Ei vaiskaan. Erilaisuus on rikkaus ja jos kaikki pukeutuisivat samalla tavalla ja kaupat olisivat täynnä esim. laadukkaita reunoskenkiä, niin tätäkään yhteisöä ei olisi ja tässä hommassa ei olisi sitä pientä kivaa vaikeusastetta verrattuna "tavalliseen" pukeutumiseen.
Erilaisuus on rikkaus silloin kun puhutaan erilaisista genreistä.
Minua ei yhtään haittaa kadulla tallaavat hipsterit (tai no...), hevarit, hopparit, hipit, gootit ja vastaavat. Moni noista käyttää pirusti aikaa ja vaivaa vaatevarastoonsa sekä miettii oman laatikkonsa puitteissa pukeutumistaan. Pelkästään klassisesti pukeutuvia täynnä oleva maailma olisi tylsä, ihan kuin Tukholman keskusta viikonloppuna.
Sen sijaan erilaisuus tietyn laatikon eli genren sisällä on asia erikseen. Keikarin foorumillakin tähän klassiseen genreen mahtuu niin ChuckBass, ivyman, sproily, Barcelona kuin iso kasa muitakin vipeltäjiä. Kaikkia kuitenkin yhdistää, kuten hoppareita tai goottejakin, että tietyt nuotit ovat tiedossa ennen kuin ryhdytään improvisoimaan.
Tuolla linkatun blogin pukeutujalla nämä nuotit eivät ole tiedossa ja siinä mennä erilaisuuden tavoittelusta ja erottelusta ihan väärään suuntaan eli lähes tarkoitukselliseen väärin tekemiseen. Tokihan sitä voidaan pitää hienona ja tavoiteltavana, mutta lopulta ollaan kuitenkin relativismin suossa, jossa mikään ei ole mitään ja kaikki on sallittua, pistänpäs vaikka erilaisena ihmisenä huomenna punaiset tuulipuvun housut ja frakkitakin (Jussi Salmela varmaan jo tehnyt tämän...).
Pukeutuminen on vähän kuin ruoanlaitto tai joku peli: tietyt säännöt yhdistävät tekijöitä, jolloin ruoka voidaan tunnistaa ruoaksi ja pelataan samaa peliä. Nämä asiat ovat toki eri kategoriassa ja siksi toimivat rinnakkain esitettynä, toinen kuvaa ns. makuasioita ja toinen normitettua toimintaa. Silloin voidaan myös tehdä arvioita tiettyjen asioiden toimivuudesta ja onnistumisesta: suklaa jauhelihakastikkeessa ei maistu suurimmalle osalle ihmisistä ja shakissa tornia ei saa siirtää viistoon. Näin ollen voidaan sanoa, että joku epäonnistuu makuyhdistelmissä ja joku pelaa väärin. Jollei näin voida tehdä, niin sitten siihen kastikkeeseen voi heittää sekaan myös vaniljakastiketta ja kaataa koko pelilaudan.
Näin ollen jos siis joku sanoo pukeutuvansa klassisesti niin klassisen pukeutumisen laatikossa hänen pukeutumistaan voidaan arvostella tiettyjen sääntöjen mukaan, joista moni liittyy kokemusperäiseen tietoon näyttävyydestä ja toimivuudesta. Tässä suhteessa blogissa esiintyvä pukeutuminen ei toimi, koska vaatteiden materiaalit eivät sovi yhteen. Farkut ja lenkkarit eivät ole uusi yhdistelmä klassisten elementtien kanssa, mutta farkkujen pitäisi olla huomattavasti siistimmät samoin kuin lenkkarien.
Näin ollen jos halutaan asioille antaa jotain merkitystä ja halutaan mahdollistaa keskustelu pukeutumisesta, niin blogissa esiintyvä henkilö epäonnistuu niin normitarkastelun kuin makutarkastelunkin näkökulmasta. Jos tätä epäonnistumista pitää erilaisuutena ja raikkautena, niin sitten millään ei ole mitään väliä vaan anything goes. Ollaan vaan kuin Ellun kanat.
