Ajattelinpa laittaa teille ihmeteltäväksi muutaman valikoidun kuvan kolmekymmenluvun kengistä, jotka löysin kansalliskirjaston digitoiduista arkistoista



Suomessakin osattiin. Todellakin.

Tässä vielä huvin vuoksi vähän makua minkälaista kenkien hankkiminen tuolloin oli. Sanoisinko, että tämä vastaa nykyistä "custom made" (mutta ei bespoke) toimintaa, mitä esimerkiksi löytyy Alfred Sargentilta ja Trickersiltä.



Minun piti tuosta entisajan (1920-1930-lukujen) suomalaisesta laadusta ja osaamisesta aloittaa blogi, jota hieman tunnustelinkin pienen tekstin kirjoittamalla. Kielellinen ilmaisuni ei miellyttänyt vaativaa luonnettani tarpeeksi, ja annoin asian olla.

Suomalaiset antiikkispectatorit olisivat aika räyhäkkäät.
Liekö montakaan paria säästynyt näihin päiviin?

Hämmentävää, tarkistin Suomen Pankin rahanarvolaskurilla mitä 30-luvun 150mk vastaa nykyrahassa: 40-50e.

Voiko tämä pitää paikkansa? Tämän mukaan siis 30-luvulla sai samalla työpanoksella tuollaiset popot, kuin nykyaikana marketin liimapohjat. huh.




http://www.rahamuseo.fi/multimediat_ja_oppimateriaalit_rahanarvolaskuri.html

Hämmentävää, tarkistin Suomen Pankin rahanarvolaskurilla mitä 30-luvun 150mk vastaa nykyrahassa: 40-50e.

Voiko tämä pitää paikkansa? Tämän mukaan siis 30-luvulla sai samalla työpanoksella tuollaiset popot, kuin nykyaikana marketin liimapohjat. huh.




http://www.rahamuseo.fi/multimediat_ja_oppimateriaalit_rahanarvolaskuri.html

Voi hyvinkin pitää. Pitää muistaa Suomen keskimääräinen tulo- ja elintaso tuohon aikaan. Lisäksi työn hinta on ollut murto-osia nykyisestä. Tuskin britteinsaarelaisten tehtaiden taideteoksetkaan ovat olleet yhtä kalliita kuin nykyään.

Hienoja kenkiä on Suomikin joskus tuottanut. Harmi ettei tuollaista tuotantoa enää mistään löydykään. Onko Suomessa enää mitään pieniä liikkeitä jotka tekevät kenkiä vaikkapa toiveen mukaisesti? Onko niin vähän kysyntää ettei sellaisia saa kuin ulkomailta käsin?

Aiheeseen piti vielä lisätä kommentti sen suhteen, että asun Aaltosen kenkätehtaan naapurissa, talossa, joka alunperin rakennettiin ko. kenkätehtaan työntekijöille :).

On harmillista, että tuota entisaikojen kengänvalmistustaitoja ei enään käytetä Suomessa. Valmistetaan vain muka laadukkaita muovi ja liima kenkiä.

On harmillista, että tuota entisaikojen kengänvalmistustaitoja ei enään käytetä Suomessa. Valmistetaan vain muka laadukkaita muovi ja liima kenkiä.

Eikä niitäkään juurikaan enää. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta "kotimaisten" kenkien valmistusprosessista varsin suuri osa tapahtuu jossain muualla kuin Suomessa.

Hämmentävää, tarkistin Suomen Pankin rahanarvolaskurilla mitä 30-luvun 150mk vastaa nykyrahassa: 40-50e.

Tosin työmies tienasi päivässä n. 40 markkaa ja maito maksoi 2 markkaa.
Kuriosiositeettina niin litra salakuljetettua pirtua maksoi maksoi vuonna 1930 200 markkaa.

Ilmeisesti 30-luvun lama ja sotavuodet säännöstelyineen tuhosivat aika hyvin kenkäteollisuuden. Ensin katosi iso osa asiakaskunnasta ja seuraavaksi materiaali, todennäköisesti myös työvoimaa rintamalle. Sodan jälkeen tulivatkin massatuotteet.

