Vahasin kotitekoisella "greenland waxilla" (mehiläisvahaa ja parafiinia) kirpparilta ostetun vahakangastakin, jossa ei ollut vahaa jäljellä nimeksikään. Taisi olla konepesty.
Kokeilin ensin hieroa vahaa vaatteen pintaan, ja sitten sulattaa se hiustenkuivaajalla. Fööni on liian kesy laite, joten siirryin heti kuumailmapuhaltimeen. Vahan saa kylmänä hierottua vaatteeseen melko tasaisesti, mutta menetelmä on aika hidas ja työläs.
Siirryin sulattamaan vahan vesihauteessa. Se osoittautui hitaaksi, joten puhalsin kuumailmapuhaltimella purkissa olevan vahan pintaa sulaksi. Siitä vahaa oli jo helpompi ja nopeampi levittää. Ensin puuvillarätillä, mutta sitten nahkaisilla työkäsineillä, jotka osoittautuivat ylivertaiseksi työkaluksi. Purkin pinnasta sai ensin sulaa vahaa sormiin, ja hetken päästä puoliksi jähmettynyttä vahaa, joka oli parasta. Kun vaha oli kokonaan jähmettynyt, sulatin taas pintaa 10-20 sekuntia ja jatkoin.
Sulaa vahaa sormissa vedin pitkiä vetoja koko käsiteltävän alueen (esim. hiha) mitalta pitkittäin, ja sitten lisää poikittain. Lopputulos on aika raffi, sillä pinta oli lopulta aika vaikeaa saada tasaiseksi. Ei niin, että vaate olisi raitainen, vaan joihinkin kohtiin laitoin enemmän kuin toisiin. Vahalla oli myös taipumus jähmettyä heti vaatteen pinnassa, joten raidan alussa oli usein enemmän vahaa kuin muualla. Esimerkiksi olkapäät halusin käsitellä paksusti, joten raidan aloitin olkapäästä.
Päädyin kuitenkin valitsemaan nopeamman sulan vahan levityksen, mielummin kuin armottoman vahapalalla hieromisen. Joihinkin kohtiin laitoin alussa aivan liikaa vahaa, kun en heti päässyt vahan käyttäytymiseen kiinni, mutta tuollaiseen "navettatakkiin" ilme sopii vallan mainiosti. Pinta kiillottuu hankauksesta, ja rypistäminen jättää harmaat jäljet vahapintaan. Oletan, että liika vaha kuluu takista ajan myötä, ja että seuraavat käsittelyt tasoittavat tuloksen.
Lopuksi puhaltelin pintaa vielä kuumailmapuhaltimella, ja hieroin nahkakäsineellä pintaa. Se tasoitti jälkeä vielä jonkin verran. Paksusti käsitellyissä kohdissa vaha suli, mutta ei ehtinyt vielä imeytyä, ja siten sitä pystyi jonkin verran levittämään.
Kannattaa varoa sotkemasta niitä kohtia vaatteessa joihin vahaa ei halua. Vakosamettikauluksiin vaha tarttui aika hanakasti, ja näkyy niissä selvästi. Jos ei hosu, voi vahaa laittaa vähän kerrallaan, ja lisätä sitten toisen käsittelyn. Minulla ei ollut malttia, ja hosuin. Aikaa kului silti pari tuntia, ja kädet kävivät koko ajan.
Vahaa upposi aika paljon, ehkä 100g pala, mutta kustannukset olivat kohtuulliset. Mehiläisvahaa löytyi kynttilän muodossa, ja parafiinia sai apteekista 8€/kg. En ole aitoa Fjäll Räven Greenland Waxia käyttänyt, mutta eiköhän tämä aja aivan saman asian, ja maksaa murto-osan (Fjellun vaha 10€/100g).
Varsin mukavaa puuhastelua!