[Alle 20 v]

Olen tässä sunnuntaiaamun ratoksi lukenut Nicholas Antongiavannin kirjaa "The Suit: A Machiavellian Approach to Men's Style". Kirjan 12. kappale "Of the young man" herätti minut pohtimaan pukeutumistyylin sosiaalista hyväksyttävyyttä suhteessä ikään ja sosiaaliseen asemaan.

Antongiavanni toteaa "It does not seem reasonable to them that young men should enjoy the trappings of eminence before attaining the reality". Tässä lauseessa "them" viittaa siis vanhempiin miehiin. Myöhemmin mainitaan yksityiskohtaisemmin asioita, joita nuoren miehen tulisi välttää: kolmiosaiset puvut (etenkin kaksirivisellä liivillä), kontrastikaulukselliset paidat, muut kuin yksiväriset vasikannahkaiset kengät, hatut, taskukellot, rusetit, taskuliinat, voimakkaat kuviot ja kirkkaat värit.

Vastaavasti todetaan, että nuorta miestä pukevat pikkutakit ja khakit, yksiriviset puvut, koristeettomat mustat kengät, nappikalvosimella olevat paidat, nappikauluspaidat, raitasolmiot, vyöt, hienovaraiset kuviot ja rauhalliset värit. Pukeutumistyylin hyväksyttävyyden yhteys sosiaaliseen asemaan käsitellään epäsuorasti sitä kautta, että nuoremmilla sosiaalinen asema on ainakin saman ammattiryhmän sisällä luonnostaan matalampi kuin vanhemmilla.

Lähdin hieman jatkojalostamaan ajatusta Suomen oloihin. Alla on hyvin karkeaa pohdintaa, jota voivat muut täydentää osaltaan:

Alle 20 v
Vertaisryhmän sosiaaliset odotukset pukeutumisen rentoudesta suhteellisen korkea, johtuen osin vertaisryhmän heikoista mahdollisuuksista panostaa pukeutumiseen. Huonosti istuvan puvun kanssa näyttää helposti asiakaspalvelijalta tai siltä, että on menossa rippijuhliin ja hyvin istuvan puvun kanssa herättää huomiota. Raskaista kankaista olevat pikkutakit näyttävät helposti isältä lainatulta.

20�"25 v
Tässä iässä useimmat joko opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Molemmat yhteydet nostavat odotusta pukeutumisesta; vaatteiden on syytä olla vähintäänkin ehjiä. Opiskelumaailmassa tuskin välttyy täysin erilaisilta juhlatilaisuuksilta. Pikkutakin käyttäminen on luontevaa puolimuodollisissa yhteyksissä. Suorittavaa työtä tekevillä käytössä on usein erillinen työnantajan määrittämä ja antama työasu, jolla on siten varsin vähän yhteyttä vapaa-ajan pukeutumisvalintoihin.

25�"35 v
Korkeakoulutaustaiset ovat siirtyneet ensimmäisiin töihinsä, joissa pukeutumisoletuksena on tyypillisesti smart casual, joskin monissa tehtävissä pitäytyminen opiskeluajoilta jäänteenä olevassa casual-pukeutumisessa on vielä sosiaalisesti hyväksyttävää. Asiantuntija- ja esimiestehtävissä arkipukuja käytetään lähinnä merkittävissä asiakastapaamisissa tai puolivirallisissa yhteyksissä. Oman lukunsa muodostavat tietyt kaupalliset ja lainopilliset tehtävät, joiden parissa business casual saattaa olla oletus jo tässä vaiheessa. Arkipukeutumisen osalta oletus asiallisesta pukeutumisesta ei kata juuri muuta näkökulmaa kuin sen, että vaatteet ovat ehjät ja siistit. Pikkutakit edustavat arkipukeutumisen muodollisempaa päätä ja vapaa-ajallaan arkipukua käyttävä leimautuu helposti eksentrikoksi, erityisesti jos työtehtävät eivät perustele sellaisen hankkimista; esimerkiksi eräästä tuttavastani paikallislehti teki tällä perusteella haastattelujutun.

