Keikari > Etiketti

Miten rikot pukeutumisetikettiä?

<< < (3/15) > >>

Ville:

--- Lainaus käyttäjältä: "Sami" ---Suomessa hihanappien toimivuus on kuitenkin niin pienen piirin tiedossa oleva asia, että jotenkin sitä vaan nauttii pienestä riskin otosta, jos nyt näin voi sanoa.

--- Lainaus päättyy ---

Tuli käytyä Dressmannilla, sillä halusin tarkastaa onko laatu muuttunut parempaan suuntaan sitten viime kerran. Huomasin, että monissa ketjun puvuissa on kuin onkin toimivat hihanapit. Tämä totisesti vähentää prestiisiä toimivista hihansuunapeista, koska naapurin Jaskallakin voi olla moinen ominaisuus 170 euroa puvussaan. Edelleen parhaimmat kriteerit erottautumiseen ovat ne klassiset: täydellinen istuvuus, täydelliset yhdistelmät, täydellinen vaatetus tilanteen mukaan. Pukukankaatkin nostavat eleganssikerrointa kovasti.

DandyAndy:

--- Lainaus käyttäjältä: "Ville" ---Tuli käytyä Dressmannilla, sillä halusin tarkastaa onko laatu muuttunut parempaan suuntaan sitten viime kerran. Huomasin, että monissa ketjun puvuissa on kuin onkin toimivat hihanapit.
--- Lainaus päättyy ---

Juu. Näinhän se on. Aika monesta valmisvaatteesta nuo toimivat hihanapitkin jo löytyvät ja ovat minustakin lähinnä samaa kastia kuin koristetikkaukset. Kannattaa muuten muistaa, että toimivat hihanapit hankaloittavat ymmärtääkseni huomattavasti hihan pituuteen tehtäviä muutoksia. Käsittääkseni ainoa kelvollinen tapa on lyhentää hihaa yläpäästä.

JMK:
Suurin tietoinen tyylirikkeeni lienee se, että vaihdan useammin silmälasejani kuin hattuani - mustaa villabaskeria. Tilanteesta ja muusta asustuksesta riippuen, baskeri on joko vedetty  eteen (mallia "katalonialainen pappa" kuten Espanjassa syntynyt ystäväni kuvasi) tai keikkuu uhmakkaasti sivulla melkein kuin särmästi taiteltu sotaväen baretti. Kyseessä on eräänlainen "trademark item," mutta olen myös mieltynyt sen helppouteen useimpiin huopahattuihin verrattuna: baskerin kun voi halutessaan rullata ja työntää taskuun.

Yhdistän myös melko usein yhden tai kaksi lievästi anakronistista vaatetta tai asustetta muuten konservatiiviseen pukeutumiseen. Kaksi ehdotonta suosikkiani ovat A5-kokoinen, pähkinänruskea nahkainen olkalaukku, joka aloitti elämänsä v. 1964 Sveitsin armeijan lääkintälaukkuna, mutta on nyt käytössäni muistikirja- ja kamerakotelona, sekä 1950-luvulta peräisin olevasta kuninkaallisten ilmavoimien siniharmaasta pitkästä palttoosta ("greatcoat") hienoisesti muokattu, hansikkaan lailla istuva kaksirivinen talvitakki. Taskukellon käyttäminen työajalla menee puolestaan toimistollamme jo rajan yli ja erikoisuudentavoittelun puolelle, mutta vapaa-ajalla tulee niitäkin ulkoilutettua.

SirWinston:
Pinttynyt paha tapani on työntää trenssini vyön päät sivutaskuihin ja huikennella takki auki.

Tosin yli 100 askeleen matkoilla vyö löytää solkensa.

Pchan:
Frakki
- liian lyhyet sukat
- ei-valkoiset kaulahuivi ja käsineet
- kalvosimet ei-aitoa-kultaa

Yllä olevia ei vain parien bileiden vuositahdilla ole jaksanut hankkia.

Avattavista hihannapeista: En ihan hahmota mikä noiden pointti on? Napithan ovat vain reliikki, jolla ei ole funktionaalista merkitystä tänä päivänä. Ainoa tarkoitus on siis visuaalinen. Käsittääkseni hihanapit lanseerasi Napolean, joka halusi estää sotilaita pyyhkimästä nenäänsä ja suutaan hihojen takapuoliin. Etupuolethan olisivat erottuneet rivissä seisottaessa. Uskoisin siis, että alkuperäisiin hihanappeihin ei ole liittynyt napinläpiä lainkaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu