Keikari > Asut ja pukineet

Kenkien hoito

(1/783) > >>

DandyAndy:
Itse kengistä on foorumilla jo jonkin verran juttua, mutta minua kiinnostaisi kuulla miten herrat hoitavat jalkineitaan. Itse olen lähes neuroottinen kenkien kiillottaja ja lähes aina tyytymätön kenkieni kiiltoon. Kemikaaleina käytän Wolyn värillisiä/neutraaleja cream-tyyppisiä kiillokkeita ja Bostonin minkkiöljyä silloin tällöin. Kenkien kiillottaminen on minusta varsin rentouttavaa puuhaa ja kokeilen mielelläni uusia konsteja lopputuloksen parantamiseksi. Joten miten on? Lotraatteko kenkiänne Dom Perignonilla vai tyydyttekö viimeistelemään kiillotuksen syljellä?

----------

Viestiä on 1.10.2012 päivitetty perustason tarvikelistalla ja kenkien käyttöönotto- ja arkihuolto-ohjeilla, joita ketjussa säännöllisesti kysellään.

- Jussi


Jos haluaa hyvän perussetin kengänhoitoon edullisesti, suosittelen seuraavaa:

- Collonil Unicreme, 1909 Leather Cream, The Shoe Snob -renovator, Saphir renovator tai muu suhteellisen kevyt, väritön kenkävoide.
- Chelsea Leather Food (tätä voi käyttää myös vähemmän imeyttäen, jolloin kiillotushaitta ei ole niin paha)
- Bama/Woly/Kiwi delicate cream tai käsivoide vuorinahan hoitoon
- Kiwin kiillokkeet - natural, black, tan, mid tan, dark tan, brown, burgundy. Vaihtoehtona Saphir, Collonilin 1909 ja The Shoe Snobin vastaava setti, dark brown kannattaa ainakin häneltä poistaa. Jos haluaa tehdä hauskoja heijastussävyjä mustiin kenkiin, suosittelen myös värejä cherry red ja navy. Värinimet englanniksi, koska purkeissa ne ovat noin.
- Mikä tahansa mokkasuojasuihke

Jos löytyy helposti, kannattaa hankkia myös pohjakyllästettä (Sohlen Tonic). Pohjan reunat voi ja kannattaa käsitellä kiillokkeella.

Lisäksi:

- Jokunen nailonharja kenkien puhdistukseen
- Pari kynsiharjaa mokan puhdistamiseen
- Vanhoja sukkia (pestynä, parantaa käyttömukavuutta) kiillokkeen levittämiseen.
- Sukkahousuja loppukiillotukseen (arkikiilto)
- Vanulappuja loppukiillotukseen (juhlakiilto)

- Jokunen vanha froteepyyhe (mokan pintakuivaamiseen puhdistettaessa)

- Lepolestejä (jokaiselle kenkäparille)


Mihin näitä sitten käytetään?


Kenkien käyttöönotto:

Pintanahka:

Käsittele kengät päältä renovatorilla (karumman kelin kengissä CLF on paikallaan) sukalla levittäen, anna imeytyä puolisen tuntia-tunti. Levitä sukalla päälle erittäin ohut kerros kengänväristä kiilloketta. Odota vartti. Kiillota sukkahousulla. Lisää uusi kerros kiilloketta - halutessasi vaikkapa sävyasteen tummempaa - kärkeen ja kantaan sekä pohjan reunaan. Odota n. 20 minuuttia, kiillota sukkahousuilla. Laita lepolestit kenkiin.

Rypyläpintainen "grain calf" -nahka saa hyvän kiillon, kun kiillokkeen kuivamisen jälkeen käyttää nailonharjaa. Tämän jälkeen viimeistelyksi voi laittaa kärkeen ja kantaan vielä hieman kiilloketta ja käydä kengät läpi sukkahousuilla.

Sukkahousuja kannattaa käyttää kiillottaessa mieluummin myttynä. Tällöin ne eivät kuumenna voidetta ja polta sitä pois. Nailonilla saa aikaan melkoisen lämmön.


