Kirjoittaja Aihe: Sisustustyylit  (Luettu 607878 kertaa)

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #315 : 30.04.12 - klo:00:58 »
^Ilmeisesti puhutaan B&O:sta? Tuon firman tuotteet ovat tyypillisesti olleet 4x kalliimpia kuin vastaavalla äänenlaadun tarjoavat vaihtoehdot, joten aika harvalta hifistiltä on löytynyt B&O:n vehkeitä. Käytettävyydeltään B&O oli parempi kuin monet muut ja tunnistettava muotoilu luonnollisesti vetosi moniin.

B&O on kyllä ihan hyvä esimerkki teknologian kehityksestä. Tänä päivänä meikäläisen squeezeboxin kaukosäätimenä toimii kännykkä ja tabletti. Netin, tietokoneen ja laitteen oman näytölllisen kaukosäätimen kautta ohjaus luonnollisesti onnistuu myös. Sanoisin, että kehitys on todellakin mennyt eteenpäin kun tähän toiminnallisuuteen pääsee käsiksi pikkurahalla.

Ei siis ole ihme, että B&O:n liikevaihto ja voitot ovat lähtenyt sulamaan: Liikevaihto 2006 4,3 mDK -> 2010 2,9 mDK. Jos joku haluaa tänä päivänä polttaa tuhansia euroja B&O toiminnallisuuteen, niin hän ostaa kasan applean vehkeitä. Entäs jos ne vehkeet applelta tai muiltä löytyy jo? No sitten ostetaan korkeintaan pari komponenttia ja hyvät kaiuttimet. Satojen eurojen kosketusnäyttökaukosaatimen virkaa hoitaa tänä päivänä matkapuhelin kun siihen hommaa ilmaisen tai muutaman euron appsin.

Vertailu:

Beosound 5: 2700€

VS

Sonos Connect: 249€
iPad: 479€
YHT: 728€

Molempien vaihtoehtojen serveripään ja langattoman verkon vaatimukset ovat samat. Eli sama neljän kerroin pätee tässäkin, tosin Beosaundia on paha ottaa laukkuun mukaan. Kymmenen pisteen kysymys kuuluukin: onko Beosound helpompi käyttää kuin Sonosin softa iPadilla? Onko Beosound paremmin muotiltu kuin iPad? Beosound on toki 'päheämmän' näköinen, mutta kannattaako siitä maksaa 2000€?


Maailma menee eteenpäin kaikilla rintamilla. Muotokieli voi olla ikuista, mutta siinä ympärill kaikki muu kyllä muuttuu vuosikymmenten saatossa.

No kukas tässä on taaskaan puhunut tuhansien eurojen polttamisesta? En minä ainakaan..? Ja nimenomaan puhutaan B&O:sta. Niitäkin nimittäin löytyy aika hyvin käytettynä. Tuon väittämän kuulee muuten hyvin usein, ettei B&O:n äänenlaatu riitä hifisteille.. Se on juuri parhaimmillaan sitä hifistin itsepetoksellista mantraa. Hehän väittävät kuulevansa eron jopa erilaisten kaapeleiden välillä. Uskoo ken tahtoo. Minä taas väitän, että esim. yhdistelmää Beocenter 9000/9500+Beolab Penta vastaan voi huoletta asettaa ihan minkä tahansa hifilaitteiston ja ero korkeintaankin niitä olemattomia nyansseja ja vieläpä sillä erotuksella että B&O:ta viitsii kyllästymättä katsella vuodesta toiseen, päinvastoin kuin niitä jäätäviä ranteen vahvuisia kaiutinkaapeleita ja sen kymmeniä erilaisia susirumia laitteita ja johtoja.
Jälleen sinä kuitenkin tyrkytät nykypäivän vehkeitä minulle, vaikka minä puhun vanhoista B&O:sta ja siis siitä ajasta kun B&O oli parhaimmillaan niin muotoilun kuin myöskin laatunsa puolesta. Jos sinulla on mahdollisuus joskus päästä kurkistamaan esim. vanhan Beocenter 9000:en tai 9500:n sisälle, niin kannattaa katsoa hyvin tarkkaan komponenttien laatua. On sitten kohtalaisen opettavainen kokemus. Saattaa muuttua tuo mielikuva etteikö B&O ole osannut mitään muuta kuin muotoilua. Toki moni komponenteista on alihankintaosia, mutta joka tapauksessa parasta mitä rahalla saa.