35�"60 v
Luontainen karisma alkaa puskea esiin ja liikkumatila laajenee. Tämän ikäisellä miehellä ei ole varsinaisesti mitään syytä olla pukeutumatta asiallisesti töissä tai juhlatilaisuuksissa. Asiantuntija- ja esimiestehtävissä hupparit ja kivipestyt farkut pudottavat miehen helposti mieslapsikategoriaan, joskin IT-ala muodostaa tässä merkittävät poikkeuksen �" jos nyt ei muiden niin ainakin alan itsensä silmissä. Esimiestehtävissä smart casual muodostaa pukeutumisen alarajan eikä arkipukukaan herätä suurempaa huomiota. Vapaa-ajan pukeutumisen osalta hyvänä pukeutumisena koetaan jonkinlainen vakiintunut oma tyyli, oli se sitten rokkikukko tai keikari.

60�"
Eläkeiän kynnyksellä ympyrä sosiaalisesti sallittu pukeutumisen kirjo laajenee entisestään. Tässä iälle on ominaista suuri sosiaalinen vapaus yhdistettynä vähäiseen sosiaaliseen rohkeuteen.


Kommentteja, ajatuksia? Erityisesti tuosta iäkkäämmästä päästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Jokainen pukeutukoon niin kuin haluaa. Jokainen kuitenkin valmistautukoon palautteeseen, joka asusta voi olla rumaakin.

Alle 20-vuotiailla ei yleisesti nähdä ns. klassisia vaatteita arjessa. Sen vuoksi kysytään, missä juhlat, tai kysytään, mikäs luulet olevasi?

Ainakin yliopistossa on noita pöytäjuhlia ja osakuntien juhlia, joissa on tumma puku tai jopa frakki toiveena. Näissä olen nähnyt yritystä yleensä, mutta juhlien ulkopuolella kaikki menee. Ihan kaikki, eikä asiasta saa valittaa, koska sitten puuttuu toisen itseilmaisun oikeuteen. Jos haluaa ilmaista itseään kireissä nahkahousuissa ja revityssä paidassa, siihen on valitettavasti oikeus.

Hyvin helpolla vaikuttaa pääsevän työmaailmassa asun puolesta. Melkein kaikkialla voi vedellä khakeissa, tennareissa, kauluspaidassa ja ohuessa neuleessa eläkkeelle asti. Tämä on hyvin helppoa ja hyvin tylsää.

Kaipa siinä 30 vuoden päällä on jo jonkinlaisessa asemassa, jos se on ollut tavoitteena työelämässä. Tässä iässä irtotakki on yleinen näky, joten tuskin siitä kommentoidaan kummasti. Voi ottaa vapauksia, jos siltä tuntuu, ja panostaa.

Eläkkeellä voi tehdä niin kuin mielii, eläke sallii suuren vapauden, kun ei tarvitse piitata enää työpaikan sosiaalisesta paineesta.

Antongiavannin teoksessa mainitaan tuo dandified-regular -jaottelu. Se on erinomainen muistisääntö: kaikki vaatteet, joita nähdään harvoin, herättävät huomiota. Huomio voi olla hyvä juttu tai huono juttu, kaikki riippuu persoonasta ja ympäristöstä. Esa Saariselle kuuluu tiikerikuvioinen takki, Björn Wahlroosille kuuluu tumma puku. Edelleen on toinen hyvä muistisääntö, jonka mukaan yksi erikoisempi vaate tarvitsee tylsempiä ja tavallisempia hepeneitä ympärilleen. Muuten on vaarana näyttää erikoisuudentavoittelijalta. Toki voihan tämän vetää ääripäähän niin kuin vintage-harrastajat, joilla kaikki polvihousut sun muut ovat osa kokonaisuutta, vaikka Matti Meikäläinen ei 1930-luvun asua tunnistaisi.

Nuoret herrat voivat mennä aina astetta rennommaksi, mutta säilyttää silti klassisen tyylin:

- Pintanahkakenkien sijaan mokkaa ja oxford-kenkien sijaan derby-nauhoituksella varustettuja popoja, mahdollisesti hieman paksummalla nahkapohjalla tai vaikka kreppikumipohjalla. Tai vaikka klassiset tennarit.
- Suorien housujen sijaan rentoa flanellia talvella, kesällä taas pellavahousuja. Muuten chinot ja vakosamettihousut ovat hyviä valintoja.
- Pikkutakin sijaan cardigan tai crew neck -neule on usein hyvä ratkaisu rentoon klassiseen tyyliin.
- Jos käyttää solmiota, niin solmuksi ehdottomasti four in hand ja joko neulesolmio tai shantung toimii oivasti nuorellakin.
- Klipsiolkaimet tekevät nuoresta miehestä pikkupojun. Oikea ratkaisu on joko nappiolkaimet tai sitten klassinen vyö hillityllä soljella, mieluiten kenkien värissä.
- �,,lä käytä trilbyä, jos et ole rokkistara tai olemuksesi ei ole moisen veroinen. Itse asiassa älä käytä trilbyä, vaikka olisit rokkistara. Flat cap tai pelkistetty pipo toimii paremmin. Hillitty fedora toimii joissain tapauksissa, mutta kannattaa totuttautua hatun käyttöön jollain muulla hatulla.
- Jos käytät pukua, vedä full on -setti eli kunnon pukukengät jalkaan ja asiallinen pukupaita päälle ja solmio kaulaan. Ei mitään puolivillaisuuksia.
- Jos takki on osa pukua ja jäykkärakenteinen, käytä takkia ainoastaan pukuna. Jos taas puku on hyvin pehmeä rakenteeltaan, voi takkia käyttää myös irtona.

Kaikkia edellämainittuja rakkaudella annettuja ohjeita voi rikkoa vapaasti, jos ihan oikeasti kokee näyttävänsä hyvältä. Asenne ratkaisee.

Itse olen 23, loppuvuodesta 24, mutta minua luullaan lukioikäiseksi aina. Kun käytän pukua, niin useimmiten ylläni on myös siihen kuuluva liivi sekä hillitty solmio ja valkoinen taskuliina tv-foldilla aina. Tällöin käytän myös sesonginmukaista päällystakkia (rain mac tai villakangastakki) sekä homburg -hattua (jos käyttäisin pukua kesällä, jota ei vielä ole tapahtunut, jättäisin homburgin pois). Sään vaatiessa ylläni on myös kaulaliina ja hansikkaat. Olen käyttänyt pukua vain sellaisissa tilaisuuksissa, joissa joillain muillakin/koodina on puku. Kukaan ei ole yleensä kommentoinut mitään, paitsi tullessani uutena jäsenenä poliittisen nuorisojärjestön kevätkokoukseen, kaksi itsekin klassisesti pukeutunutta tyttöä kehui asuani, mukaanlukien hattua Liivipuku sattui molemmissa kokouksissa olemaan yllä muutamalla muullakin miehellä ja eräällä heistä oli myös homburg (tai hyvin senkaltainen trilby).

Lisätiedot poliittisista järjestöistä kiinnostaa.

Lisätiedot poliittisista järjestöistä kiinnostaa.

Supon miehiä?

Lisätiedot poliittisista järjestöistä kiinnostaa.

Supon miehiä?

Ihan vaan kiinnostunut kansalainen.

Lisätiedot poliittisista järjestöistä kiinnostaa.

Mitä tietoja kaipaat?

Kaipaan tietoa järjestöistä, missä taistellaan kulttuurimarxistihipstereitä vastaan.

Kaipaan tietoa järjestöistä, missä taistellaan kulttuurimarxistihipstereitä vastaan.

Perussuomalaisissa Nuorissa. Ennen myös Kd-Nuorissa, mutt'ei enää.