi aina katonrajaan kiivetä ottamaan kuvia asukokonaisuuksista, jotka ovat lattialla.

Eli ihan perustason objektiivi riittäisi, saa olla vaikka käytetty. Tässä tapauksessa kun taidot ovat suurin rajoite kuin optiikka tai runko.

[Co-re]

Ihme on jos ei 18-millin polttoväli 1,6-cropilla riitä. Itselläni on Canonin 24mm f/1.4 L II ja se on täyskokoisen kennon järkkärillä vain hieman laajempi kuin tuo sinun yhdistelmäsi ja mielestäni turhan laaja vähän kaikkialla.

[Jarmo]

Tästä pääsenkin kysymään noviisina kysymyksen.

Mulla on hankittu peruskamera, eli Canonin EOS 1100D ja sen mukana tuli peruskitti 18-55. Kuvaan aika paljon rättejä ja rättikokonaisuuksia, niin vähän laajakulmaisempi objektiivi olisi hakusessa. Eli että mun ei tartteisi aina katonrajaan kiivetä ottamaan kuvia asukokonaisuuksista, jotka ovat lattialla.

Eli ihan perustason objektiivi riittäisi, saa olla vaikka käytetty. Tässä tapauksessa kun taidot ovat suurin rajoite kuin optiikka tai runko.

Canonilta on itseasiassa ihan juuri tullut uusi laajakulmaobjektiivi 10-18mm. Hintaa on vaivaset 300 euroa ja optinen laatukin on hintaansa nähden erinomaista. Mitään muuta yhtä halpaa ja hyvää ei markkinoilla tietääkseni ole. Itselläkin tulee aina välillä tietyissä tilanteissa (lähinnä maisemakuvauksessa) olo, että kaipaisi laajempaa kuvakulmaa ja olenkin nyt himoinnut tuota kyseistä objektiivia.

http://www.digitarvike.fi/canon_ef-s_10-18mm_f45-56_is_stm

[Co-re]

^Hinta ei ole kallis mutta kannattaa muistaa S-objektiivien rajoitteet. Toisin sanoen, ei toimi sitten kuin pienikennoisella kameralla.

[Tumppi$]

^Merkittävä tekijä onkin ollut oikeastaan se, että digi on ottanut filmiä kiinni ja vasta jotain vuosia sitten useimmat ammattilaiset olivat siirtyneet kokonaan digin puolelle. Kaikki se kehitys, mitä jossain viimeisten sukupolvien filmijärkkäreissä ja filmeissä oli ennen digiä piti tavallaan tehdä uudestaan. Mielestäni 5D-sarja on ensimmäisiä kuluttajan ulottuville hinnoiteltuja runkoja, joissa herkkyys, kennokoko, pikselimäärä, käytettävyys ym. alkaa olemaan sillä tasolla että digitaalisuus ei enää ole kuvaamista rajoittava tekijä.

Normaali kuluttaja ei myöskään oikeasti tarvitsisi täydellisen teräviä ja kohinattomia kuvia. Kyllä hyviä kuvia saa halvemmallakin kameralla kuin 5D-sarjalaisella. Itse en filmiaikoihin vielä harrastanut valokuvausta, mutta filmikamerassa kuvan tarkkuuteen vaikuttaa filmi ja objektiivi. Tapahtuiko siis itse filmissä paljonkin kehitystä viimeisten sukupolvien filmijärkkäreiden aikaan?

Ja kuvanlaatua ajatellen kallis objektiivi on tärkeämpää kuin kallis runko.

Niin eihän runko koskaan yksin autuaaksi tee, vaan kyllähän laatuoptiikkaan kannattaa satsata, mikäli kuvaa muutenkin kuin vain ne pakolliset lomakuvat kerran-pari vuodessa. Mutta eipä se runkokaan täysin merkityksetön ole, tai siis rungon sisuskalut ainakaan. Esim. monilla digikameroilla syväterävyyden hallinta (bokeh) on aika onnetonta. Eli siinä kohtaa alkaa se kennon koko näyttelemään isoa roolia. Itse petyin pitkälti juuri siitä syystä tuohon Olympuksen uusimpaan Peniin. (plus omasta mielestäni se aivan jäätävä käyttöliittymä/softa) Tänä päivänä saa noihin pikkukennoisiin mikrojärkkäreihinkin jo todella laadukasta optiikkaa, joten siitä se ei ole enää kiinni. Toki aina pitää muistaa että kukin tietysti arvottaa eri asioita, mutta itse olen monessa kohtaa perfektionisti, joten ko. laite ei ollut sitä mitä minä etsin/haluan. Harmi sinänsä, koska tyylikäshän se olisi ollut muotoilunsa puolesta.

[Tumppi$]

Tästä pääsenkin kysymään noviisina kysymyksen.

Mulla on hankittu peruskamera, eli Canonin EOS 1100D ja sen mukana tuli peruskitti 18-55. Kuvaan aika paljon rättejä ja rättikokonaisuuksia, niin vähän laajakulmaisempi objektiivi olisi hakusessa. Eli että mun ei tartteisi aina katonrajaan kiivetä ottamaan kuvia asukokonaisuuksista, jotka ovat lattialla.

Eli ihan perustason objektiivi riittäisi, saa olla vaikka käytetty. Tässä tapauksessa kun taidot ovat suurin rajoite kuin optiikka tai runko.

Eräällä valokuvausfoorumilla sain erittäin hyvän vinkin, kun kyselin interiööri- ja arkkitehtuurikuvauksesta... Eli on hyvä myös muistaa, että mitä laajempi kuvakulma niin sitä enemmän mittasuhteet vääristyvät ja tulee ns. kaatuvia linjoja. Eli jos on mielenkiintoa ja mahdollisuus "säätää", niin esim. ihan perus 28mm laajakulmaobjektiivi (siis 35mm kinofilmivastaavuus tuon 28mm) ja kuvaa sillä 2-3 ruutua pystyyn ja liittää ne kuvankäsittelyohjelmalla yhdeksi panoraamaksi ja rajaa alhaalta. Saattaisi toimia sinunkin käyttötarkoitukseen..? Sellainenkin etu tuossa olisi, että tuollaisen polttovälin asiallisella ja valovoimaisella linssillä kun olisi varmasti myös laajempaakin käyttöä jatkossa.

[Jarmo]

^Merkittävä tekijä onkin ollut oikeastaan se, että digi on ottanut filmiä kiinni ja vasta jotain vuosia sitten useimmat ammattilaiset olivat siirtyneet kokonaan digin puolelle. Kaikki se kehitys, mitä jossain viimeisten sukupolvien filmijärkkäreissä ja filmeissä oli ennen digiä piti tavallaan tehdä uudestaan. Mielestäni 5D-sarja on ensimmäisiä kuluttajan ulottuville hinnoiteltuja runkoja, joissa herkkyys, kennokoko, pikselimäärä, käytettävyys ym. alkaa olemaan sillä tasolla että digitaalisuus ei enää ole kuvaamista rajoittava tekijä.

Normaali kuluttaja ei myöskään oikeasti tarvitsisi täydellisen teräviä ja kohinattomia kuvia. Kyllä hyviä kuvia saa halvemmallakin kameralla kuin 5D-sarjalaisella. Itse en filmiaikoihin vielä harrastanut valokuvausta, mutta filmikamerassa kuvan tarkkuuteen vaikuttaa filmi ja objektiivi. Tapahtuiko siis itse filmissä paljonkin kehitystä viimeisten sukupolvien filmijärkkäreiden aikaan?

Ja kuvanlaatua ajatellen kallis objektiivi on tärkeämpää kuin kallis runko.

Niin eihän runko koskaan yksin autuaaksi tee, vaan kyllähän laatuoptiikkaan kannattaa satsata, mikäli kuvaa muutenkin kuin vain ne pakolliset lomakuvat kerran-pari vuodessa. Mutta eipä se runkokaan täysin merkityksetön ole, tai siis rungon sisuskalut ainakaan. Esim. monilla digikameroilla syväterävyyden hallinta (bokeh) on aika onnetonta. Eli siinä kohtaa alkaa se kennon koko näyttelemään isoa roolia. Itse petyin pitkälti juuri siitä syystä tuohon Olympuksen uusimpaan Peniin. (plus omasta mielestäni se aivan jäätävä käyttöliittymä/softa) Tänä päivänä saa noihin pikkukennoisiin mikrojärkkäreihinkin jo todella laadukasta optiikkaa, joten siitä se ei ole enää kiinni. Toki aina pitää muistaa että kukin tietysti arvottaa eri asioita, mutta itse olen monessa kohtaa perfektionisti, joten ko. laite ei ollut sitä mitä minä etsin/haluan. Harmi sinänsä, koska tyylikäshän se olisi ollut muotoilunsa puolesta.

