Tuon testin mukaan silkki 8%, alpakka 8% villa 16%. Villan 16% löytyi myös muista lähteistä. Testijärjestely oli standardin mukainen.
Yhteenvedossa ei ole ilmoitettu missä suhteellisessa ilmankosteudessa nuo arvot on mitattu, yleensä ne tehdään 70°F/21°C ja 65 % R.H.
Alpakkakuitu on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin merinokuitu - sehän on ensinnäkin ontto.
Suuri osa luonnonkuiduista on onttoja, tämä vain jää mainostajilta usein mainitsematta. Onttoja ovat muun muassa puuvilla, poron- ja jäniksenkarva, kapokki j.n.e. Alla on muutama kuva kirjasta "
Textile Fiber Atlas". Kuten siitä näkyy, alpakan ontto osa on kovin pieni verrattuna kuidun halkaisijaan. Itse kuituaineksen tiheys on sama kuin lampaanvillan, kashmirin j.ne. eli noin 1,31 g/cm³ (65 % R.H.). Angorakanin kuitu on näistä poiketen kaikkein keveintä, noin 1,15 g/cm³.
Alpakanvillan keratiini koostuu yhden löytämäni tutkimuksen (lainattu esim.
Matthews' Textile fibers -kirjassa) mukaan keskimäärin 16,3 % typestä ja 4,17 % rikistä. Lampaanvillan keratiinia on tutkittu enemmän ja eri rotujen villan typpipitoisuus vaihtelee 16-17 % välillä ja rikkipitoisuus taas 3-4 % välillä.
Suurimmat erot eri eläinlajien villalla ovat kuitupituudessa ja -hienoudessa.