Nyt kun joulurauhan julistuksesta on sopivasti aikaa, näistä viitsii kirjoittaa.
Valitettavasti taso on jollain netin vaatefoorumilla kirjoitettua mukaillen maakuntamuseomainen - kuten monessa muussakin asiassa, historiasta on jäänyt yleensä jäljelle vain kulloisenkin eliitin esineistöä ja rahvaan tavaraa ei ole pahemmin säilytetty - eli sellainen, mitä erilaiset "tavalliset" kylämestarit ja -kisällit ovat pitkin historiaa tehneet ja jota saattaa jossain maakuntamuseon vitriinissä nähdä. Lukuunottamatta oikeasti ortopedisiä erikoisjalkineita tarvitsevia tällaiselle tekemisen tasolle ei oikein ole 2010-luvulla sijaa, koska teollinen valmistus tuottaa tasalaatuisempaa ja paremmin viimeisteltyä tavaraa suurelle osalle väestöstä edullisemmin. Lisäksi Suomessa ei todennäköisesti ole missään vaiheessa historiaa ollut kysyntää esteettisessä mielessä kansainvälisen tason kriteerit täyttävälle kotimaiselle kengäntekemiselle, vaan eliitin kovin kärki on hankkinut ne Pietarista tai Euroopan-matkoiltaan, eikä tällaista perinnettä synny ihan äkkiä tyhjästä. Harjoittelulla jossain Briteissä, Italiassa tai vaikka Habsburgien vanhoilla sydänmailla tällainenkin osaaminen on saavutettavissa ja sen tehneitä suomalaisia on olemassakin (blogin puolella on haastateltu ainakin yhtä), mutta näiden osaajien tuskin kannattaa kysynnän puutteessa palata kotimaahan harjoittamaan ammattiaan. Valitettavasti.
