^Etenkin jos kyseessä on kansanedustaja: puolueesta riippumatta ne ovat arvoasteikossani rottiakin alempana.

Ovat kylläkin hieman Treponema pallidumia ylempänä.

^Etenkin jos kyseessä on kansanedustaja: puolueesta riippumatta ne ovat arvoasteikossani rottiakin alempana.

Ovat kylläkin hieman Treponema pallidumia ylempänä.

Ha-haa! Piti oikein googlata kun latina ei ole juurikaan hallussa. Arvoasteikosta sanoisin, siinä ja siinä.

Nyt lupaan olla eksymättä enempää sivupolulle.

^^ Kaikista en olisi aivan niin varma. Mainio vertaus noin muutenkin.

^Etenkin jos kyseessä on kansanedustaja: puolueesta riippumatta ne ovat arvoasteikossani rottiakin alempana.

Noh noh. Kun otsikkona on etiketti, niin meidän arvoasteikoillamme ei ole paljoakaan tekoa. Parlamentti käyttää korkeinta valtaa ja kansanedustajat ovat yksiselitteisesti erittäin korkea-arvoisia henkilöitä maassamme. Samaan tapaan kuin ministerin, presidentin tai vaikkapa kenraalin arvoon etiketin kannalta ei millään tapaa vaikuta se, mitä itse kukin meistä ajattelee heistä.

^Etenkin jos kyseessä on kansanedustaja: puolueesta riippumatta ne ovat arvoasteikossani rottiakin alempana.

Noh noh. Kun otsikkona on etiketti, niin meidän arvoasteikoillamme ei ole paljoakaan tekoa. Parlamentti käyttää korkeinta valtaa ja kansanedustajat ovat yksiselitteisesti erittäin korkea-arvoisia henkilöitä maassamme. Samaan tapaan kuin ministerin, presidentin tai vaikkapa kenraalin arvoon etiketin kannalta ei millään tapaa vaikuta se, mitä itse kukin meistä ajattelee heistä.

Mielenkiintoista sinänsä, etten voi sanoa katsovani kansanedustajia, ministereitä tai presidenttiä minään muuna kuin toisena ihmisenä, jolla on joku yhteiskunnallinen asema. Arvoasteikossa he ovat näkemykseni mukaan aivan samalla tasolla kuin minä ja muutkin kanssaihmiseni. He ovat edustamassa kansaa kansan valitsemina ja kansan mandaatilla - oikeastaan, mikäli oikein haluaa pilkkua viilata, työnsä osalta oman asemamme alapuolella meiltä pestinsä saaneina. (Työasema ja henkilön arvo eivät kuitenkaan ole millään tavalla toisistaan riippuvaisia - näen arvoaseman kaikilla siis samana, aina).

Kenraalit taas ovat ihan puolustusvoimain työntekijöitä. Ei siis erityistä arvoasemaa muihin kansalaisiin nähden työnsä ulkopuolella.

Osa ns. klassisesta etiketistä vaatisi luokkayhteiskunnan kehyksekseen. Suomi ei ole sellainen.

Kuitenkin, re: hattu: Rikon tietoisesti hattuetikettiä ja ilman hattua on hieman alaston olo. Lätsä on siis usein päässä myös sisätiloissa.

Mielenkiintoista sinänsä, etten voi sanoa katsovani kansanedustajia, ministereitä tai presidenttiä minään muuna kuin toisena ihmisenä, jolla on joku yhteiskunnallinen asema. Arvoasteikossa he ovat näkemykseni mukaan aivan samalla tasolla kuin minä ja muutkin kanssaihmiseni. He ovat edustamassa kansaa kansan valitsemina ja kansan mandaatilla - oikeastaan, mikäli oikein haluaa pilkkua viilata, työnsä osalta oman asemamme alapuolella meiltä pestinsä saaneina. (Työasema ja henkilön arvo eivät kuitenkaan ole millään tavalla toisistaan riippuvaisia - näen arvoaseman kaikilla siis samana, aina).

Minusta vaikuttaa, että sotket ihmisarvon ja etiketin osoittaman arvon keskenään. Ensimmäisen suhteen kaikki olemme tasavertaisia, jälkimmäisen suhteen emme. Etiketin mukaisella arvolla ei ole paljoakaan merkitystä ns. kansan tapahtumissa. Sen sijaan virallisissa ja luonteeltaan valtiollisissa asioissa sillä on merkitystä. Ymmärtääkseni etiketti nousee arvoonsa myös liikemaailman korkeimmilla tasoilla.

Takaisin hattuihin:

Eikö hattu olekin yksi parhaiten näkyviä elementtejä jolla herrasmies voi tuoda omaa erinomaisuuttaan esille, siis tietenkin jos haluaa korostaa käytöstään? Lyhytkin kävelymatka kauppakeskuksessa jossa tapaa tuttuja, lisäksi kenties puolisonsa tahi jonkun muun viehkon naisen jota tervehtii lämpimämmin ja asioi kassalla sekä kulkee hissillä. Siinähän saa osoittaa hattukäyttäytymisellään sivistystä useita kertoja. On aivan turha avata takin hihansuun nappia joka ei näy juuri kenellekään kun taas hatun kanssa veuhtominen näkyy laajemminkin.

Minusta vaikuttaa, että sotket ihmisarvon ja etiketin osoittaman arvon keskenään. Ensimmäisen suhteen kaikki olemme tasavertaisia, jälkimmäisen suhteen emme.

