Casual-tyyppinen pukeutumiseni kirvoittaa jatkuvasti kommentteja. Myönnän, että pukeutumistyylini on muuttunut nopeasti - siis noin
vuoden sisällä - todella paljon, eikä sitä oikein itse edes ymmärrä kuinka erilaiselta varmasti näyttää.
Eilen synnyinseuduilla käyskennellessäni päälläni oli chinot, v-neule, bd-paita, derby-kengät, vähän nuhjuinen safaritakki sekä lätsä.
Siis ihan peruskauraa. Siitä huolimatta eräs puolituttu kysyi, että olenko lähdössä jonnekin juhliin, ja olin kuulemma kuin "Anttilan
kuvastosta." Myöhemmin vanhat koulukaverit sanoivat minun näyttävän "joltain englantilaiselta opettajalta" ja kenkiä arveltiin kalliiksi.
(Noh, eiväthän nuo AE:n derbyt eBayssa maksaneet kuin muutaman kympin, mutta lankkaus ja muu huolenpito tekevät kengille ihmeitä.)
Saman tyylinen asukokonaisuus eri värisillä chinoilla, bd-paidalla ja neuleella olisi kuulemma kelvannut oopperaan aiemmin tällä viikolla.
En kuitenkaan mennyt safaritakissa oopperaan, vaan "tyydyin" pukuun.
Vaikka pukeutumisesta saamani kommentit ovatkin usein piikitteleviä ja karrikoivia, piilee niiden takana kuitenkin kehuja, ja usein
kommentit annetaan ihan hyvä ajatus mielessä, vaikka en tahdokaan näyttää kuin "Anttilan kuvastosta" otetulta mieheltä. Siellä päin,
missä olen syntynyt ja missä suurin osa lähipiiristäni nykyäänkin vaikuttaa, ei ole tapana kehua suoraan. Mitä voi odottaa, kun asiat
esitetään usein negatiivisen puolen kautta? Esimerkiksi kysymys "syötkö vielä" kysytään usein muodossa "et kai sä enää syö?"