^Heh, itselleni ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on tullut hankittua jotain normimeiningistä poikkeavaa ja sitten on iskenyt ostokrapula, kevyt vastustus, sitten uteliaisuus, kokeilu ja pikku hiljaa hankinta ikäänkuin kasvaa osaksi omaa tyyliä. Joku mielenterveysammattilainen tuosta voisi euroja vuolla, mutta turha noista traumoja on rakentaa. Jotenkin se on vaan niin että tommoisiin vaatekappaleisiin joista ei ensi alkuun tiedä miten suhtautua tuleekin yllättäen hemmetin mieluisia.
Tai sitten ne haudataan kaappiin säädyllisen katumuksen ajaksi ennen UFF:n keräyslaatikkoa.