^ No juu, ihan samalla tavalla minäkin tuon käsitin. Samalla viivalla ollaan. Lähinnä vain juuri tuo postaamasi lainaus pani ajattelemaan näin ekonomina, "jos minulla olisi 10K tynnyriä, joista tuhat olis ok tavaraa ilman väriä ja värin kanssa 8K". Päätös käyttääkö vai eikö olisi helppo. Eli juurikin, vähän huonompikin tavara saadaan välttämään väriä käyttämällä. Profittia.
Hyviä pointteja kylläkin. En usko, että tislaustaidosta on kiinni, tynnyreistähän tulee lähteestä riippuen n. 80% viskin lopullisista aromeista, joten sinne puolelle lähtisin vetämään vainua. Highland Park on Glenmorangien (ja Ardbegin sitä kautta nykyisellään myös) ohella eniten tynnyripolitiikkaansa pohtivia tislaamoita. Springbankin tapauksessa taas tekevät niin pieniä eriä, että aromivaihtelut ei haittaa. Glenfarclas taas tekee just niinkuin tahtoo, kun ovat perheomisteinen ja sitä kautta itsenäinen (parhautta!). Pientislaamoista ei näiden kohdalla tosin voida puhua, kun Ardbeg noista pienimpänä tislaa yli miljoona litraa puhdasta alkoholia vuodessa, Fagerlund yli kolme ja nuo muut asettuu 2 - 2,5 väliin.
Hyvää settiä yhtä kaikki. Pitkästä aikaa tulee viskihommiakin vähän mietittyä, ollu harrastus vähän jäissä jonkin aikaa jo. Tattis!