Lienee reilua tunnustaa, että taisin olla miitissä tuo keskustelun avaaja.
Pointtini oli lähinnä filosofinen ja pohdiskeleva: jos/kun rajaton talouskasvu rajallisessa maailmassa ei ole mahdollista*, missä määrin on eettistä ylläpitää ja edistää ns. tyytymättömyystaloutta postaamalla uusimmista hankinnoistaan?
Klassiseen miestenmuotiin satsaaminen on oikeasti järkevää, eettistä ja ekologista, sekä tietenkin hienompaa kuin vaihtoehdot :). Silti tälläisten asioiden pohdiskelu aika ajoin - itsekritiikki - ei mielestäni liene pahasta.
Mutta jos tämä ketju kannustaa yhdenkin ihmisen siirtymään H&M-kamasta vaatteisiin, joiden käyttöikä mitataan vuosikymmenissä, niin mahdollinen kulutuksen lisääminen on kyllä anteeksi annettu - olettaen, ettei mennä tuohon ivymanin linjaamaan pröystäilyyn. Näin voin, minulle ekodesign-firman tutkimusosaston ylijeesuksena annetuin valtuuksin, teidät synneistänne armahtaa, Roetzelin, Villen, ja dandyismin nimeen, amen! :).
Tietenkin, mitä enemmän suositaan käytettyjen vaatteiden uusiokäyttöä, sitä parempi, mutta laatukamaa jonka arvonlisäyksestä suuri osa koostuu mahdollisesti vieläpä käsityöstä ei voi oikein mitenkään pitää huonona juttuna.
Joten: tänään tuli UFFilta keikattua kolme solmiota - perusraitaa, kellertävä paisley, ja ker-ras-saan herkullinen keltainen fleur-de-lis-kuvio kuninkaallisen sinisellä pohjalla - yhteishintaan 12,50 :D.
* = talouden kasvu on mahdollista rajallisessakin maailmassa, sillä talouskasvu tulee pitkälti siitä, että asioita tehdään tehokkaammin; mutta nykyisen kaltainen, pidäkkeetön kasvu ei tule olemaan mahdollista.