Jos nyt kuitenkin puidaan tätä hehkuttamaasi nykytekniikkaa, niin itse asiassa yksi tämän päivän parhaita hifikaiuttimia tulee nimenomaan B&O:lta, eli Beolab 5 ja sen ovat muuten myöntäneet ihan hifimiehetkin. Eli tuolla väittämällä että B&O tarjoaisi vain keskinkertaista laatua ja ääntä 4x hintaan voi pyyhkäistä ihan huoletta p...... Tai noh, on B&O:n laatukin kokenut takapakkia huippuvuosista niin muotoilun kuin myös kestävyytensäkin suhteen, mutta ei suhteessa yhtään sen enempää kuin muidenkaan valmistajien.

Huippukuntoinen Beocenter 9000 noin 400-500€ ja Beolab/Beovox Penta:t noin 500-1000€ ja lankkuun sisälle esim. Bob Dylanin hybridi SACD- lätty... On muuten ihan tasanvarmaa, että tuolla rahasummalla ei saada edes lähelle yhtä analyyttisesti ja dynaamisesti soivia nykypäivän tuliteriä laitteita, vaikka hifimiehet sanoisivat mitä..
Sinäkin Pchan, voit ihan huoletta asettaa oman squirtboxisi vai mikä se oli näitä meikäläisen ikivanhoja B&O:ta vastaan... Ne kestävät vertailun kyllä 100% varmasti. Lyön vaikka koko vaatimattoman omaisuuteni ja vieläpä päänikin siitä pantiksi.

EDIT: Sinällään väittely on turhaa, koska puhumme edelleen aivan totaalisen eri asioista.. Sinä puhut siitä, mistä kaikista vimpaimista ja formaateista saadaan ääntä ja musiikkia kuulumaan ja millä eri tavoin, kun taas minä puhun siitä, miltä se laitteesta tuotettu ääni kuulostaa. Sen verran minäkin olen nykytekniikasta perillä, että ilman muuta tiedän, että musiikkia ja ääntä saa kuulumaan kännyköistä, tietokoneista ja vaikka mistä tableteista, joka toki omalla tavallaan onkin todella edistyksellistä, hienoa ja vaivatonta, mutta voin todellakin luvata, että siitä on kuitenkin valovuosien matka MUSIIKKINAUTINTOON itsessään. Eli siihen kun pelkkä silmien sulkeminen musiikkia kuunnellessa saa aikaiseksi suorastaan hypnoottisen ilmiön, että Dylan istuu olohuoneessasi kolmen metrin päässä sinusta baarituolikorkeudella kitara kädessään ja huuliharppu huulillaan. Tuon efektin syntymiseen ei riitä se, että musiikki tuotetaan edistyksellisesti jostain nykyajan vimpaimesta ja uudesta formaatista.

« Viimeksi muokattu: 30.04.12 - klo:01:31 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

mairaksinen

  • Vieras
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #316 : 30.04.12 - klo:01:03 »
Nyt on joillakin Cousteau-pipo vähän kireällä. Cool down.

Socrates

  • Vieras
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #317 : 30.04.12 - klo:08:36 »
^Asiaa Pchanilta, kyllä tässä elellään niin sunnuntaihifistin kuin paatuneemmankin kultakorvan ruhtinaspäiviä. Laadukas 80-luvun setti soundaa toki edelleen hyvältä, mutta sen käyttökokemus on nykystandardein sen verran jäätävä, että aika harvalla on paluuta vanhaan. Satunnaiset nostalgiatripit ja parantumattomat vinyyliniilot toki erikseen.

