Jos talvesta haluaa hakea jotain positiivista, niin itselle se on tilaisuus pukeutua rouheasti paksusta kankaasta ommeltuihin vaatteisiin, kuten Tweediin ja kampavillaan. Flanellia on ollut mukana lähinnä paidoissa, mielestäni yksiväriset kauluspaidat toimivat hienosti esimerkiksi tweedtakin ja farkkujen kanssa.

Mieltä on kumminkin pidemmän aikaa kiehtonut flanelli pukukankaana. Harmaa flanellipukuhan klassikko, ja tuo konstailematon mattapinta puhuttelee ainakin minua kovin.

Mitä mieltä raati, onko flanellipuku uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus, mutta niitä pukuja jotka ostaisin ehdottomasti kaksilla housuilla ainakin jos materiaali on perustason pehmeää mutta kulutusta kestämätöntä Vitale Barberis Canonicoa tms. Orvoksi jäänyt flanellinen puvuntakki on melko turha vaate.

Mahdollisuus.  Minulla on flanellipuku, joka on hiukan tweedmäinen - ei nöyhtäisen oloinen.  Olisi hyvä, jos puku olisi tehty paremmin, mutta itse kangas toimii kyllä.  En tiedä, toimivatko kaikki flanellikankaat housuissa.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Flanellipuku on talven paras keksintö, yksinkertaisesti kankaan vuoksi. Molskipuuvilla pääsee harjauksen ansiosta lämpimälle tasolle, mutta ei puuvilla koskaan ole yhtä lämmittävä kuin villa.

Alhazen, voit muuttaa orvoksi jääneen flanellipuvun takin klubitakiksi helposti. Vaihdat vain napit messinkisiin tai emalisiin, tämä toimii suurimpaan osaan kuvioiduista kankaista myös. Toki perinteisesti klubitakkien kankaissa ei ole kuvioita.

Muutaman kuukauden kokemuksella mahdollisuus. Herranpukimon kolmeosainen on palvellut mainiosti ja takkia olen käyttänyt kokeiluluontoisesti myös irtotakkina, toki flanellihousujen kanssa. Mielestäni toimi. 

Flanellihousuissa on ehdottoman tärkeää se, että istuessa kangas ei ole kovassa vedossa eli farkkuistuvuutta hakevien kannattaa joko opetella väljempään fittiin tai sitten hakea muita vaihtoehtoja.

Jos flanellihousu on oikein leikattu, se kestää kertaluokkaa pidempään kuin liian tiukka. Istuessa etenkin liian lyhyt haarakoukku aiheuttaa kankaaseen vahvan vedon.

Flanellihousuja voi myös mainiosti paikata, jos kangas kuluu ohueksi. Esimerkiksi Turussa Piilopisto-niminen ompelimo paikkaa tosi nätisti ihan selkeitä reikiäkin uskomattoman kauniisti tukikankaalla ja ristikkäistikkauksilla. Yleensä ongelmapaikat kulumisen osalta ovat haarhoissa, joissa paikkaus ei näy jos ei erikseen vetele kunnon manspreadeja, ja sitähän ei herrasmies tee.

Jos kuluminen epäilyttää, VBC:n 340g/m2 on jo varsin kestävää tavaraa ja Huddersfieldin 450g/m2 huippukestävää ja myös erittäin talvikelpoista. Myös Fox Brothersin flanellit ovat oivia ratkaisuja sekä klassisen tyylin, kestävyyden että hienon tarinansa ansiosta.

Huddersfieldin 450g/m2 flanelli olisi oma valinta seuraavaan flanellipukuun, koska värivalikoima on tosi hyvä ja talvivaate saakin olla oikeasti lämmin. Ja mulla on jo noita noin 300-grammaisia pari kappaletta.

Flanellihousuissa on ehdottoman tärkeää se, että istuessa kangas ei ole kovassa vedossa eli farkkuistuvuutta hakevien kannattaa joko opetella väljempään fittiin tai sitten hakea muita vaihtoehtoja.

Jos flanellihousu on oikein leikattu, se kestää kertaluokkaa pidempään kuin liian tiukka. Istuessa etenkin liian lyhyt haarakoukku aiheuttaa kankaaseen vahvan vedon.

Flanellihousuja voi myös mainiosti paikata, jos kangas kuluu ohueksi. Esimerkiksi Turussa Piilopisto-niminen ompelimo paikkaa tosi nätisti ihan selkeitä reikiäkin uskomattoman kauniisti tukikankaalla ja ristikkäistikkauksilla. Yleensä ongelmapaikat kulumisen osalta ovat haarhoissa, joissa paikkaus ei näy jos ei erikseen vetele kunnon manspreadeja, ja sitähän ei herrasmies tee.

