Belgian ohella oluen suurmaita ovat Saksa ja Brittein saaret. Itse en niin perusta norjalaisista tai USA:laisista megahumaloiduista 15 % vahvoista oluista. Kyllä sieltäkin mielenkiintoisia makuja löytyy, mutta näillä mailla ei ole satojen vuosien perinteitä erikoisoluiden valmistuksessa.
Minä en oikein pidä käsitteestä erikoisout, vaikka se vakiintunutta termistöä onkin. Mielestäni se korostaa liikaa asetelmaa lagerit ja muut. Tästä johtuen väite siitä, että norjalaisilla ei ole satavuotisia perinteitä "erikoisoluiden" valmistuksesta on vähän turhan jyrkkä. Kyllä norjalaisillakin on pitkät perinteet muiden kuin lager-tyyppisten oluiden valmistuksessa. Eräät maailman vanhimmista edelleen elossa olevista hiivakannoista löytyy norjasta.
Kyllä minusta norjalaista Nøgne #100 olutta koskien erikoisolut määre on paikallaan. Minun on hankala kuvitella edes paatuneimman olutharrastajan nappaavan jääkaapista tuollaista 0,5l pulloa 10% vahvaa olutta "janojuomaksi" tai jonkin aterian kanssa nautittavaksi. Tästä siis tuo määre erikoisolut: olut joka ei oikein sovellu ruoka-, jano- eikä juhlajuomaksi vaan pelkästään olutharrastajien kuriositeetiksi.
En kuitenkaan missään nimessä luokittaisi Hoegaardenia, saksalaisia pilsejä tai edes brittilistä bitteriä erikoisoluiden joukkoon, vaikka yksikään niistä ei ole lager. Lisäksi on olemassa pienpanimojen tekemiä lagereita, joita voisi ehkä pitää marginaalisuutensa vuoksi erikoisoluina. Näitä oluita myydään niiden kotimaassa ihan maitokaupassa, joten ne ovat vain suomessa erikoisoluen maineessa. Eli tässä mielessä ainakaan minun käytössäni erikoisolut viittaa positiivisessa käytössään rajattuun joukkoon kalenterivuoden erikoistilanteita (juhlapyhät) varten valmistettuja vahvoja oluita (syysolut,pääsiäisolut, jouluolut, talviporter jne.) Näitä erottaa norjalaisista ja yhdysvaltalaisista erikoisoluthirvityksistä se, että niillä on historia perinteisinä juhla-ajan juomina.
Norjalaisten ja jenkkien tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole tällaisista perinteisistä kausituotteista vaan pelkästään olutharrastajille tehdyistä voimakkaista elämyksistä, joihin ei liity mitään historiallista syvyyttä. Tuollaisilla monterioluilla ei ole mitään perinteitä vaan ne ovat syntyneet 1990-2000-luvulla, kun taas jotain voimakkaita saksalaisia ym. oluita on valmistettu jopa satoja vuosia.
En väitä sitä etteivätkö Norja tai USA olisi todella vakavasti otettavia olutmaita. Väitän vain, että esim. Schlenkerla Rauchbierillä (jota on valmistettu 1670-luvusta asti) on pidemmät perinteet kuin Nøgnellä, joka on toiminut vasta muutamia vuosia! Tämä on toki vain minun mielipiteeni, mutta itse haluan että niin viinillä kuin oluellakin on vakiintunut historia ja ehkä jopa tietyt perinteiset ruokareseptit, joiden yhteydessä niitä käytetään. En pidä erikoisvahvan oluen rakentamisesta pelkän voimakkaan elämyksen vuoksi, johon esimerkiksi Flying Dogin räikeät etiket ja alatyyliviittaukset pyrkivät.