Halpa paska on halpa paska, mutta muutamia sivuhuomautuksia kodinkoneiden laadusta vuosien varrella:
Menneiden vuosikymmenten laitteet hajosivat useammin kuin nykyiset laitteet. Ne olivat tekniikaltaan yksinkertaisempia ja joka kylästä löytyi laitteille korjaaja. Laitteiden hankintahinta oli helvetisti korkeampi kuin nykyään ja se korjaaminen oli vastaavasti halpaa. Minä muistan 70-luvulta, kuinka meidän kotona ja vanhempieni yrityksessä kävi about joka kuukausi korjaaja fiksailemassa jotain hajonnutta laitetta. Se oli ihan normaalia. Ei laitteita heitetty menemään, vaan tietenkin ne korjattiin.
Nykyiset laitteet ovat hitosti kompleksisempia, mikä nostaa niiden alttiutta erilaisille vikaantumisille. Myös kodinkoneiden ja erilaisten sähkölaitteiden määrä kotitalouksissa on 3-10 kertaistunut yhden sukupolven aikana.
Kodinkoneiden sisällä sähköpuoli on nykyään täysin integroitua. Yhden osan kärähtäminen tarkoittaa monesti, että sisälmyksistä täytyy vaihtaa se koko integroitu levy. Tämä voi olla laitteen kallein osa ja päälle tuleva huoltotyö maksaisi enemmän kuin uusi kone. Muistakaa, että aiemmin pesukone maksoi työmiehen monen viikon palkan, nykyään sellaisen saa parin päivän liksalla.
Aika pukkaa kultaamaan muistoja, mutta kyllä ne vehkeet hajosivat paljon rivakammin ennen muinoin. Siitä ei itketty internetissä vaan laitteet korjattiin joko itse tai pyydettiin kylän korjaajaa apuun. Koneet olivat silloin sekä kalliita että korjattavissa. Nykyään ne ovat naurettavan halpoja, mutta korjaaminen vaatii kallista erikoisosaamista.
Laatuvalmistaja Mielestä vielä se huomio, että nykyään kannattaa tarkkaan selvittää laitteen valmistusmaa. Miele tekee puolet rojuistaan Kiinassa ja tämä näkyy laadussa. Varomaton ostaja voi vahingossa maksaa turhaan merkkilisää ja saa sitä samaa halpa-alihankkijakrääsää kuin muiltakin.