En sinänsä. "Arvo" on tässä yhteiskunnassa todellakin hieman mielenkiintoinen juttu, koska asema ei yleensä ole sinällään arvon takaava tai arvopohjainen. Ehkä voi puhua etiketinmukaisesta järjestyksestä ja kussakin tilanteessa tärkeämmistä henkilöistä, mutta arvon kanssa ei järjestyksellä tällöinkään sinällään ole tekemistä. Hauskoja nyansseja.

Sen sijaan virallisissa ja luonteeltaan valtiollisissa asioissa sillä on merkitystä. Ymmärtääkseni etiketti nousee arvoonsa myös liikemaailman korkeimmilla tasoilla.

Ensimmäisessä näistä on kysymys etiketillisestä järjestyksestä, jälkimmäisessä työelämän sisäisestä asemasta.


Sinällään helppo juttu, mutta ponnistaa todella aika tavalla eri trampoliinilta kuin monarkiaperinteisten maiden etiketin perusta.


Exciter: Oikeassa olet. On aika hilpeää havaita, millaisia hymyjä ja millaista positiivisuutta yksinkertainen lippatervehdyskin saa aikaan.

Mielestäni on hassua puhua kenenkään näpäyttämisestä "virheistä" tapakulttuurin osalta, koska klassisen etiketin tavat ovat pääosin nykyään kontekstistään irrotettuja menneisyyden reliikkejä. Näpäytys vaatisi, että tietää jonkun sitoutuneen noudattamaan valittua tapasettiä.

Yllätyin positiiivisesti kun tänään kävin Napparilla. Valikoima ei sinäänsä hurja mutta ihan laadukas.

1. Tummansininen fedora. Kangas hikinauha, vuoritettu, kanttinauha lierissä, hiushuopaa. Listahinta taisi olla 68e

2. Ruskea fedora hieman korkeammalla kruunulla ja leveämmällä lierillä. Nahkainen hikinauha, vuoritettu, kanttinauha lierissä, hiushuopaa. Listahinta vissiin 150e mutta sanoi että eiköhän se 100e:lla lähde.

Kummatkin taisivat olla jonkun saksalaisen valmistajan hattuja.

Mayser?

Ei taida enää tosin tehdä hattuja..?

En millään muista valmistajaa kun en ylös ottanut. Niitä oli isompi nippu ja sanoi että juuri tulleita joten eiköhän valmistaja olemassa ole. Jotenkin jäi hieman sellainen kuva että saattaisi olla viimeinen erä mutta tämä saattoi olla vaan psykologiaa jotta ostaisin heti itselleni sopivat koot :)

Kävin tuossa muutama päivä sitten UFF:n myymälässä. Silmille hyppäsi ruskea fedora. Kotsalla oli selvästi ikää, mutta kunto oli kerrassaan loistava. Hiushuopaa, nahkainen hikinauha. Valmistettu lontoossa. Valmistaja taisi olla Glyn, jos en nyt aivan väärin muista. Vein hatun juuri tänään venytettäväksi, rontti sentti pitäisi saada lisää mittaa.

Hinnoittelu oli perin juurin kohdillaan - 6 euroa. On vieläkin hyvät fiilikset löydön johdosta.

Onkohan joku mahdollisesti kuullut tästä Glyn-valmistajasta? Itse en pikaisella googletuksella löytänyt mitään.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kävin tuossa muutama päivä sitten UFF:n myymälässä. Silmille hyppäsi ruskea fedora. Kotsalla oli selvästi ikää, mutta kunto oli kerrassaan loistava. Hiusvillaa, nahkainen hikinauha. Valmistettu lontoossa. Valmistaja taisi olla Glyn, jos en nyt aivan väärin muista. Vein hatun juuri tänään venytettäväksi, rontti sentti pitäisi saada lisää mittaa.

Käytetyt hatut ovat hyvin vaikea laji. Kävin aikanaan kysymässä E.R. Wahlmanin puodista ja pesulasta, kummassakin vastattiin ettei niitä voi pestä edes kuivapesussa puhtaaksi. Huopa kärsii prosessissa pahoin.

Mietin mitenköhän kävisi. Onko kukaan pesettänyt hattujaan?

Eipä ole tullut pestyä/pesetettyä. Kävin hakemassa yllämainitun hatun tänään venytyksestä ja kysäisin samalla pesemisestä. Minua palvellut rouva oli myös vahvasti sitä mieltä, että peseminen, myöskin kemiallisesti olisi erittäin huono vaihtoehto. Hän antoi kuitenkin pari vinkkiä hatun puhdistamiseen. Varmaankin ne ovat tuttuja arvon herrasmiehille, mutta kirjoitan ne kuitenkin tänne, mikäli joku saa näistä täkyjä. Itse olen hattujen suhteen aivan ummikko, joten minulle nämä ovat uusia niksejä:

1) Kuivaa huopaa voi hangata kuivalla vaahtomuovilla. Huomattavaa olisi, että hattua hangattaisiin yhteen suuntaan. Lika tarttuu melko hyvin vaahtomuoviin. Pitäisi toimia hyvin kevyehkönä puhdistuksena.

2) Sitkeitä ja pinttyneitä likatahroja voi yrittää raaputella erittäin varovasti hiekkapaperilla, mutta kuten heinäntekojärkikin sanoo, tuossa puuhassa saa olla erittäin tarkkana. Itse en kyllä näin rajuun toimenpiteeseen lähtisi kovin herkästi.