Ihastuttuani nahkaan jalkineiden ja käsineiden jälkeen laukkujen materaalina. Minua on kovasti ihmetyttänyt ko. materiaalin puute/harvinaisuus trolley-laukuissa. Osaisiko joku vastata mieltäni askarruttavaan kysymykseen: Miksi?
Varmaa tietoa ei ole, mutta lennolla oli viimeeksi mukana Rimowan mukaan lähes atomipommin kestävä ultrakevyt ja monin muin laatusanoin kuvailtu laukku mikä aina "palautuu takaisin" niin eikö jo senkin kyljessä ole vajaan puolen metrin pysyvä vekki tai taitos. Lukuisten naarmujen lisäksi, mutta ne nyt kuuluu asiaan. Kai se on ollut jossain satimessa. Jos laukkuni olisi ollut nahkaa, se olisi ollut aivan täysin riekalaina, kuten siinä tapauksessa omistajan sydänkin olisi ollut. Laukkuja runnellaan äärettömän kovakouraisesti, eikä lause edes sisällä liioittelua ollenkaan. Käsimatkatavara on ainoa keino välttyä tältä ja ainoa matkatavara jossa voi ottaa muutakin huomioon kuin sen, että sen täytyy kestää vähintään yliajo panssarivaunulla.
Jos kuitenkin sellaisen kuitenkin kaikesta huolimatta haluaa, niin Tuscany Leather nyt ainakin myy niitä ja halvemmin hinnoin kuin brittien perinnemerkit.
Edit: Samoin tietysti myös SAB ja Brooks Brothers, mutta eri hintaan...
Käsimatkatavarankin on syytä kestää käsittelyä, jos kohde on sellainen, jonne lennetään pienellä koneella ja laukut kerätään koneeseen tullessa pois ja palautetaan ovella. Näin tapahtui usein Jenkeissä aikanaan. Äänestän kevyttä ja kestävää. Kevyttä siksi, että kun käsimatkatavarat punnitaan, on laukun paino pois hyötykuormasta. Kestävyyden tärkeys on jo riittävän monesti tähdennetty.
Aikanaan kun lensin oikeasti paljon, oli kaikilla samaa tekevillä aika identtinen laukkuvarustus Tümia, Rimovaa tai Samsonitea. Ei ehkä klassisen tyylikästä, mutta toimivaa. Ja omalla tavallaan toimivuus on tyylikästä. Inhosin ja inhoan noiden laukkujen ulkonäköä, mutta käytän niitä silti em. tarkoitukseen.
Edustavammat laukut sitten erikseen, eri tilanteisiin ja käyttöön. Kannettava kulkee nykyisin mukana Ruitertassenin reissussa rähjääntyneessä laukussa. Ostan sitten joskus jonkun hienomman, mutta silloinkin niin, että väistämättä syntyvät naarmut ja muut käytön jäljen muodostavat kaunista patinaa, eikä jokaista naarmua surra.
