Joo, eiköhän tuossa ole tavallaan helposta tavasta ottaa kantaa omiin "juuriin".


http://www.accidentalhedonist.com/index.php/2007/09/25/whiskey_tasting_notes_bushmills
Esim tuon mukaan Jamesonin perhekin on aikoinaan ollut protestanttinen.

Joo, eiköhän tuossa ole tavallaan helposta tavasta ottaa kantaa omiin "juuriin".

Mikä on kyllä niin periamerikkalaista kuin voi. On se vaan hieno maa ja kansakunta kotkotuksineen!

edit. Tuplapostauksen välttämiseksi lisätäänpäs tämä tähän... http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010081812205093_ul.shtml

"Itse en niinkään dokaa kuin tuen vain biopolttoaineteollisuutta, eikun..."

Pari uutta tuttavuutta tuli hankittua kaappiin. Viime ajat on mennyt viskin puolella turhankin tiiviisti pelkästään Islayn ihmeisiin keskittyen, joten nyt tarkoituksella hain kevyempiä vaihtoehtoja.

Glengoyne 17yo - Pehmeä ja ehkä aavistuksen hedelmäinen. Mukavan kevyt vaihtoehto Islay-viskien tuhdille turpeisuudelle ja savuisuudelle (ei tosin läheskään niin kevyt kuin saman firman 10-vuotinen).

Dalwhinnie 15yo - Vasta yksi maistelukerta takana, mutta kyllä tämä Skotlannin korkeimmalla sijaitsevassa tislaamossa tehty viski laadukasta tavaraa on. Kevyempää sarjaa tämäkin, mutta aavistuksen Glengoynea turpeisempaa. Turvetta hallitsevampana makuna ovat kuitenkin vanilja & hunaja.

Viskit kuuluvat niihin asioihin, joista jaksan vielä innostua. Tavoitteenani on kerätä mahdollisimman edustava kokoelma eri alueiden tisleitä baarikaappiin, jotta aina olisi jotain kuhunkin hetkeen sopivaa. Pyrin maistelemaan saman alueen tuotteita rinnakkain ja tällaisella cup-systeemillä luonnollinen seuraus lienee, että aikojen kuluessa kaappiini on valikoitunut kunkin alueen parhaat juomat. Asiaa vasta hiukan toistakymmentä vuotta harrastettuani on projekti toki vielä herkässä sikiövaiheessa, joten baarikaapin viskiosaston päivän tilanne näyttää seuraavalta:

Skottilaisia Single malt -viskejä on kertynyt useilta alueilta:
- Auchentoshan 10 YO
- Benromach NAS
- Bowmore Enigma 12 YO
- Glenlivet 12 YO
- Glenfiddich 12
- Glengoyne Burnfoot
- Dalwhinnie 15 YO
- Highland Park 18- ja 25 YO
- Lagavulin 16 YO
- Old Pulteney 12 YO
- Talisker 10 YO

Sekoiteviskejä:
- Black bottle 10 YO
- Islay Mist 8 YO
- Long John
- Kolme Leijonaa
- Upper Ten

Ja Irlantikin edustettuna:
- Powers Gold Label
- Jameson


Bourbonit ym. Amerikan ihmeet loistavat poissaolollaan, mutta tämä on toki vain hetkellistä. Oli kesällä sellainen kausi... Ja skottilaisissakin mennään vielä aika perustisleissä. Omana jonkinlaisena herrasmiesviskisuosikkina tuolta olisi poimittavissa Glenlivet.

Edit. ulkonäköä.

Jos Ylämaan tyyli viehättää, kokeilkaa hyvät ihmiset Cragganmorea.

Jos Ylämaan tyyli viehättää, kokeilkaa hyvät ihmiset Cragganmorea.

Kuin? Pidätkö tuota jotenkin tyypillisenä Highlanderina?
Oma mielipiteeni Cragganista on se että se on hyvinkin omintakeinen tuote.
Muita vastaavia ei ihan heti tule mieleen. Tämä siis täysin positiivisessa mielessä lausuttuna.
Speysidereista Cragganmore on ehdottomia suosikkejani.

Itse nostaisin Highlandereita tyypillisimmillään edustamaan Ben Nevis tai Dalmore peruspullotteen.
En pidä noita mitenkään poikkeuksellisen hyvinä viskeinä, mutta ovat edustamansa alueen tyypillisiä tuotteita.

Niputan Ylämaahan myös Speysiden. Lähinnä tarkoitin, että jos pitää jostakin muusta kuin Islaysta. Cragganmorea suosittelin, koska mielipiteeni siitä on sama kuin sinulla: omaleimaista positiivisessa mielessä.

Oukei.
Vanhoja tislaamon omia Ben Nevis pullotteita kannattaa kokeilla jos on mahdollisuuksia.
Noissa oli ainakin joskus aikoinaan todella mielenkiintoisia satseja suht kohtuulliseen hintaan.
Oon vähän kesäterässä kun en ole mielenosoituksellisesti maltaita enää vuosikausiin harrastanut.
Ei anna budjetti enää periksi nykyisellä hintatasolla.