Mokkanahka:

Sumuta kengät suojasumutteella, harjaa välissä nailonharjalla. Toista, kunnes tulee kolme sumutuskertaa, anna kuivua välissä n. 30 minuuttia. Kiillota pohjan reuna kiillokkeella. Laita lepolestit kenkiin.


Muista suojata myös reunokset renovatorilla ja kiillokkeella, etenkin jos kengät ovat aktiivisessa ulkoilukäytössä. Jos reunos murtuu, kengät ovat bye-bye.


Huolto:

Pohjat:

Nahkapohjat kannattaa silloin tällöin pestä vedellä ja kynsiharjalla (astianpesuainetta voi käyttää apuna). Tällöin huolellinen kuivaaminen & n. reilun vuorokauden kuivatus on tarpeen ennen huollon jatkamista. Käsittely pohjaöljyllä ja - haluttaessa - kiillokkeella on myös hyväksi. Kovin ruhjoutunutta pohjaa voi silittää ja tiivistää esim. vasaranvarrella, putkella tms. sileäksi hieromalla pohjan ollessa kostea.

Kumipohjille riittää harjapesu, tarvittaessa pesuainetta käyttäen. Jos haluaa tehdä asiat aivan viimeisen päälle, myydään esim. Clas Ohlsonilla ja huoltoasemilla kuminkiilloketta. Toimii myös kumisaappaille.


Pintanahka:

Harjaa kenkä puhtaaksi nailonharjalla. Muista reunosten puhdistus! Tarkasta vuorinahan tila. Jos tarpeen, voitele vuorinahka kevyellä voiteella tai käsivoiteella (sukkaa käyttäen). Odota tunti. Jos pintakiilto on huonossa huollossa, putsaa pinta nopeasti amiseptiin kevyesti kostutetulla sukalla. Odota vartti. Tee käyttöönottohuollon toimenpiteet uudelleen. Jos tarpeen, käsittele pohjat pohjaöljyllä.

Täysi käyttöönottohuolto ei ole aina tarpeen. Kiilloketta voi - ja kannattaa - silloin tällöin lisätä (puhdistuksen jälkeen) huoltojen välissäkin.


Mokkanahka (pölyiset tai vain kevyttä huoltoa vaativat kengät):

Harjaa kenkä kuivapuhtaaksi nailonharjalla, tarvittaessa kuivalla kynsiharjalla. Sumuta suojasuihkeella, käsittele reunokset ja reunat tarvittaessa voiteella ja kiillokkeella.


Mokkanahka (likaiset kengät):

Harjaa kenkä kuivapuhtaaksi nailonharjalla. Muista reunosten puhdistus! Tarkasta vuorinahan tila. Jos tarpeen, voitele vuorinahka kevyellä voiteella tai käsivoiteella (sukkaa käyttäen). Odota tunti. Huuhtele kenkä päältä käsisuihkulla tai vesihanan alla (tämä edellyttää hyvin tehdyn käyttöönottohuollon) vesiliukoisen lian poistamiseksi. Tee pesuliuos astianpesuaineesta ja vedestä. Dippaa kynsiharja pesuliuokseen, ravista ylimääräinen liuos pois ja puhdista kengät - tarvittaessa harja juoksevassa vedessä pudistaen ja pesuliokseen dipaten - siten, että painat harjan kengän pintaan ja kevyesti pienellä liikkeellä pyörittäen peset mokan juurta myöten (älä rusenna, vaan "pöyhi" mokan nukka pestessäsi. Tuntuma määrää kaiken). Huuhtele pesuaine juoksevan veden alla. Kuivaa kengät froteepyyhkeellä, nosta samalla mokan nukka ylös. Laita lepolestit kenkiin, anna kuivua n. vuorokausi.
Toista käyttöönottokäsittely. Kaksi sumutuskertaa saattaa riittää. Jos tarpeen, käsittele pohjat pohjaöljyllä.


