Tavallaan sekoitelma myös.
Tosin sinällään "puhdasoppinen", että en sekoittele eri tyylejä keskenään vaan jos on rennompi päivä niin voi olla tosi casual, seuraavana päivänä sitten brittityylinen puku, kolmantena vähän panostetumpi casual ja sitten neljäntenä jonkin tilaisuuden vuoksi rennompi italialainen puku. Kokonaisuudet kuitenkin kokonaisuuksina ja luotan sen verran omaan tyylitajuuni, että vaikka en välttämättä vastaa tiettyä koodistoa niin lopputulos toimii. Tietoisesti en mitään etikettiä pyri rikkomaan ja muutenkin yritän "pysyä tutkan alla", toki jollain taskuliinalla, solmiolla tai vaikka rennommassa tilanteessa burgundin värisellä irtotakilla voi vähän revitellä, mutta silloinkin vain yhdellä osa-alueella.
Muuten tyyli tulee oikeastaan siitä, että mikä kriteeri nousee korkeimmalle kulloinkin.
Mukavuus ja tilanne: koska jokapäivä ei tarvitse/saa käyttää pukua niin ihan omaksikin iloksi säästää panostamisen tilanteen mukaan. Jos istun koko päivän omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.
Jos on jotain erityisempää niin vaikkapa talvella kauluspaita, slipoveri, sammarit ja tarpeen mukaan tweed-takki on toimiva yhdistelmä. Solmio tilanteen mukaan, mutta vain v-aukkoisen neuleen kanssa. Jos on jotain erityisempää edustamista tms. niin sitten puku, joko vartaloa myötäilevä italialainen tai sitten pönöttävämpi brittityylinen. Kesällä vaikka pikeepaita, chinot ja vaikkapa loaferit (sukilla) tai oikein kuumalla jo ihan sandaalit. Formaalimpana ohut italialainen irotakki, kauluspaita, prässichinot ja loaferit. Tilaisuudet käyttää smokkia, frakkia tai vaikka sitä vasta löydettyä tupakkatakkia ovat aina tervetulleita. Pukuakin on toki kiva käyttää.
Sää: erityisesti kengissä, kuten olen kirjoitellutkin, niin pyrin käytännöllisyyteen ja kestävyyden varmistamiseen. Sen takia talvella kunnon talvikengät ja näin loska-aikaan mieluummin vaikka Mephistot kuin Churchit. Toki jos tarvitsee olla edustavammat kengät niin sitten käytetään kalosseja. Samoin talvella talvihattu, kunnon hanskat ja pitkät kalsarit, kesällä taas sandaalit.
Asuvalikoima on siis puvuista irtotakkeihin ja -housuihin sekä erilaisiin neuleisiin. Kauluspaidoissa Jermyn Streetin valmistajat tuntuvat usein osuvan parhaiten kohdalleen kokoni suhteen kun taas irtotakeissa Italia vie voiton, mutta Englanti hoitaa homman kotiin housupuolella. Jenkeillä toki on Oxxford. Takeista talvella pitkät villakangastakit, välikausina sitten jokasääntakit (polyesteriä...) ja kesällä tarpeen mukaan jostain löytyneet Oratopin haista p...-luokan ohuet takit. Kunnon trenssi olisi kiva samoin kuin loden ja covert coat, joten tällä alueella on vielä tehtävää ja tyyli tiedossa, mutta varsinaiset vaatteet hakusessa.
Väreistä koen itselleni sopivimmiksi harmaan, laivastonsinisen, vaaleanruskean, tummanvihreän ja sitten eräänlaisena tuhmuutena viinin/tummanpunaisen. Toki musta on musta, joko mustana tai raidoilla. Sen sijaan vaaleanpunainen, etenkään vaaleansininen, kirkkaat keltainen tai vihreä tai pastellivärit eivät ole minun juttuni. Tummanruskean kanssa on tutustumisvaihe vielä menossa, se on jotenkin värinä jäänyt kokematta. Kuvioista raidat, kalanruoto, koiranhampaat ja vastaavat toimivat, sen sijaan neliöiden kanssa en ole oikein päässyt pitkälle.