Itse en ole noihin micro 4/3 -kennollisiin kameroihin tutustunut, mutta esim. Canonin 1,6 croppikennoilla jo saa ihan kunnon bokehit jos on vielä sopiva optiikka.

[Jarmo]

Tästä pääsenkin kysymään noviisina kysymyksen.

Mulla on hankittu peruskamera, eli Canonin EOS 1100D ja sen mukana tuli peruskitti 18-55. Kuvaan aika paljon rättejä ja rättikokonaisuuksia, niin vähän laajakulmaisempi objektiivi olisi hakusessa. Eli että mun ei tartteisi aina katonrajaan kiivetä ottamaan kuvia asukokonaisuuksista, jotka ovat lattialla.

Eli ihan perustason objektiivi riittäisi, saa olla vaikka käytetty. Tässä tapauksessa kun taidot ovat suurin rajoite kuin optiikka tai runko.

Eräällä valokuvausfoorumilla sain erittäin hyvän vinkin, kun kyselin interiööri- ja arkkitehtuurikuvauksesta... Eli on hyvä myös muistaa, että mitä laajempi kuvakulma niin sitä enemmän mittasuhteet vääristyvät ja tulee ns. kaatuvia linjoja. Eli jos on mielenkiintoa ja mahdollisuus "säätää", niin esim. ihan perus 28mm laajakulmaobjektiivi (siis 35mm kinofilmivastaavuus tuon 28mm) ja kuvaa sillä 2-3 ruutua pystyyn ja liittää ne kuvankäsittelyohjelmalla yhdeksi panoraamaksi ja rajaa alhaalta. Saattaisi toimia sinunkin käyttötarkoitukseen..? Sellainenkin etu tuossa olisi, että tuollaisen polttovälin asiallisella ja valovoimaisella linssillä kun olisi varmasti myös laajempaakin käyttöä jatkossa.

Panoraamakuvauksessa syntyy myös vääristymiä, jotka on hankalampia korjata kuin laajakulmalla kuvatessa syntyvät kaatuvat linjat (pystyy korjaamaan yksinkertaisella klikkauksella esim. lightroomissa). Todelliseen arkkitehtuurikuvaukseen optimaalinen väline on tilt-shift objektiivi, mutta ne on hävyttömän kalliita. Mairan käyttötarkoitukseen mielestäni ehdottamani laajakulma on sopiva työkalu. Kuvatessa kohtisuoraan lattialla olevia asusteita, vääristymiä ei laajasta kuvakulmasta huolimatta synny.

[Tumppi$]

^^ Toki hyvällä ja sopivan polttovälin objektiivilla sekä riittävän lyhyellä kuvausetäisyydellä saa jonkin verran bokehia myös m43 kameroilla muttei kuitenkaan läheskään sitä luokkaa mihin ennätin kinofilmiaikana tottua.

[Tumppi$]

Eivät välttämättä ole hävyttömän hintaisia... (Siis tilt & shift lasit)

Katsoppas piruuttasi näitä: http://araxfoto.com/lenses/

Ja vaikka ovatkin veli venäläisen tekemiä ja ukrainalaisten modaamia, niin paljon noita on kehuttu.

[Co-re]

Mulla on myös halpis panoramapää mutta se on niin kookas ja työläs käyttää että on jäänyt kaappiin aina. Jos kuvassa ei nyt ole ihan lähellä olevia kohteita niin käsivaraltakin yleensä pärjää ilman pahempia haamuiluja.

[Muey]

Minuakin hiukan ihmetyttää tuo Mairan tarve laajemalle putkelle noihin rättihommiin. Luulisi että jalat ja muu ei-toivotut jutut tulevat jo tuollakin näkyviin jos tahtoo säilyttää perspektiivin tasaisena kuvaamalla suoraan ylhäältä alaspäin?



