^ Saphir Cordovan Renovateur on melkeinpä kaikki mitä tarvitset. Sitä saa burgundy-värisenä Juhlagalleriasta.

Todellakin siis vain sitä? Ei meinaa uskoa asian yksinketaisuutta...

Mitään muuta et saa laittaa kenkiin.

Todellakin siis vain sitä? Ei meinaa uskoa asian yksinketaisuutta...

Yksinkertaisinta on ettet hoida kenkiä ollenkaan vaan myyt pois saman tien. Ovat kuitenkin jollain tapaa väärän kokoiset.

Todellakin siis vain sitä? Ei meinaa uskoa asian yksinketaisuutta...

Puristien mielestä jopa Cordovanille tarkoitettujen tuotteiden käyttäminen on liikaa.

Cordovanin kohdalla kun perussääntö on "vain kevyt harjaus, jos sitäkään".
Saphirin aine niin värillisenä kuin värittömänä on hyvää kamaa, samaten kuin varmaan joidenkin kenkävalmistajien omat, joten niiden kanssa voi ottaa riskin. Mitään muuta sitten ei todellakaan saa laittaa.

Kiitos vastauksista. Hommataan sitten Saphirin Bordeaux Cordovania ja kokeillaan varovasti. Hienoa että pääsee noin helpolla!

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

konda, en voi kyllin suositella Meltonian Creamia. Nick Horween käyttää sitä ja suosittelee ainoaksi oikeaksi tökötiksi cordovanille. En ole vielä kirjoittanut esittelyä Keikariin, mutta tämä tökötti loistavaa. Pienikin määrä saa aikaan voimakkaan kiilloon, jota pelkällä harjalla saa tavoitella tunnin ajan. Ilmeisesti Meltonian herättää henkiin nahkassa olevan rasvan ja öljyn, saaden sen nousemaan pintaan helpommin. Lankkia et cordolle tarvitse.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

jermu, tosiaan, tuohan se olikin. Aina sekoitan nämä kaksi. Pitäisi jo kirjoitella se teksti, niin pysyisi paremmin mielessä.

Otin tänään työstöön halvat Fida-poistoni, Aaltosen kengät. Kengät ovat saaneet runtua ja hoito eivät ole kurotuksen tuoksinassa ilmeisesti saaneet. No, runtua ne minultakin saavat eli metsässä, mudassa ja taloa rakentaessa noita tulen pitämään.

Kengät ovat ainakin janoiset, sillä eka clf-kerros hujahti nahkaan nopeammin kuin pallo FC Hakan verkkoon. nämä tarvitsevat selvästi useamman kerroksen. Nahka on sellaista huokoisen oloista ja valitsin sen ja tulevan käyttötarkoituksen johdosta clf-pohjustuksen. Ehkä laitan lopuksi lankkia värin takia, mutta ei näihin kenkiin kiiltoa tule eikä haeta.

Tässä lähtötilanne:

Tässä hiljattain rasvasin työkengiksi päätyneet suomalaisvalmisteiset "talvikengät" ja ne olivat niin kuivat, että ensimmäinen CLF kerros imeytyi lähes välittömästi nahkaan, toista kerrosta hieman avitin hiustekuivaajalla ja vasta kolmannen kerroksen jälkeen nahkan pinta tuntui hieman rasvaiselta. Kerrotaan nyt vielä, että kyseisissä kengissä on varsin mielenkiintoinen aikaisemmin kesällä tehty käsittely: valkoisia ja punaisia maaliläiskiä, olivat meinaan maalaushommia tehdessä jalassa.

Kai tässä säikeessä saa kysyä suutareista? Onko kenelläkään kokemusta Haraldin Kenkä -nimisestä suutarista? Kuulemma useat liikkeet suosittelevat tätä ja se olisi työpaikkaan nähden hyvien yhteyksien päässä.

http://www.suutarit.com/haraldin-kenka
http://www.takatikki.fi/antura/yritysf3bc.html?id=92

Sanders-beatereitten käyttöönottosaagan alkoholinhuuruinen päätösjakso.



Siispä katse kohdistui lempijuo... alkoholia sisältävään valkoiseen muovipulloon jonka sisällöllä olen viime aikoina hoitanut kenkieni perusteellisemman puhdistuksen. Koska sääli on tunnetusti sairautta ja pelko veren heikkoutta, annostelin kumpaankin kenkään punaista marinolia ns. riittävästi. Siis niin paljon että hölskyy. Huljuttelin tulilientä kenkien kärkien sisällä kenkiä kannoistaan kärki alaspäin pyöritellen ja yllättävän nopeasti neste olikin kadonnt nahkojen syövereihin.

Sitten vaan vaelluskenkäsukat jalkaan je pitkävartisella kenkälusikalla kengät jalkoihin.

Tepastelin hammasta purren kengät ylikireälle nauhoitettuna parin tunnin ajan ja vaikka ensialkuun marinolin käyttö myös sisäisesti tuntui varteenotettavalta vaihtoehdolta, hissukseen puristus tuntui höltyvän. Tai sitten jalkojen hermosto alkoi pikku hiljaa antaa periksi.

Kampesin kengät pois jaloista ja pieneksi hämmästykseksikin kaikki varpaat olivat tallessa ja jaloissa oli tuntoakin. Sitten kenkien sovitus ohuden pukusukkien kanssa.

Kokemus oli mieluisa: Kengät olivat venyneet sivusuunnassa varmaan numeron verran ilman mitään venymäarpia tai muita ulkoisia merkkejä ja istuivat nyt jalkoihin vasikannahkaisten sukkien lailla.

Testattu Loaken Lincolneihin eilen. Kengät venyivät kuin kuminauha F:stä G:hen. Sisänahka ei tosin ole kovin nättiä enää, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Amiseptin määrää kannattanee moderoida hieman :)

Palasin näihin vanhoihin viesteihin mietittyäni miten saisin parit ebaysta tulleet vintagekengät hieman paremmin mahtumaan jalkaan. Ja katso: popot venyivät kuin venyivätkin sen tarvittavan mitan, ja vailla mitään ulkoisia vauroita! Amiseptiä pari ruokalusikallista kenkien varvasosioon, huljuttelua, villasukat jalkaan, jalan julma tunkeutuminen kenkään ja tallustelu lähikauppaan ja takaisin. Voilà!

Testattu ja todettu toimivaksi.

Huoltakaa sisänahka Baman tai Kiwin delicate creamilla (tai muulla vastaavalla) tai käsivoiteella tuon operaation jälkeen. Mutta tepsiihän se. :)

Käyttääkö porukka saappaiden kanssa lepolestejä ja jos, millaisia? 

Vaimolle improvisoin joskus tuollaiset tavallisista lepolesteistä ja kumpaankin varteen kääräisin tueksi lehden rullalle.