Päähinelinjalla pakkasasteilla on talvihattu. Muulloin joku useammasta fedorasta ja kesällä Panama-hattu tai olkihattu. Homburg olisi seuraavana hankintalistalla, miksei joku trillbykin. Capit saati lippalakit eivät ole minua varten. Taskuliina tietysti tarpeen mukaan, sen sijaan solmioiden kanssa en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi ja jostain syystä niitä tulee vältettyä. Tällä hetkellä myöskin vyötilanne on todella huono, niissä pääsääntö on käyttötarkoitus eikä niinkään soljella leveily.
Kenkiä on useaa eri tyyliä useammasta eri maasta. Suurin osa tietenkin englantilaisia, pari paria jenkkejä, saksalaiset budapesterit ja pari paria ranskalaisia. Talvi- ja loskakeleille ja muuten vaan kengille lähtökohtaisesti tuhoavampaan käyttöön on tarjouksista napsittuja suomikenkiä ja mm. Mephistoja. Sukkia on useissa värisävyissä useilla eri kuvioilla kymmeniä pareja, ainakin niillä pääsee yrittämään. Yleisesti kengät sään, tilanteen ja muun asun mukaan.
Toisin kuin ivymanillä niin minulla ei ole oikein mitään jännää kasvutarinaa. Kotona aina korostettiin vaatteiden laatua ja kestävyyttä, etenkin hyvien kenkien tärkeyttä. Lapsena en jostain syystä millään tykännyt farkuista, joten käytin sitten muita housuja. Noloin hetki oli varmaan jotain kymmenvuotiaana koettu tuulipukukausi... Lukioaikana käytin farkkuja jonkun aikaa, mutta sitten ne jäivät pois ja tilalle tuli juuri neuleet, kauluspaidat, suorat housut ja muut.
Jos pääprinsiipit vielä tiivistäisi:
1. Laatu: vaatteen tulee kestää niin tyylillisesti kuin materiaalinkin puolesta mahdollisimman pitkään huomioiden hinta. Vaikka John Smedley on suosikkeja, niin tarjouksesta ostettu Boss varmasti vastaa myös hintaansa. Lisäksi sitä Bossia voi paremmin käyttää vaikka siellä kalliolaisessa baarissa.
2. Minä maksan vaatteesta, minulle ei makseta mainostamisesta: kirkuvia logoja ei missään tapauksessa.
3. Mukavuus ja tilanne: olen räätäli-Armandin kanssa eri mieltä siitä, että minusta puvunkin tulee olla mukava, miksi pukea mitään epämukavaa? Se ei tarkoita liian isoja leikkauksia tms. vaan hyvin istuva vaate on mukava. Pukeutuminen kuitenkin aina tilanteen mukaan, joskus puku on ehdoton, toisessa tilanteessa taas rennot vaatteet kuuluvat asiaan. Sinne baariin toki ei kannata ehkä puvussa mennä ihan huomion välttämiseksi ja puvun suojelemiseksi.
4. Sää: pakkasessa ei pidä palella tyylin vuoksi eikä vastaavasti sateessa kastua. Samaten ei vaatteelle tee hyvää kokea epämääräisiä sääoloja, kuten kengille öljyistä ja suolaista loskaa. Tätä varten on olemassa kalossit, sadetakit ja vaikka talvikengät. Jos viidessä vuodessa kuluttaa sadan euron talvikengät niin on se parempi kuin kuluttaa samassa ajassa kahdet kolmen sadan euron kengät.
5. Etiketti: silloin kun pukeudutaan muodollisesti niin silloin pukeudutaan muodollisesti ja mieluiten asteikon yläpään mukaan. Kun frakki tulee räätäliltä niin seuraava askel on hankkia hovikengät.
6. Oma silmä: jos se miellyttää itseä niin asussa on itsevarma, luottavainen ja sitä kautta kokonaisuus näyttää aina paremmalta kuin epävarman ja häpeilevän päällä. Toki toivottavaa olisi, jos muut kommentoisivat onnistumisia/epäonnistumisia...
7. Herrasmies on herrasmies, vaatteilla siihen ei ole mitään osuutta.