No minulla on tuossa edessäni soitin/"musiikkikeskus" vuodelta -93, joka tosin on suunniteltu ja kehitetty sekä tuotu markkinoillekin jo 80- luvun puolivälin hujakoilla ja siitä löytyy muun muassa kosketusnäyttö/kosketuskäyttöpaneeli joita ei muuten ole kovinkaan monessa nykypäivänkään laitteissa...

...Että sen verran "jäätävä" käyttökokemus suoraan 80- luvulta...

Vehkeiden mittailu on aina turhaa ja koko viime kädessä käyttäjästä kiinni, mutta todettakoon, että sinänsä hyvässä setissäsi on käytettävyyden näkökulmasta yksi perustava ongelma - reliikkinen cd-levy. Kun ohjaa vaikkapa nyt iPadilla reilun 2000 albumin tiedostoiksi muunnettua kirjastoa ja soittaa samasta käyttöliittymästä Spotifyn, Deezerin ja nettiradiot monihuonesysteemiin, niin fyysisen median kanssa pelaamiseen ei ole paluuta. Satunnaisesti toki lykkään skraittaan vanhoja kakstoistatuumaisia, mutta tämä on se pakollinen poikkeus säännöstä.

Apple/Sonos -systeemin perässä minulla on osin perinteistä hifiä, myös käytettynä ja halvalla poistettua 90-luvun B&O:ta. B&O:n hyvyydestä voi vääntää muilla areenoilla, mutta ei se laadukkuudestaan huolimatta mitään järeintä rautaa ole. Referenssinä voi tarkastaa Linnin, Naimin ja kumppanit.

Noin yleisesti äänentoistoon pätee paljolti sama kuin sisustamiseen, makuasioista ei voi kuin kiistellä. Vaikkapa esiin tuoduista analyyttisuudesta ja dynamiikasta ei ole yhtä parhauden määrettä, eikä yksi setti toista yleispätevän hienosti jokaista musiikin genreä. Se mikä toimii klasarimiehelle, ei toimi bassopäälle.



Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #318 : 30.04.12 - klo:10:19 »
^^^ Tumppi$: Minähän totesin B&O:t hyviksi vehkeiksi ja kehuin niitä aikoinaan edistyksellisiksi? Onhan se aika huikeaa, että vasta 2000-luvun puolivälissä yleinen kehitys kykeni tarjoamaan samoja juttuja kuluttajille kuin mitä B&O oli tehnyt vuosikymmeniä. Tuo on ollut loistosaavutus, jolla on kerätty 600 miljoonan euron liikevaihto.

2003 ulos tullut Beolab 5 on kyllä hieno esimerkki siitä, miten tekniikka on kehittynyt. Nuohan ovat aktiivikaiuttimet D-luokan vahvistimilla ja sisältävät signaaliprosessorin kalibrointia varten. Ylipäätään B&O hylkäsi 90-luvulla passiivikaiuttimet, joten koko firman kaiutinarsenaali on ihan eri kamaa kuin 80-luvulla. Maailma on mennyt eteenpäin. B&O on mennyt eteenpäin. Heillä on 7 äänilähdettä myynnissä, joista vain 2 kykenee soittamaan CD-levyjä.

Palataan lopuksi sen verran takaisin ketjun teemaan, että hifivehkeet kannattaa hankkia silmää miellyttävinä, erityisesti kaiuttimet. Kaiuttimien sijoittelu helpottaa kummasti kun on tullut valittua oikeat pömpelit, jotka kehtaa asettaa näkyville. Markkinoilta löytyy jokaiseen sisustukseen sopivia hyvä-äänisiä kaiuttimia, joskus jopa ihan hyvään hintaan.

Socrates

  • Vieras
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #319 : 30.04.12 - klo:10:30 »

Palataan lopuksi sen verran takaisin ketjun teemaan, että hifivehkeet kannattaa hankkia silmää miellyttävinä, erityisesti kaiuttimet. Kaiuttimien sijoittelu helpottaa kummasti kun on tullut valittua oikeat pömpelit, jotka kehtaa asettaa näkyville. Markkinoilta löytyy jokaiseen sisustukseen sopivia hyvä-äänisiä kaiuttimia, joskus jopa ihan hyvään hintaan.