Jos kuluminen epäilyttää, VBC:n 340g/m2 on jo varsin kestävää tavaraa ja Huddersfieldin 450g/m2 huippukestävää ja myös erittäin talvikelpoista. Myös Fox Brothersin flanellit ovat oivia ratkaisuja sekä klassisen tyylin, kestävyyden että hienon tarinansa ansiosta.

Huddersfieldin 450g/m2 flanelli olisi oma valinta seuraavaan flanellipukuun, koska värivalikoima on tosi hyvä ja talvivaate saakin olla oikeasti lämmin. Ja mulla on jo noita noin 300-grammaisia pari kappaletta.

Kaikki yllä on totta ja oma negatiivinen kokemus perustuu aika lailla nykyisiin valmisvaatteisiin. Esim. kaapista löytyvät vintage-Ralph Laurenit joissa on tuplalaskokset, muutenkin enemmän tilaa reisissä ja nykyistä perustasoa järeämpi kangas, ikääntyvät kyllä selvästi arvokkaammin.

Flanellipuku on talven paras keksintö, yksinkertaisesti kankaan vuoksi. Molskipuuvilla pääsee harjauksen ansiosta lämpimälle tasolle, mutta ei puuvilla koskaan ole yhtä lämmittävä kuin villa.

Alhazen, voit muuttaa orvoksi jääneen flanellipuvun takin klubitakiksi helposti. Vaihdat vain napit messinkisiin tai emalisiin, tämä toimii suurimpaan osaan kuvioiduista kankaista myös. Toki perinteisesti klubitakkien kankaissa ei ole kuvioita.

Tämäkin on totta, tosin flanellipuvusta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulee aina eri harmaasävyt ja harmaa yksivärinen flanelli-irtotakki ei ole ainakaan omaan silmääni erityisen monikäyttöinen vaate ellei detaljeja ole vedetty selvästi rennon puolelle.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tosiaan, vaatteita teettäville vielä vinkki. Joiltakin kutomoilta saa flanellia, joka on kampalankavillaa (worsted flannel). Melkein kaikki flanelli on karstavillaa, mutta kammattu versio yhdistää kampavillan vahvuuden ja flanellin pehmeyden. Tällaisesta kamasta joskus fantasioin.

Kiitos tämän säikeen rohkaisevien kommenttien, flanellipukuhaaveeni konkretisoitui Ermenegildo Zegnan mallistosta löytyneen villakashmir-flanellista ommellun puvun muodossa. Siispä vilpitön kiitokseni kannustuksesta.

Täytyy tunnustaa, että myhäilen tyytyväisyydestä pukeutuessani aamuisin uusimpaan konttorihaalariini. Italialaiset vaan osaavat tämän homman. Kangas on erittäin mukavaa sekä koskea että katsella, glenplaid �"kuviointi yhdistettynä flanellin pehmeään, suorastaan orgaaniseen mattapintaan tuottaa hyvin kiinnostavan, milteipä kolmiulotteisen vaikutelman läheltä tarkasteltuna.

Tämä oli ensimmäinen flanellipukuni, mutta ei viimeinen. Myös Ermenegildo Zegnan leikkaus tuntuu niin omalta että aikaisempi luottobrändini, canali, sai rinnalleen vaihtoehdon.

Kiitos tämän säikeen rohkaisevien kommenttien, flanellipukuhaaveeni konkretisoitui Ermenegildo Zegnan mallistosta löytyneen villakashmir-flanellista ommellun puvun muodossa. Siispä vilpitön kiitokseni kannustuksesta.

Täytyy tunnustaa, että myhäilen tyytyväisyydestä pukeutuessani aamuisin uusimpaan konttorihaalariini. Italialaiset vaan osaavat tämän homman. Kangas on erittäin mukavaa sekä koskea että katsella, glenplaid �"kuviointi yhdistettynä flanellin pehmeään, suorastaan orgaaniseen mattapintaan tuottaa hyvin kiinnostavan, milteipä kolmiulotteisen vaikutelman läheltä tarkasteltuna.

Tämä oli ensimmäinen flanellipukuni, mutta ei viimeinen. Myös Ermenegildo Zegnan leikkaus tuntuu niin omalta että aikaisempi luottobrändini, canali, sai rinnalleen vaihtoehdon.

Kiinnostaa nähdä miltä puku näyttää. Saadaanko kuvia siitä?