Ja koska kuvitus on tällaisissa teksteissä hyväksi, tässäpä monelta keikarilaiselta löytyvät (ja aiemminkin postatut) Cannon Tan -kengät ensikiillotuksen jälkeen:





Patinointi ja taidekiillotukset ovat erillisen harjoittelun kautta aukeavia taitoja, joita voi opiskella sekä verkon että eri toimijoiden kurssien myötä.


Seuraavassa myös ohje vakavasti kuivahtaneiden kenkäparien käyttöönottoon ja huoltoon. On muistettava, että Chelsea Leather Food tekee jatkokiillotuksesta konstikkaampaa.



Viesti on päivitetty jäsen Jussin tehokkaalla kengänhoito-ohjeella, joka pätee kuivien parien kosteutukseen ja ensihoitoon.
-Ville

Vs: Kenkien hoito
« Vastaus #713 : 14.07.11 - klo:13:00 »

Uusien popojen käyttöönotto - ja etenkin ensimmäinen kiillotus - ovat joskus hitusen ärsyttävä projekti. Kengät tekisi mieli vetää jalkaan ja nauttia uudesta hankinnasta, mutta pohjatyö on tehtävä, jottei nahka ottaisi pahasti itseensä. Tämän - yleensä sangen voidepainotteisen rupeaman - jatkoksi pitää vielä nähdä pitkän kaavan mukaisen kiillottamisen vaiva, koska ajan myötä kasvanutta pohjaa ei ymmärrettävästi ole hyödynnettäväksi.

Käsiini päätyneet Barkerin Handgrade -sarjan popot ilahduttivat tyylillään, mutta lähes turhauttivat kuivuudellaan. Pari oli todennäköisesti virunut hyllyillä ja varastossa kauan. Nahka oli kovaa, hauraanoloista ja kopsahteli naputtaessa, eikä joustoa ollut nimeksikään. Edessä oli siis jännittävä rupeama - mitä ainetta, mihin ja kuinka paljon. Seuraavassa projektiselostus roadmapiksi vastaavan kanssa painiville.

Pähkäilin hetken popopari käsissäni, oliko kenkiä koskaan huollettu mitenkään. Tehtaalla todennäköisesti oli jotain laitettu pintaan (ja imeytetty nahkaan), mutta kysymyksenä oli, josko mitään oli jäljellä - eli kuinka alusta prosessin joutuisin tekemään. Aloitin siis lämmittämällä kenkiä varovasti hiustenkuivaajalla. Sävy tummeni hetkeksi alueittain, jouston palatessa, eli kengissä oli voidetta hyvin vähän. Se, että sävy palasi vaaleaksi ja kenkä koveni miltei heti, kertoi projektin tulevaisuuden olevan pidempää sorttia. Jos olisin röökimiehiä, sanoisin että oli menevä kahvia ja tupakkaa. Pitäydyin kuitenkin kahvissa.

Joten asiaan. Ensimmäisenä päätin tehdä kenkien vuorinahalle jotain. Sipaisin Kiwin Delicate Creamia - joka ei muuten muuta pätkääkään nahan sävyä - aika rennolla kädellä sekä sisävuoriin että -pohjaan. Oli mielenkiintoista tuntea sormissaan kosteuden vaikutus - vuori muuttui huomattavasti kutsuvammaksi. Sipaisin kevyen kerroksen myös kengän päälle (tuomaan pientä suojaa laikuttumiselta) ja annoin tallustimien lepäillä puolisen tuntia.

Odotuksen jälkeen päästiin asiaan. Levitin molemmille kengille melkoisen estottoman kerroksen CLF:ää ja aloin lämmitellä jalkineita tasaisesti hiustenkuivaajalla. Nahan janoisuus nosti kulmakarvat melkoiseen ylärekisteriin, mutta samalla vahvisti epäilykseni kuivuudesta. Pari CLF-läästäröinti + imeytys -kierrosta myöhemmin kengät alkoivat viimein osoittaa oireita jouston palaamisesta. CLF sai päälleen kerroksen mehiläisvahavoidetta (lähinnä tuoksun takia), imeytyksen ja vielä yhden CLF-kerroksen (aiempia ohuemman). Kengät jäivät unille yön yli.