Tässä vähän tietoa:
http://books.google.fi/books?id=4vClXqKUQ9QC&pg=PA231&lpg=PA231&dq=hintataso+1930+markkaa&source=bl&ots=ukMOV_UE3v&sig=krGOAGFzN7N2gC-sdyDfZR3wU2A&hl=fi&ei=fXBZS57fAcjI-QbijPUV&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=3&ved=0CAwQ6AEwAjgU#v=onepage&q=&f=false

Hämmentävää, tarkistin Suomen Pankin rahanarvolaskurilla mitä 30-luvun 150mk vastaa nykyrahassa: 40-50e.

Sodan jälkeen tulivatkin massatuotteet.

Tässä lieneekin se suurin syy. Eikä Suomi liene yksin kohtalonsa kanssa tässä asiassa, muualla sentään edes jotkut yhtiöt selvisivät.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Upea ketju, kiitokset sproilylle.

Mitä tuohon kielelliseen ilmaisuun tulee, älä ole liian ankara itsellesi. Minäkin aloitin puolitoista vuotta sitten, enkä oikein pysty lukemaan silloisia tekstejäni tänä päivänä. Tyyli kehittyy vain kirjoittamisen myötä. Toivon todella, että pääsemme nauttimaan tyylin kultaisten vuosikymmenten tarjonnasta myös suomeksi blogimuodossa.

Sotien välinen aika on mieluisinta aikaa maailmanhistoriassa. Noista mainoksista ja hinnastoista paistaa läpi sellainen vireä yhteiskunta joka oli juuri päässyt itsenäiseksi ja jaloilleen ja jossa yrittäminen ja työn tekeminen oli kannattavaa. Eikä ollut tasapäistävää hyvinvointivaltiota jossa kaikilla on tuulipuvut.

Noissa markka-laskelmissa pitää ottaa huomioon myös nykyistä suuremmat tuloerot.

Hämmentävää, tarkistin Suomen Pankin rahanarvolaskurilla mitä 30-luvun 150mk vastaa nykyrahassa: 40-50e.

Tosin työmies tienasi päivässä n. 40 markkaa ja maito maksoi 2 markkaa.

Tuon laskurin mukaan työmies tienasi esim. vuonna 1932 noin 60markkaa, eli kenkien hinta oli tavallisen työmiehen joidenkin päivien ansio.

Pointtinani oli lähinnä se, että nuo kengät eivät missään nimessä olleet ylellisyystuotteita, vaan käyttöesineitä joita suurimman osan ihmisistä oli mahdollista hankkia.

Tätä suuremmalla syyllä surkuttelen kenkien nykytilaa.

Mitäköhän siitä politiikasta on foorumin säännöissä sanottu.

Tietysti jos tykkää mustasta kauluspaidasta ja sinisestä solmiosta tai unohtaa "pienet" ongelmat ko. ajankohtana niin onhan siinä oma viehätyksensä. Vanha maailma vetelee viimeisiään ja moderni yhteiskunta kolkuttelee ovelle.

Pointtinani oli lähinnä se, että nuo kengät eivät missään nimessä olleet ylellisyystuotteita, vaan käyttöesineitä joita suurimman osan ihmisistä oli mahdollista hankkia.

Eihän se eroa nykypäivästä.
Suomalaisen keskituntipalkka on 15-20 euroa tunnissa eli Suomestakin ostettuna laatukengät saa parin päivän uurastuksella. Tosin jos, kuten myös vuonna 1930 pitäisi, vähennetään verot, asumismenot ja vastaavat niin rahaa ei enää jääkään samalla tavalla käteen.

Toisekseen tuohon aikaan vaihtoehtoja ei ollut kamalasti.
Maaseudullakin kierteli vielä 1950-luvulle saakka suutareita korjaamassa vanhoja ja jopa tekemässä uusia kenkiä. Samanlaista massatuotantoa ei vielä ollut vaan se yleistyi vasta toisen maailmansodan niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Suomi vain on pieni ja pitkään köyhänä ollut valtio, joten ostovoimaista massaa ei ole ollut Englannin, Keski-Euroopan, USA:n tai edes Ruotsin vertaa, joissa myös suutarin ammatti harveni, kenkämerkkejä kuoli ja noista maistahan ne massatuotantokengätkin ovat peräisin.

Käsittääkseni 1930-luvulla Tampereella oli parhaimmillaan parisenkymmentä eri kenkäalan yrittäjää. Tampere oli suutarien pääkaupunki. Valinnanvaraa ainakin Tampereella oli rutkasti. Näiden lisäksi oli Aaltonen jonka alla toimivat Attila sekä Korkeakoski valmistivat kenkiä teollisesti.