Useilla foorumeilla, ja täälläkin, näkyy usein se, että ikäänkuin halutaan uskoa/tulkita jonkun viesti pahiten päin - ilmiö jota näkee live-elämässäkin jos osapuolina ei-yhteensopivat persoonat. Nettikirjoittelussa (kuten meileissäkin) tämä siis korostuu kun vastaanottaja ei ole siinä vastapäätä kuulemassa. Livenä käytöstavat paranevat.
Vaatetusalasta en osaa sanoa, mutta ainakin kaikki teknisen korkeakoulutuksen saaneet tietävät hyvin miten teollisuus on täynnä ikiteekkareita, tai ainakin niitä joiden diplomityö ja viimeiset tentit viivästyvät 5-10 vuodella kun työelämä vei mukanaan. Ainoa haitta on muodollisen koulutusnimikkeen puuttuminen, joka Suomessa käytännössä estää etenemisen muihin firmoihin.
Äitini on muuten koulutukseltaan sairaanhoitaja mutta osaa kutoa ja ommella mitä ihmeellisimpiä ja loistavasti istuvia vaatteita. Meille tekemänsä narumatto päihittää woodnotesin ja minulle tekemänsä villapusero sai aikanaan jatkuvasti kehuja ja kyselyjä tyyliin "mistä tuon ostit".
Käsityöläisammateissa koulutusta tärkeämpää mielestäni on intohimo ja käytännön oppi. Siksi en tässäkään tapauksessa ole yhtään kiinnostunut kenenkään koulutuksesta, vaan sitten referensseistä.
Minusta muuten ei tulisi kelloseppää vaikka haluaisin ja koulut kävisin. Ei riitä kärsivällisyys eikä perfektionismi. Harjoitustyöt voisin selvittää tahdonvoimalla, mutta koulutus ei tekisi minusta oikeaa osaajaa.