Tukholman. Rättisetti sinällään ei ole ihmeellistä ja etenkin Söderissä tuoreudeltaan aika tavalla Suomea jäljessä. Nitty Grittyn perussetti oli Television tavaraa 3v sitten.
Mutta...
Keskimäärin tukholmalaisilla on koko paremmin hallussa. Ei liian isoa settiä, ei ylitiukkuutta ja ylipäätään enemmän hyvältä tuntuvaa hyvältä näyttämisen sijaan. Österin bisnespoppoissa tuntuma oli selkeä - "näissä tehdään töitä" oli ykkösenä, toisille näyttäminen kakkosena. Miltei kaikilla oli oikeaa kokoa olevat vaatteet, preferenssinä ehkä suomalaisen "iso on mukavaa" -asenteen sijaan muutamien "nafti näyttää hyvältä" -asenne.
Liikkeiden palvelu oli loistavaa, jopa se snobeimman näköinen paskiaismyyjä jutteli mukavia ja suhtautui popoista & vaatteista tietävään enemmän sairausveljenä kuin häiriönä. Tyrkytystä ei esiintynyt, aitoa tuoteylpeyttä sen sijaan joka paikassa hitosti.
Jonkinasteinen dandy"tervehdys" tuli havaittua. Ensin katse kenkiin, sitten siitä ylös, virnistys. Molemminpuolisina tuli vastaan kymmeniä kertoja.
Mustat kengät miehillä (laskin): 6. Vain kahdet näistä setissä, jossa mikä tahansa muu toimisi paremmin. Loput niin maan penteleen tiukoilla brokereilla, joilla oli muutenkin brittihenkinen setti niskassa.
Erot, lopulta, olivat pieniä, mutta kokonaiskuvassa tuntuvia. Selkein se, että yleinen taju "tää on mulle hyvä" tuntui paremmin kuin Suomessa, jossa "tää on mun vaimon mielestä mulle hyvä" tai vastaava itsen ulkopuolella ajattelu on korostuneempaa.
Väitän, että pääsyy on asenteessa, mutta myyjien taito johtaa myös kokonaisuuteen. Samoin kuin hyvä valikoima (Nilsonilla Loaken 1880-sarjaa, kalliimpien liikkeiden laatutasosta puhumattakaan).
Suurimman vaikutuksen teki C&J -myyjän asenne. Maininta siitä, että katselee vain, ei tuonut mitään negaa ja herra esitteli äärimmäisen korrektilla ylpeydellä firman omia erikoistilausmalleja. Ja syytä ylpeyteen olikin.
