Kenkien hoito

[choir]

Palaan tähän kysymykseen. Käsittäkseni shell cordovan-materiaali ei venykään siten kuin tavallinen naudan nahka. Loogista olisi siksi ostaa sopivan väljät, eikä ahtaat kengät.

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti tähän ketjuun, mutta miten tykkäätte kenkienne istuvan?

Kävin eilen Caine Clothiersissa Korkeavuorenkadulla ja sain ystävällistä ja hyvää palvelua. Sovitin Carminan shell cordovan-saapikasta ja minulle suositeltiin numeroa isompaa kuin olisin itse lähtenyt kokeilemaan. Tämä vahvistettiin Brannock-laitteen avulla. Luonnollisesti kenkä tuntui ja näytti giganttiselta verrattuna entiseen. Perusteluna että päkiän kohdalta liikaa venyessään nahka haurastuu ajan mittaan ja kävelyn liike kiskoo saumoja eri suuntiin saaden ne ratkeilemaan, sekä tietysti ahdistaa pikkuvarpaan littaan ja/tai muovisen kärkivahvikeen sisään.

Olenko pitänyt liian pieniä kenkiä? Alun perin pidin suurempia mutta hankkiuduin niistä eroon. Virhe? Tykkään kantakupin istuvan hyvin, ja ainoat jotka niin tekevät ovat C&J:n oxfordini koossa 8. Muutama vuosi sitten Lontooossa C&J:n liikkeessä päädyttiin myös sinne 8:n kokoon tienoille, leveämmässä lestissä jopa 7,5. Saapikkaisiin olisin siis lähtenyt koossa 8,5, paksumman sukan jne. vuoksi. Väljempiä 8,5:n oxfordeja olen käyttänyt irtopohjallisten ja/tai paksumpien sukkien kanssa.

9,5 suositeltiin oikeammaksi kooksi nauhasaapikkaissa, ellei ihan 10. 9 ihan minimissään. Tämä siis Carminan Soller-lestillä, jonka sanottiin olevan minulle hyvä.

Tämä aiheutti intensiivistä reflektointia jälkeenpäin. Tietysti jos ostaa kalliit ja pitkäikäisiksi tarkoitetut kengät haluaa niiden olevan oikeaa kokoa. Pienemmässä koossa en ole havainnut terveysongelmia enkä muuta erityistä epämukavuutta, ja erilaisiin fitteihin tottuu.

Onko asiassa yhtä totuutta? Totutellako väljempään vai jatkaa entiseen malliin? En tietysti haluaisi venytellä kenkiäni päkiältä muodottamaksi ja saumoja rikki.

Kieltämättä nykyiset käytettynä ostetut Aldenin ja ahkerasti käytetyt remmichukkani on pitänyt tikkauttaa sivusaumoista kerran, ja vuorinahka kantakupissa on kulunut puhki, minkä assosioin mieluummin liikaan väljyyteen kuin tiukkuuteen. Ja ahkeraan käyttöön sekä kenkien ikään.

Onko kokeneilla tähän ohjeita, neuvoja tai kommentteja?

[Specs]

Totta. Nyt jo jonkin aikaa asiaa tunnusteltuani olisin valmis lähtemään koosta (UK) 9. Tuntuu että kaikkeen tottuu ja jos kenkä ei aiheuta terveysongelmia eikä muuta ahdistusta, niin ehkä kyse on enimmäkseen makuasiasta. Ei liene olemassa yhtä oikeaa istuvuutta. Pidin siis tuota ysiä aikaisemmin ja vaihdoin vuosiksi pienempään (möin esim. ysi koon C&J:n cordovan Bradfordit veljelleni) enkä ole havainnut haittaa, mutta kun koosta vihjattiin niin väljempikin menisi. Eli edessä kai paluu menneeseen.   

[Mangrove]

Kultainen standardi on tiuhaan kudottu puuvillanauha, joka vahataan kestävyyden nimissä.

Tutkimusten mukaan (esim. Jarell & Holman, Ind. Eng. Chem. 1923, 15, 6, 607-610) useimmat vahat ja öljyt syövät ajan myötä puuvillan vetolujuutta.

[Ville]

^Sanopa tuo Barbourille, joka on valmistanut miljoonia vahakangastakkeja...

[paddington]

(Kuulunee Barbour-ketjuun...)

Olennaista on se, heikkeneekö vetolujuus tavallisen vahakangastakin käytössä näkyvällä tavalla.

Tuskinpa vaha sitä kangasta vahvistaakaan, mutta onko siitä haittaa, joka ylittää vahaamisen tuomat hyödyt?

[paddington]

Kyllä. Raakakumia tarvittaisiin pariinkin kenkiin, mikäli ne haluaisi säilyttää alkuperäisen tyylisenä.

Camel Bootsien pohjat ovat kovettuneet iän myötä ja ovat liukkaat. Clarksien pohjat on käytetty kohta loppuun. Ovatpa muuten olleet todella mieluisat kengät.