Totta, näin hellasärökin pysyy vaimeana. Kaiuttimissa voi hyvällä syyllä suosia suomalaista, täällä kun tehdään erittäin nättejä ja vieläpä siten, että toiminnallisuudessa on usein huomioitu suomalainen huonekoko ja asuntojen rakennusmateriaalit.

mairaksinen

  • Vieras
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #320 : 30.04.12 - klo:10:36 »
^ Omaan käyttööni Genelegin pöntöt ovat sopivan huomaamattomia, kun ne kiinnittää huoneeseen sopivaan kohtaan. Plus äänenlaadussa ei ole valittamista tällaisella puukorvalla. Halvemmallakin voi päästä, mutta maksan mieluusti hyvästä laadusta kotimaiselle tekijälle. Iisalmesta tulee kaksi hyvää asiaa: Genelec ja Olvi.

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #321 : 30.04.12 - klo:10:40 »
^ Gradient. Amphion ja Genelec tekevät hyvää kamaa.




Socrates

  • Vieras
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #322 : 30.04.12 - klo:10:42 »
^Listaan voi lisätä ainakin Aurelian ja Penaudion.

Co-re

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3760
  • Insinööri
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #323 : 30.04.12 - klo:10:43 »
Genelec näyttää hyvältä näytön vieressä, synan ja koskettimiston takana mutta herrat Iisalmelta voisivat oikeasti palkata jonkun suunnittelemaan myös olohuonekelpoisen kotelovaihtoehdon. Toisaalta aika harva haluaa aktiivimonitoreja olohuoneeseensa, joten sinänsä ei ehkä kannata.

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #324 : 30.04.12 - klo:11:23 »
No ehkä minä sitten olen sen verran kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen, että itse en pidä ollenkaan ongelmallisena käytön kannalta esim. cd- levyjä.. Oikeastaan niiden lataaminen koneen sisälle on osa "koko pakettia", ennemmin kuin mikään rasite.. Itse olen ostellut aina kun halvalla irtoaa muun muassa Bob Dylanin hybridi SACD- levyjä. Toki Beocenter 9500 ei ole SACD soitin, (koska tuohon aikaan ei oltu SACD:stä vielä kuultukaan) mutta hybridistä, joka siis toimii myös normaaleissa cd- soittimissa, se pystyy ulosmittaamaan ja hyödyntämään SACD:n äänenlaadun. Voin kertoa että toimii! Ensimmäisen kerran kun Dylanin 'Oh Mercy' albumin 'Man In The Long Black Coat' jyrähti soimaan, oli kokemus oikeasti todella hämmentävä, ellei jopa suorastaan "pelottava"... Niin mieletön dynamiikka siinä oli ilman pienintäkään verhoa kuuntelijan ja orkesterin välissä.

Mutta joo, itse aiheeseen, eli sisustukseen... Itse pidän näitä vanhoja B&O:n kamoja oikeastaan ainoana vaihtoehtona omaan kotiini. Eli käytännössä tuo Jacob Jensen:in aikainen B&O on ainoata viihde-elektroniikkaa joka myös täyttää aidon designin tunnusmerkit.

Eli tällaiset ovat päävehkeet olohuoneessa:

Beocenter 9500, eli alias "Lankku":



Kajareina Beolab Penta aktiivikajarit:



Makuuhuoneeseen tai tulevaan työhuoneeseen pitäisi jossain vaiheessa viritellä Beolab 4500:t seinäaktiivit:



Keittiöön ja makkariin Beolab 3500:t kunhan halvalla sellaiset löydän:

« Viimeksi muokattu: 30.04.12 - klo:11:26 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #325 : 30.04.12 - klo:11:56 »
^ Hybridi SACD:ta soitat kyllä ihan tavallisena CD:nä, jossa ei ole teknisiä etuja normaaliin CD:hen nähden. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se CD-puolelle tallennettu äänite voisi olla rutkasti parempi. Noinhan usein onkin, eli massalle tarkoitetut äänitteet on masteroitu soimaan hyvin myös heikoista laitteista kun taas audiofiiliäänitteet on masteroitu hyötymään paremmista vehkeistä. Nuo paremmat äänitteet erottuvat nimenomaan dynamiikaltaan. Itsellänikin on hyllyssä sinkkuja, joilta löytyy samasta biisistä radio edit. Tyypillisesti radio edit on dynamiikaltaan latistettu ja niistä ei vain saa kunnon vehkeillä oikein mitään irti. SACD on siis usein hyvä ostos, vaikka käyttäisi sitä vain tavallisena CD:nä ja tallentaisi sen jonnekin serverille.