Onko foorumilaisilla kokemusta japanilaisista sinkuista? Yllätyin positiivisesti, kun ostin pari viikkoa sitten Yamazakin 10 yo -pullon, ja se maistui oikein miellyttävälle. Pääosin oma sinkkukokoelma koostuu erilaisista Islayn (ja Juran) pullotuksista, lisänä muutama Highland. Kovin ovat myös kehuneet 18 yo Yamazakia, mutta jo tuo nuori 10-vuotias oli suositeltavan arvoinen tuttavuus.

Onko foorumilaisilla kokemusta japanilaisista sinkuista?

On. Yksi niistä valittiin (syystä) maailman parhaaksi viskiksi taannoin.

Sen suunnan pärähtäneisyys on aika oikealla tavalla vinksallaan.

Yamazaki on kyllä outo lintu viskimaailmassa. Sattuneesta syystä olen tuotakin kurkkuuni kipannut ja täytyy kyllä kehua Nipponin poikia. Maku on single maltille ominaisen täyteläinen ja tasapainoinen, kuin raskasta samettia. Mutta savuisuuden, turpeisuuden ja suolan puute tekee tepposet, aivot sanovat single malt mutta kieli ei meinaa taipua eriskummalliseen makuavaruuteen. Suosittelen maistamaan jos mahdollisuus osuu kohdalle!

Yoichi-nimistä nipskua tuli maistettua kerran Teerenpelissä ja se oli kyllä aika passelia. Ikää en tähän hätään muista, mutta olettaisin sen olevan melko tasoissa lasihinnan kanssa. Itse asiassa oli aika mukavakin tapa maistella viskiä tietämättä sen ominaisuuksista tarkemmin. Ollaan kaveriporukassa - ns. viiksikerhossa - suunniteltu samanlaista käytäntöä uusien sikarien maistelemiseen.

Muista japanilaisista: maistamastani Suntoryn viskistä en ollu kovin vakuuttunut. Pitää tarkistaa vielä erikseen mikä nimike oli kyseessä. Sama valmistaja tekee myös tuota Yamazakia.

Jos Ylämaan tyyli viehättää, kokeilkaa hyvät ihmiset Cragganmorea.

En osaa sijoittaa Cragganmorea tyylillisesti, mutta tuon nimen mainitseminen vei minut välittömästi parin vuoden taakse. Kävin Bremenissä erään tuttavan luona hänpä veikin minut paikalliseen juomakauppaan nimeltä Whisk(e)y and More. Voi pojat, että siellä oli valikoimaa. Viskien lisäksi hyllyissä notkui kohtuullinen kokoelma portviinejä ja rommeja. Pienenä erikoisuutena kaupassa oli oma hyllykkö erikoisen muotoisille lasisille astioille, jotka näyttivät enemmänkin alkemistin laboratorion rekvisiitalta. Näistä olisi ilmeisesti saanut ostaa eri aineita mukaan haluamansa määrän.

Asiaan. Kaupassa huomiomme kiinnitti Cragganmore-tynnyri jalustalla keskeisellä paikalla lattiaa. Myyjä oli jututtanut meitä jonkin aikaa ja totesi sitten, että "you boys look thirsty". Sen jälkeen hän laski meille tuosta astiasta laseihin tynnyrivahvuista Cragganmorea! Olihan se aika tiukkaa, mutta asiaankuuluvasti kohta tuotiin pieni vesinekka ja maistelu saattoi jatkua. Laimennuksen myötä juoma muuttui erikoiseksi herkuksi. Emme ostaneet sillä kertaa viskiä, mutta mukaan tarttui kuitenkin pullo portia sillä meidän oli tarkoitus sikaroida myöhemmin. Tuo komplimenttina tarjottu janonsammutus jätti kyllä mahtavan matkamuiston. Oli se ihan kiva kaupunki muutenkin.

Blendeistä vielä, Johnny Walkereita usein parjataan - osin aiheesta ja osin aiheetta. Ei kannata kuitenkaan rajoittaa maistelua punaiseen tai mustaan saati sitten muodostaa mielipidettään näiden perusteella. Valitettavast ne ovat kyllä Suomesta helpoimmin saatavat värit. Punainen on oikeasti tarkoittettu juomasekoituksiin ja minun mielestäni ilo alkaa vihreästä etiketistä, jota seuraavat kulta ja sininen. Kulta on vielä kokeilematta ja sininen oli kaikessa hyvyydessään jo melko haastava. Vihreästä on muodostunut itselleni sellainen luottoblendi. Sekoituksen osaset ovat kuitenkin tunnettuja skotteja (muistaakseni mukana oli ainakin Taliskeria ja Cragganmorea), mistä johtuen vihreä onkin itse asiassa vatted malt.

Sinisen osalta hinta voi muodostua esteeksi, mutta matkaillessa kannattaa pitää silmät auki. Samaiselta Bremenin reissulta palatessani tarttui Hampurin lentokentältä mukaan 20 cl pullo Blue Labelia. Hinta oli vielä siedettävä etenkin kun edessä oli esikoisen syntymä ja omat 30v-juhlat joita varten ajattelin pullon hankkia.

Tähän päätteeksi ei voikaan sitten muuta tehdä kuin kaataa dramin Vihreää yömyssyksi.

Kävelijä-jouneja parjaavat ne, joiden mielestä blendejä "pitää" parjata. Samat parjaavat myös Kolmea Leijonaa - eivätkä täten koskaan maista sitä taskumatista.

Heidän häviönsä.

Mahtaakos Kolmea Leijonaa enään saada mistään? Eikös senkin valmistus lopetettu?