Mutta siis kameraharrastamisesta. Itse perin aikoinaan faijalta Pentax:in ME:n sekä muutaman putken 11-vuotiaana, kun pappa sai sellaisen hianon Nikonin täysautomaatti kinozuumipokkarin (28-115mm tjsp, oli kyllä pirun hyvä valotusautomatiikka tuossa aikaisekseen).

Kamera oli nassikalle siisti juttu ja iso ilon aihe, vaikkei sitä varsinaista kuvaamista juurikaan tullut opeteltua. Ohjeeksi annettiin että "tarkenna renkaalla, ja pyöritä sitä toista rengasta kunnes suljinaika vähintään 1/125 niin hyvä tulee", ja kyllähän niitä räpsyjä tuli otettua ja perhe-elämää dokumentoitua. Joskus myöhempinä vuosina kun lykkäsin tuon faijan käteen takaisin ja pyysin ottamaan kuvan niin sehän oli ihan sekaisin miten tämä laite toimii. Näin se kehitys kehittyy.

Sittemmin kuvaamien jäi, mutta kun digi alkoi viimein tulemaan "kunnolla" niin silloisen tietotekniikkahörhön piti tietenkin hommata sellainen hieno 2 mpix digipokkari ( ~600€ tjsp herran vuona 2002), ja sehän mahtui jopa melkein oikeasti paidan taskuun. Muutaman vuoden kuluttua turistireissun jälkeen alkoi sitten rassaamaan tuon kuvanlaatu, ja ostin perusjärkkärin uudelleen.

Sitä myötä kuvausharrastuskärpänen on ajan saatossa sitten yltynyt aina pahemmaksi. Faijan vanhan ME:n löysin kaapista uudestaan joskus viime vuosikymmenen loppupuolella, fiilistelin sen kanssa muutaman rullan verran. Tykkäsin, mutta koska perus-ME:ssä vain Av-kuvaustila joka vähän rajoittava, oli sille tietenkin "pakko" hankkia myös manuaaliversion taitava kaveri. Sittemin kokoelma on laajentunut jonkin verran, kun on tullut halu kokeilla myös muita formatteja:




Pentax K5 (croppidigi), Graflex Speed Graphic (4x5 pressi), Pentax LX (kinojärkkäri), Zeiss Super Ikonta 530/15 (120, 11x5.5)


Tästä huolimatta en kuitenkaan ole mikään 24/7 kameraa raahava kaveri, vaan edelleen olen sellainen henkilö joka ottaa kuvia lähinnä lomalla ja ulkomailla. Noiden kanssa venkslatessa sitä on tullut pikku hiljaa oppittua kerta kerralta enemmän ja paremmaksi kuvaajaksi, mutta hyväksi kuvaajaksi en kyllä voisi itseäni kutsua kovin hyvällä omatunnolla. Tykkään kuitenkin kuvien ottamisesta ja satunnaisten asioiden dokumentoimisesta, joten mitäpäs tässä, hauskaa on ja se on tärkeintä.

Digi on kiva ja kätevä, mutta filmillä on ihan eri fiilis kuvatessa. Itsellä pörrää ihan eri ajatukset päässä, ja koko prosessi on paljon keskittyneempi, varsinkin noiden vanhojen & hitaiden laitteiden kanssa. Digillä aina tulee räpsittyä muutama otos ja se on siinä, jos ei menny putkeen niin räpsitään muutama lisää kunnes on jotain suurin piirtein sinnepäin. Sitten säädetään loput fotarissa/lightroomissa jne. Eihän sen tarvitsisi mennä noin, mutta näin se vain allekirjoittaneen kanssa toimii. Digi myös painaa, tuo jättikokoinen grafleksi ei ole kauhean paljon painavampi kuin K5 + 17-70 peruszuumi.

Täytyy myös sanoa että olen olen oppinut kuvaamisesta tässä muutaman vuoden aikana noilla filmilaitteilla räpeltäessa aika paljon enemmän kuin niitä edeltävinä digivuosina.  Ja kyllähän se pistää miettimään milloin sitä liipasinta painaa kun homma maksaa sen 0,5-5 euroa per napinpainallus =).