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #326 : 30.04.12 - klo:12:34 »
^ Hybridi SACD:ta soitat kyllä ihan tavallisena CD:nä, jossa ei ole teknisiä etuja normaaliin CD:hen nähden. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se CD-puolelle tallennettu äänite voisi olla rutkasti parempi. Noinhan usein onkin, eli massalle tarkoitetut äänitteet on masteroitu soimaan hyvin myös heikoista laitteista kun taas audiofiiliäänitteet on masteroitu hyötymään paremmista vehkeistä. Nuo paremmat äänitteet erottuvat nimenomaan dynamiikaltaan. Itsellänikin on hyllyssä sinkkuja, joilta löytyy samasta biisistä radio edit. Tyypillisesti radio edit on dynamiikaltaan latistettu ja niistä ei vain saa kunnon vehkeillä oikein mitään irti. SACD on siis usein hyvä ostos, vaikka käyttäisi sitä vain tavallisena CD:nä ja tallentaisi sen jonnekin serverille.

Juu, siis juuri tuota tarkoitin. Eli eihän se tietenkään soi SACD:nä tavan cd- asemassa, mutta juuri tuo masterointi tekee ihmeitä. Toki se vaatii laitteiltakin aika paljon, kuten totesitkin, jotta maksimaalisen hyödyn saa tässä kohtaa ulosmitattua/hyödynnettyä niin pitkälle kuin se vain ilman SACD soitinta on suinkin mahdollista. Toki nuo SACD- levyt tuppaavat monesti olemaan hinnoissaan, joten kärkkymistä se tämäkin vaatii. Yleisesti esim. juuri Dylanin tallenteita pidetään erityisen laadukkaina ja siltähän ne toki kuulostavatkin. Vielä kun sopivasti satun pitämään ko. herran osasta tuotannosta, niin tuo hybridi SACD on useimmiten erittäin kannattava ostos aina kun halvalla irtoaa..

Ja joo, "radiolaatu" tai radiokompensoitu on hyvin tasapaksua puuroa, ilman suuria vaihteluita. No nyt täytyy kysäistä, että kun sitten nykytekniikan mukaisesti tallennetaan esim. jostain SACD:ltä tai muusta lähteestä serverille, niin onko kanssa varma juttu, että tuo tapahtuu niin ettei se "hukkaa" ja kadota piiruakaan tallennettaessa lähteestä toiseen? Eli onko digitaalisuus se avainsana tässä kohtaa? "Radioilmiötä" pelkäävänä ja inhoavana siis kyselen tuota...
« Viimeksi muokattu: 30.04.12 - klo:12:38 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

Alhazen

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1029
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #327 : 30.04.12 - klo:12:43 »
^ Hybridi SACD:ta soitat kyllä ihan tavallisena CD:nä, jossa ei ole teknisiä etuja normaaliin CD:hen nähden. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se CD-puolelle tallennettu äänite voisi olla rutkasti parempi. Noinhan usein onkin, eli massalle tarkoitetut äänitteet on masteroitu soimaan hyvin myös heikoista laitteista kun taas audiofiiliäänitteet on masteroitu hyötymään paremmista vehkeistä. Nuo paremmat äänitteet erottuvat nimenomaan dynamiikaltaan. Itsellänikin on hyllyssä sinkkuja, joilta löytyy samasta biisistä radio edit. Tyypillisesti radio edit on dynamiikaltaan latistettu ja niistä ei vain saa kunnon vehkeillä oikein mitään irti. SACD on siis usein hyvä ostos, vaikka käyttäisi sitä vain tavallisena CD:nä ja tallentaisi sen jonnekin serverille.