Tulin juuri suutarilta. Raakakumipohjia hänellä ei ollut, mutta vibramin commandopohjat ja korot hän olisi vaihtanut 65€ hintaan.

Tämän tyyliset:


Kyllähän esimerkiksi Clarksit voisivat näyttää ihan hyvältä myös mustilla kumipohjilla:


Myös Vibram Christy pohjat voisivat olla veikeät, vaikka näistä tulee aina mieleen ensimmäisenä Red Wing moc toet.


Camel Bootsit ovat sinänsä mainiossa kunnossa. Mikään tikkaus ei repsota, mutta nahka toki on askeleen taitekohdasta mojovilla rypyillä. Uudet Siouxit saa 130€ hintaan alesta, joten nyt kysytään tahtoa säilyttää "laatukengät" korjaamalla. Jos hänellä olisi ollut tarjota raakakumipohjat, olisin varmaan jättänyt kengät samantien korjattavaksi.

Palaan tähän.

Camel Bootsit saivat uudet pohjat. Valinta kohdistui Nahkakunnan valikoimassa oleviin toffeen värisiin Topy Colorado commandopohjiin. Sopivat kenkien tyyliin erinomaisesti ja lopputulos on oikein mieluinen.



Suutarini ei pidä raakakumia kunnon materiaalina. ”Huono.”

Nahkakunnalla on valikoimassa myös Vibram Cristy pohjia, joten useimmat suutarit saavat niitä kyllä tilattua.

Harkitsen Clarks dessujen pohjaamista Cristyillä, sillä olen tykännyt kengistä todella. Yksi parhaista ostoksistani. Kuuluvat ”mitä ostaisin ensimmäisenä, jos kasaisin vaatekaapin nyt tyhjästä” valikoimaan.

[paddington]

Löysin Vibramin valikoimasta tällaisen raakakumin ulkonäköä matkivan kokopohjan, joka on tarkoitettu dessujen uudelleenpohjaamiseen.



https://us.vibram.com/shop/sole-factor/desert-boot-DESERTBOOT_2602.html#details

[Kolibri]

Kärkiraudoitin syksyn puolella kevät-/kesäjalkineeni. Myönnän nauttivani jalkineiden kopinasta oli pohja mikä tahansa, mutta nyt ovat osoittautumassa kalkkarosmaisen hyväksi eduksi näinä etäisyyttä vaativina aikoina. Varsinkin, kun joutuu päivittäisasioilla toisinaan kulkemaan kapeahkojakin kävelykäytäviä, joiden risteyksissä vain 90 asteen kulmia tarjolla.

Note to self: älä yritä sisäänajaa raudoitettuja kotioloissa. Vaikka kotikävelyn kuinka funtsisi etukäteen, niin stressi ei ole sen arvoista.

[Colt]

Tänään saapuivat Kiinasta 14,85€ maksaneet lepolestit eli Aliexpressin halvimmat. Myyjän mukaan ne on tehty uusiseelantilaisesta männystä. Ulkomuoto on tietysti melko viimeistelemätön, mutta lestit ovat päältä hiotut ja täysin käyttökelpoiset.

Käytäntö tulee näyttämään kuinka nämä tulevat kestämään, mutta en usko että ovat sen huonommat kuin Bexleyn vastaavat, vaikka seetrin ja männyn paremmuudesta voidaan toki aina väitellä.

[salaryman]

Tänään saapuivat Kiinasta 14,85€ maksaneet lepolestit eli Aliexpressin halvimmat. Myyjän mukaan ne on tehty uusiseelantilaisesta männystä. Ulkomuoto on tietysti melko viimeistelemätön, mutta lestit ovat päältä hiotut ja täysin käyttökelpoiset.

Käytäntö tulee näyttämään kuinka nämä tulevat kestämään, mutta en usko että ovat sen huonommat kuin Bexleyn vastaavat, vaikka seetrin ja männyn paremmuudesta voidaan toki aina väitellä.

Omat lepolestini - taisin tilata kymmenen paria kerralla - tilasin suunnilleen tuohon parihintaan Langer & Messmeriltä Saksasta. Seetriä.

Kiinan ja Euroopan välillä välttämättä ei enää ole niin kovin kummoista hintaeroa, että kannattaisi lähteä merta edemmäs kalaan.

[Venemies]

Palaan tähän kysymykseen. Käsittäkseni shell cordovan-materiaali ei venykään siten kuin tavallinen naudan nahka. Loogista olisi siksi ostaa sopivan väljät, eikä ahtaat kengät.

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti tähän ketjuun, mutta miten tykkäätte kenkienne istuvan?

Kävin eilen Caine Clothiersissa Korkeavuorenkadulla ja sain ystävällistä ja hyvää palvelua. Sovitin Carminan shell cordovan-saapikasta ja minulle suositeltiin numeroa isompaa kuin olisin itse lähtenyt kokeilemaan. Tämä vahvistettiin Brannock-laitteen avulla. Luonnollisesti kenkä tuntui ja näytti giganttiselta verrattuna entiseen. Perusteluna että päkiän kohdalta liikaa venyessään nahka haurastuu ajan mittaan ja kävelyn liike kiskoo saumoja eri suuntiin saaden ne ratkeilemaan, sekä tietysti ahdistaa pikkuvarpaan littaan ja/tai muovisen kärkivahvikeen sisään.