Aamulla edessä oli kiitollinen työmaa. Aiemmin kopiseva ja sormien alla jopa rahiseva pinta oli muuttunut vahamaiseksi ja jopa "toffeemaisesti" joustavaksi. Totesin kenkien olevan nyt siinä kunnossa, että sovitus oli mahdollinen. Popot koipeen siis, poisotto ja kiillotusprojektin pohdinta.

Kiillotus alkoi räväkällä harjauksella, jolla poistettiin irrallinen pintaan jäänyt voidemäärä. Kaikkea ei saa pois, eikä ole tarkoituskaan - alkuvaiheen käsittely kuitenkin on pohjustusvoitelu, jonka päälle ajan kanssa kasataan kiilloketoistojen myötä upea kiilto ja patina. Jotta olisi toivoa saada edes jonkinasteinen puleeraus, on silti syytä hieman heitellä liikoja mäkeen.

Harjauksen jälkeen sumutin alkoholia (tällä kertaa ihan Ami-Sept) rättiin ja kävin kengät pikaisesti läpi. Tämän tarkoituksena ei ollut tuottaa minkäänlaista "burnish":ia eikä vaikuttaa nahkaan, vaan poistaa harjaamisen jälkeen kenkiin jäänyt voidekalvo. Nyt pohjustus oli siis nahan sisällä, ei pinnassa, eikä pintakäsittelyä voisi tehdä voidepinnalle. Nahka siis esiin.

Vartti kuivahtamista (varmuuden vuoksi - kengät eivät missään vaiheessa olleet kosteat tai mitenkään näyttäneet alkoholipyyhintää itsessään) ja töihin. Alkukäsittelynä tan-sävyinen kengänkiilloke vanhalla, puhtaalla puuvillasukalla suht' liberaalisti annosteltuna (tässä vaiheessa vielä näin). Kahdeksi tunniksi asioille, paluu ja reilu harjaus. Kaikki pois mikä lähti, siis. Havaitsin sävyn olevan nyt juuri oikea jatkoa ajatellen, joten "mahogany" -purkki esiin. Yksi kerros mahonginväristä kauttaaltaan - samoin sukalla levittäen, odotus ja harjaus. Kengissä alkoi tapahtua muutos vahamaisuudesta kiillon suuntaan - vasta kevyt, mutta lupaava. Vielä yksi harjaus ja aseistuksen vaihto - paikalle siis vanulaput, kylmä vesi (jääpalojen kera) ja muutama uusi plankkipurkki.

Alkuun popoille vielä yksi kerros mahonginväriä, tällä kertaa kostealla vanulapulla levittäen ja tämän jälkeen kiilto samalla lapulla hitaasti kauttaaltaan rakentaen. Kerros niin ohuena kuin suinkin, jottei taipumakohtiin muodostuisi rumia plankinmurtumia. Tämän jälkeen vielä yksi läpikäynti kohtuullisen märällä lapulla. Samalla totesin kenkien olevan nyt asianmukaisessa kunnossa - mihinkään ei tullut merkkejä kosteudesta, joten pohjatyö oli hyvä. Seuraavaksi sama "märkäkiillotus", tällä kertaa kärkeen, kantaan ja jalkaholvin alle mustalla kiillokkeella. Annoin mustan kuivahtaa hetken ennen lappukiillotusta, pyrkien kiillottaessa saamaan kaiken voiteen pois. Varjonomainen tummennus jäi kenkiin, kuten tavoitteena (ja kokemuksena) olikin. Samalla kehittyi mukavasti kerroksittaisuutta ja "lasimaisuutta"  kriittisille alueille.
Mustan päälle "burnt oak" -kiillokekerros, edelleen kuivahdus - kaikki pois -metodilla ja tämän päälle vielä märällä lapulla huolella kengät kauttaaltaan läpikäyden.