Juu, siis juuri tuota tarkoitin. Eli eihän se tietenkään soi SACD:nä tavan cd- asemassa, mutta juuri tuo masterointi tekee ihmeitä. Toki se vaatii laitteiltakin aika paljon, kuten totesitkin, jotta maksimaalisen hyödyn saa tässä kohtaa ulosmitattua/hyödynnettyä niin pitkälle kuin se vain ilman SACD soitinta on suinkin mahdollista. Toki nuo SACD- levyt tuppaavat monesti olemaan hinnoissaan, joten kärkkymistä se tämäkin vaatii. Yleisesti esim. juuri Dylanin tallenteita pidetään erityisen laadukkaina ja siltähän ne toki kuulostavatkin. Vielä kun sopivasti satun pitämään ko. herran osasta tuotannosta, niin tuo hybridi SACD on useimmiten erittäin kannattava ostos aina kun halvalla irtoaa..

Ja joo, "radiolaatu" tai radiokompensoitu on hyvin tasapaksua puuroa, ilman suuria vaihteluita. No nyt täytyy kysäistä, että kun sitten nykytekniikan mukaisesti tallennetaan esim. jostain SACD:ltä serverille, niin onko kanssa varma juttu, että tuo tapahtuu niin ettei se "hukkaa" ja kadota piiruakaan tallennettaessa lähteestä toiseen? Vai onko digitaalisuus se avainsana tässä kohtaa? "Radioilmiötä" pelkäävänä ja inhoavana siis kyselen tuota...

Radioefekti syntyy jo miksaamon päässä jos on syntyäkseen (ellei erikseen avaa materiaaliaan audioeditoriin ja kompressoi sitä tukkoon). Käytännössä kyseessä on dynamiikan vähentäminen sillä että hiljaisten kohtien volyymi nostetaan kovien tasalle eikä sitä saa kelvollisella pakkausalgoritmilla sellaisenaan aikaan ilman järjettömän matalaa bitratea. Käytännössä kai joku 256 kbit/s VBR AAC riittää aika pitkälle eikä ole oikein kaksoissokkoerotettavissa häviöttömästä materiaalista, mutta itse tallennan kaiken losslessina koska levytila on halpaa ja kirjastosta aika iso osa on 1900- ja 2000-luvun orkesteri- ja laulumusaa jossa monimutkaisuus ja dynamiikka on vedetty ääripäihin.

Ja jos ketjun aiheeseen palataan, itse voisin ihan mieluusti hoitaa kodin äänentoistotarpeet yllä linkatuilla laitteilla puhtaasti esteettisistä syistä - Jensenin minimalismi häviää kivasti taustalle ja antaa mahdollisuuden keskittyä pääasiaan eli ääneen. Understatementia kyllä rikkoo vähän samalla se, että B&O:n aika helposti tunnistettava muotokieli huutaa jo aika kauas olevansa B&O:ta ja sitä myöten kohtalaisen kallista.
« Viimeksi muokattu: 30.04.12 - klo:12:53 kirjoittanut Alhazen »

Lh

  • Yleisvalvoja
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #328 : 30.04.12 - klo:12:52 »

Ja joo, "radiolaatu" tai radiokompensoitu on hyvin tasapaksua puuroa, ilman suuria vaihteluita. No nyt täytyy kysäistä, että kun sitten nykytekniikan mukaisesti tallennetaan esim. jostain SACD:ltä tai muusta lähteestä serverille, niin onko kanssa varma juttu, että tuo tapahtuu niin ettei se "hukkaa" ja kadota piiruakaan tallennettaessa lähteestä toiseen? Eli onko digitaalisuus se avainsana tässä kohtaa? "Radioilmiötä" pelkäävänä ja inhoavana siis kyselen tuota...
Täysin häviötön. Koko oma kirjasto on tallennettu FLAC:na (pakkausmuoto, Free lossless audio codec) joka vie noin puolet cd:n datasta, mutta on silti häviötön. WAV-sisältää saman lähdedatan kuin CD-soittimen soittama musiikki. Itse CD:llä musiikki on jo lähtökohtaisesti digitaalista ja yhtä "pakattua" kuin kovalevylle tallennetussa versiossa. Analogiseksi signaaliksi se muunnetaan Cd-soittimen, tai tietokoneen äänikortin DACissa (Digital-to-Audio-converter). Tietokoneella soiton pullonkaula ei koskaan ole cd-aseman laatu vaan digitaalisen tiedon kääntäminen signaaliksi. Vakioäänikorttien DACit ovat huonoja.