Olenko pitänyt liian pieniä kenkiä? Alun perin pidin suurempia mutta hankkiuduin niistä eroon. Virhe? Tykkään kantakupin istuvan hyvin, ja ainoat jotka niin tekevät ovat C&J:n oxfordini koossa 8. Muutama vuosi sitten Lontooossa C&J:n liikkeessä päädyttiin myös sinne 8:n kokoon tienoille, leveämmässä lestissä jopa 7,5. Saapikkaisiin olisin siis lähtenyt koossa 8,5, paksumman sukan jne. vuoksi. Väljempiä 8,5:n oxfordeja olen käyttänyt irtopohjallisten ja/tai paksumpien sukkien kanssa.

9,5 suositeltiin oikeammaksi kooksi nauhasaapikkaissa, ellei ihan 10. 9 ihan minimissään. Tämä siis Carminan Soller-lestillä, jonka sanottiin olevan minulle hyvä.

Tämä aiheutti intensiivistä reflektointia jälkeenpäin. Tietysti jos ostaa kalliit ja pitkäikäisiksi tarkoitetut kengät haluaa niiden olevan oikeaa kokoa. Pienemmässä koossa en ole havainnut terveysongelmia enkä muuta erityistä epämukavuutta, ja erilaisiin fitteihin tottuu.

Onko asiassa yhtä totuutta? Totutellako väljempään vai jatkaa entiseen malliin? En tietysti haluaisi venytellä kenkiäni päkiältä muodottamaksi ja saumoja rikki.

Kieltämättä nykyiset käytettynä ostetut Aldenin ja ahkerasti käytetyt remmichukkani on pitänyt tikkauttaa sivusaumoista kerran, ja vuorinahka kantakupissa on kulunut puhki, minkä assosioin mieluummin liikaan väljyyteen kuin tiukkuuteen. Ja ahkeraan käyttöön sekä kenkien ikään.

Onko kokeneilla tähän ohjeita, neuvoja tai kommentteja?

Vaikea sanoa. Oman kokemukseni mukaan jalkojen turvotus ja sukkavalinta vaikuttavat myös radikaalisti istuvuuteen. Ohuella pohjallisella voi vaikuttaa myös. Usein jos haluaa enemmän tilaa etuosaan, niin kantapää ei pysy siellä "kupissaan" ja kävely tuntuu epävarmalta ja oudolta. Pukukengiltä taas itse odotan ja siedän naftimpaa fittiä kuin perus-kävelykengältä.

[lättmjölk]

Yli 20 vuotta vanhat Camel Bootsit ovat käyneet kahdella suutarilla liimauksessa, mutta vieläkään toisen kengän pohja ei pysy kiinni. Koko sivu sauma on auki. Ovat niin hyvät jalassa, etten haluaisi vielä luovuttaa. Olenko käynet huonoilla suutareilla vai kannattaako vaihtaa uudet pohjat? Onko suositella suutaria pääkaupunki seudulta?

(Yritin lisätä kuvan, mutta softa ei antanut...)

[paddington]

20 vuotta vanhat raakakumipohjat voivat olla jo niin kovettuneet, että pohjien vaihto voi olla senkin puolesta hyvä idea. Tosin jos liima ei jostain kumman syystä vanhassa pohjassa pidä, saattaa olla haastavaa liimata uusiakaan.

Itse laitatin omiin vuorattuihin Camel Bootseihin ruskeat kommandopohjat, enkä ole katunut. Nahkainen välipohja lisättiin ompelemalla väliin.
Kengät saivat uuden elämän ja ovat olleet kovassa käytössä koko talven.

Työkaverilla on noin 20 vuotta vanhat upeasti patinoituneet matalavartiset Camel Bootsit, joissa alkuperäinen raakakumipohja on kävelty jo todella matalaksi. Jonkinlaista sitoutumisen, uppiniskaisuuden, laatutietoisuuden ja nuukuuden kiehtovaa yhdistelmää niistä huokuu.

Sen kyllä sanon, että avaimentekijän ja kengänkorjaajan välillä on ero. Jokainen ”suutari” ei edes ota nykyään vastaan kenkienkorjauksia. Minulla on onni asua taitavan kengäntekijän lähellä.

[lättmjölk]

...
Sen kyllä sanon, että avaimentekijän ja kengänkorjaajan välillä on ero. Jokainen ”suutari” ei edes ota nykyään vastaan kenkienkorjauksia. Minulla on onni asua taitavan kengäntekijän lähellä.

Tämä on niin totta. Googlella löytyi
https://www.suutarierving.fi/
https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000007351411.html
käyn tuolta kysymässä tuomion.
Kiitos paddigton!

[Bordeaux]

Keravalta löytyy oikea suutari. Hän lopetti taannoin avainten tekemisen ja keskittyy kenkiin (ja muihin second-hand -vaatteisiin).