Loppusilausta varten annoin kenkien pinnan kuivua n. puoli tuntia ja varasin viimeiseen vaiheeseen hieman poreilevaa vissyä. Levitin viimeisen mahonginvärisen voidekerroksen kylmään vissyyn kostutetulla vanulapulla ja tein kiillotuksen koko kenkiin vissyyn kostutetulla puhtaalla lapulla (hiilihapon merkitys on lähinnä kitkan vähentäminen). Vilkaisin kenkiä ja totesin tuloksen olevan sangen siedettävä ensimmäiseksi kiillotukseksi.

Alkuvaiheessa ei saa aikaan mitään Berluti-kiiltoa, mutta ei kohtalainen arkikiilto nyt mahdottomuuskaan ole. Kärki ja kanta voidaan saada peiliksi - syvyyttä ja lasimaisuutta tulee sitten kiillotusten myötä. Kokemukseni mukaan 5. - 6. kiillotuskerta tekee kengistä jo todella kauniit.

Koko urakasta jäi käteen tuollainen lopputulos ("livenä" väri on hieman ruskeampi, sellaisen vanhan mahonkilipaston värinen). Kenkien lesti ei ehkä täysin miellytä jalkaani, joten nämäkin kengät (kokoa 10.5 F) ehkä nähdään jossain vaiheessa tulevaisuudessa Laatutorilla - kyseessä on slight second -tasoinen pari (virheenä aavistuksen vinossa oleva kärkirosetti, joka ei häiritse edes itseä) - järkihintaan.

i v y m a n:
en lotraa dompalla, juon sen mieluummin.. ;)

ei asiaan: hoidan keinkiäni aika lailla samoin metodein. dandyandyn lailla koen kenkien kiilloituksen - samoin kuin paitojen silittämisen - erittäin rentouttavana puuhasteluna.

Ville:
...jotenkin outoja tuntemuksia nostattaa myöntää, että silittäminen on mieluisaa. Siinähän antaa paidoilleen niiden oleellisimman muodon. Jalkineiden kiilto ei minulle ole tärkeää, mutta kaikki naarmut sekä nirhaumat täytyy välittömästi peittää värillisellä lankkikerroksella. Toistaiseksi olen pitäytynyt Bexleyn litkuissa, minkkiöljytavarassa sekä mehiläisvahassa.

Mikke:
Tässä maassa olisi tilaisuus ja mahdollisuus kenkien kiillottajille. Lattian rajassa liikkuu valtava markkinapotentiaali. Kengänkiillotus on kaikkein klassisin yrittämisen muoto, josta monen patruunan ura on alkanut. Aloittamisen kynnys ei ole korkea ja vaatii enemmän tahtoa kuin pääomaa. Katettua julkista tilaa on paljon niin ettei tarvitse kylmässä värjötellä. Samoissa tiloissa pyörii ensimmäinen kohderyhmä, rouviaan kaupoilta odottavat miehet. Jotain kertoo Suomestta se, että meillä on kerjäläisiä muttei plankkareita.

supera:

--- Lainaus käyttäjältä: "Mikke" ---Tässä maassa olisi tilaisuus ja mahdollisuus kenkien kiillottajille. Lattian rajassa liikkuu valtava markkinapotentiaali. Kengänkiillotus on kaikkein klassisin yrittämisen muoto, josta monen patruunan ura on alkanut. Aloittamisen kynnys ei ole korkea ja vaatii enemmän tahtoa kuin pääomaa. Katettua julkista tilaa on paljon niin ettei tarvitse kylmässä värjötellä. Samoissa tiloissa pyörii ensimmäinen kohderyhmä, rouviaan kaupoilta odottavat miehet. Jotain kertoo Suomestta se, että meillä on kerjäläisiä muttei plankkareita.
--- Lainaus päättyy ---


Jos kysymyksessä on näinkin hieno businessidea, niin mikset aloita ?

Ajatuksena loistava, mutta katsoppas ympärille esim Hgin keskustan liikekeskuksia arkisin. Kuinka monta potentiaalista
asiakasta oikeasti bongaat ? Vrt esim Rizzon luopuminen Churchsin myynnistä kysynnän vähyyden takia.

Nuo rouviaan odottavat herrat eivät todennäköisesti hirveästi lankkia lenkkariin kaipaa :)....

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu