Siirrytään kuiduista hieman kankaiden puolelle, koska uskon, että monia kiinnostaa tietää mistä seikoista riippuu niiden
mukavuus kesällä. Lämpimällä säällä auringonvalossa vaatteen viileyteen vaikuttaa luonnollisesti sen väri. Viilein väri on valkoinen, sitten vaaleansininen tai khaki ja lopuksi tummansininen, vihreä ja musta. Huomaa kuitenkin, että sisätiloissa helteellä on parasta pukeutua tummaan. Tämä johtuu siitä, että itseään viileämässä ympäristössä musta haihduttaa lämpöä ympäristöönsä samalla tapaa kuten valkoinen hylkii sitä ulkoilmassa.
Hyttyset ovat aina ikävä yllätys kesällä paitasillaan ollessa. Meillä tämä on lähinnä vain kosmeettinen ja psykologinen ongelma, mutta tropiikissa ollessa olisi hyvä välttyä taudinkantajilta. Yhdysvaltain asevoimat ovat tutkineet tätä asiaa paljon ja he tulivat siihen lopputulokseen, että lämpimässä ja kosteassa ilmastossa olisi hyvä pukeutua 100-170 g/m² painavasta kankaasta valmistettuun puuvilla-nailonpopliinipaitaan. Se on kestävä, ei hiosta, kuivuu nopeasti eikä päästä hyttysiä puremaan. Mitä väreihin tulee, Suomessakin tavattavan
Aedes-suvun hyttyset karttavat eniten valkoista ja keltaista väriä. Vihreä on neutraali väri, mutta tummat värit kuten sininen, punainen ja musta houkuttelevat hyttysiä ihmisen kimppuun.
Lähteitä:
Barker, M. E. 1954. Heat transmission through fabrics. University of Arkansas, Fayetteville.
Breckenridge, J. R., Pratt, R. L. 1961. Effect of clothing color on solar heat load. U. S. Army.
Dill, B. D. 1961. History of World War II: Development of Jungle Warfare Uniform. U. S. Army.
MacDonald, C. Problems of Naval Warfare under Climatic Extremes. British Medical Journal 11.8.1945: 173-177
Mast, G. W. 1943. The hygiene of clothing. U. S. Goverment, Washington D. C.
Miten super-luvut vaikuttavat vetolujuuteen? Eli jos kangas on vaikka s80 tai s150 mutta painoltaan ja kudonnaltaan identtista, miten kestavyys eroaa?
S-luku on vain yhdysvaltalainen tapa ilmoittaa kankaassa käytetyn kuidun hienous. Muualla maailmassa ilmoitetaan yksiselitteisesti keskimääräinen kuidun halkaisija mikrometreissä. S-luvun kasvaessa kuidun koko pienenee, eli pienemmän S-luvun kangas on periaatteessa vetolujuudeltaan kestävämpi kuin suuremman luvun kangas. Sekoitekankaisiin tämä nyrkkisääntö ei luonnollisesti päde. Kaikki linkissä ilmoitetut S-sarjan kuituhalkaisijat ovat merinolampaille tyypillisiä. Nopeasti laskettuna voidaan sanoa, että jatkamalla tätä sarjaa selviäisi esimerkiksi, että suomenlampaan hienompi villa sijoittuisi Super 0:n paikkeilla.
Kestävyydestä vielä sen verran, etttä kampavillalanka on karstalankaa kestävämpi vetolujuudeltaan. Sama kuitu voi kestää toisessa paikassa hyvinkin kauan verrattuna toiseen. Esimerkiksi takeissa 100 % puuvillan ja 50 % puuvillan sekä 50 % nailonin sekoite ei eroa kulutuskestävyydessä tilastollisesti. Housuissa sen sijaan huomattava ero nailonin hyväksi.
Esimerkiksi miten mohairin ja karhean villan elastisuus eroaa? Tai onko merino-villan elastisuus jotenkin huomattavaa, en heti ajattelisi etta se on kashmiriakin heikompaa kulutuskestossa.
Tässä on pieni lista siitä, miten eri kuidut kykenevät venymään prosenteissa alkuperäisestä pituudestaan ennen katkeamistaan. Ensimmäinen luku ilmoittaa elastisuuden mitattuna 65 % suhteellisessa ilmankosteudessa ja jälkimmäinen märkänä. Lähteenä
Fibres, plastics and rubbers vuodelta 1956.
Villa: 30-40 % - kasvaa
Asetaatti: 25-30 % - kasvaa
Viskoosi: 20-25 - 35 %
Silkki: 20-25 % - kasvaa
Puuvilla: 6-8 - 10 %
Pellava: 2 - 2,2 %
Pellavalla on pieni elastisuus ja siksi se rypistyy helposti. Eräässä kokeessa osapuilleen karkeata suomenlampaan villaa vastaava villakuitu kykeni venymään 31,0 % ennen katkeamistaan. Vastaavasti mohairkuitu venyi 35,0 prosenttia. Muista yksittäisistä villalajeista minulla ei valitettavasti ole tietoja. Näiden tulosten perusteella väittäisin kuitenkin, että mohair on kankaanakin mitä tahansa villalaatua kestävämpi käytössä. Yllättävää kyllä vertailussa ihmisen hius on paljon vahvempi ja elastisempi kuin mikään vaatteissa käytetty eläinkuitu! Ihmisen hiuksen vetolujuus vähenee henkilön iän myötä, joten on luultavaa, että näin tapahtuisi myös vanhoille lampaille ja niiden villalle?
Lahteesi ovat muuten aika iakkaita, eiko uudempaa tutkimusta ole vai ovatko noi jotain alan klassikoita?
Kuitujen mittaamisessa käytetyt menetelmät ovat pysyneet samoina jo lähes 100 vuotta, joten nykytutkimuksessa on nähdäkseni keskitytty lähinnä keinokuitujen kehittämiseen ja niiden ominaisuuksiin. Monet lainaamistani kirjoista ovat hyvin laajoja, suurimmassa on sivuja yli 1000!