SACD-versioiden rippausta en ole harrastanut, mutta SACDissahan on kappaleet tallennettuna kahteen kertaan eri järjestelmille(SACD- ja CD-versio erikseen). Noita CD-versioita olen ottanut ulos. Myös SACD-Datan saa takuulla kovolle.

Itsellä 2x8020+7050B ohjattuna Esi Juli@lla. Ei ole merkittävästi parempaa äänentoistoa tullut vastaan.

Kotona olohuoneessa 2x8040 valkeana. Kauniit ja sopivat hyvin sisustukseen.


TheodoreMaul

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1045
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #329 : 30.04.12 - klo:13:31 »
Äänentoistokeskustelu on sinänsä mielenkiintoista, mutta kun täällä oli aiemmin puhetta valaisimista niin kyselisin vinkkejä kattolampun hankintaan.

"Muutoskohteena" on  aulamainen avoin tila rivitalon yläkerrassa. Lakikorkeus on noin 4 m (vinoin katoin) ja  ripustuspiste ei tosin ihan harjassa. Tuon aulan katto näkyy alakertaan sillä olohuoneen ja aulan yhdistää avoin ilmatila - sama katto siis jatkuu alhaalta ylös. 80-luvulla rakennetuksi tuota voisi kuvailla jopa moderniksi - valitettavasti kuvaa ei ole tähän hätään antaa.

Tuonne aulatilaan pitäisi nyt saada jokin lamppu. Halkaisijana toimisi varmaan 50-60 cm, jotta alta pääsee vielä kävelemäänkin. Suunnilleen ripustuskohdassa on yhdellä seinällä ikkuna, jonka kohdalle tulee työpöytä. Työvalo voidaan hoitaa muutenkin. Olemme vieneet sisustusta maltilliseen moderniin suuntaan alakerrasta ylös katsottaessa väreinä näkyvät valkoinen ja harmaa sekä alkuperäiset tummanruskeat ikkunanpuitteet.

Millainen lamppu tuottaisi kohtuullisesti valoa tuonne aulaan sekä näyttäisi hyvältä alakertaankin päin. Suurimman wow-faktorin muodostanee juuri alhaalta katsominen koska itse tila on sen verran pieni, että lamppua tuskin tulee tuijoteltua samasta kerroksesta suoraan ylös päin. Hinta ei mielellään saisi olla nelinumeroinen. Joku 500€ voisi olla hyvä (vähempi parempi).  Lisäksi on vielä sellainen haaste, että aika monen ripustuksen kanssa on tullut tuskailtua sitä kun katto on vino niin lampunpidikettä ja sähköliitäntää ei oikein saa peitettyä nätisti. Se lampun kiinnityksen "juuressa" oleva kuppi jää aina irvistämään.

Joitakin ideoita ja malleja tässä, noista kaikki eivät välttämättä mahdu budjettiin:

Big Bang




Random Light (tosin en pidä tuon "varjostimen" sisällä näkyvästä polttimosta ja johdosta)




Norm 69 (tässä pitäisi ehdottomasti olla jokin luonnonvaloa muistuttava valonlähde - keltaista kelmeää ei haluta)




Elysee (olisi ns. paikallistuotantoa, mutta jakaa mielipiteet kotona aika vahvasti)

[spoiler][/spoiler]

Tube - tästä on vaikea sanoa miltä näyttäisi luonnossa




P.S. Ikean Maskros ei käy.
Bond mistrusted anyone who tied his tie with a Windsor knot. It showed too much vanity. It was often the mark of a cad.