Sisustustyylit

[kapten GT]

^ Laminoinnista: Ei kai se Artekin prosessikaan ihan läpihuutojuttu ollut, kun sitä kehitettiin. Sääli, että ns. rytmivanerin tekotaito on ymmärtääkseni kadonnut ajan myötä.

[Pchan]

^ ja  ^^

Kaikki kunnia tekniikan pioneereille, mutta eihän teollisessa maailmassa ole mitään järkeä suosia alkuperäistä, jos muilta löytyy jo samaa. Ei siinä ole funktionaalisuuden häivääkään, että fiilistellään 30-luvun tekniikan kanssa ja ihmetellään kuinka ne jo silloin osasi. Taivutettua koivua satulapunoksin saa ikeasta 99€ hintaan ilman mitään valmistukseen liittyvää mystiikkaa. Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä design-esineitä, mutta tyypillisesti vuosikymmeniä vanhat valmistusmetodit, jotka sittemmin ovat levinneet joka paikkaan, ovat aika huono peruste ostaa kamaa funktionaalisesta näkökulmasta.

Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa Tumppi puhuu kirjallisuudesta ja esimerkiksi minä kirjoista. Ei kirjan lukemiseen tai esineen käyttämiseen vaadita mitään sen ihmeellisempää taustatyötä tai erityistä perehtymistä. Kirja joko löytää lukijansa tai sitten ei. Jos kirjaa tarkastelee kirjana, niin silloin esimerkiksi sen kirjoitusajankohdalla ei ole niin väliä. Kirjallisuuden harrastajalle sen sijaan voi olla isokin juttu se, että jokin kirja oli ensimmäinen kansallisromattinen teos swazimaassa.

[Tumppi$]

^ Laminoinnista: Ei kai se Artekin prosessikaan ihan läpihuutojuttu ollut, kun sitä kehitettiin. Sääli, että ns. rytmivanerin tekotaito on ymmärtääkseni kadonnut ajan myötä.

Joo, siis niin kuin Jussikin tuossa ylempänä sanoi, niin ei toki ihan läpihuutojuttu varsinkaan kehitysvaiheessa, mutta sitten kun Aalto+Turun huonekalu ja rakennustyötehtaan äijät olivat sen keksineet, oltiin sarjatuotanto valmis aloittamaan viivytyksettä. Eli ns. idioottivarma konsti kuitenkin.

Jussi: Nimenomaan laminoidaan, eli ei tosiaan aleta massiivikoivusta, eikä edes levyistäkään vääntämään.. Haha :-)

kapt GT, Ilmeisesti viittaat lähinnä Tapio Wirkkalan ja Soinne Oy:n puusepän keksimään/kehittämään fantasia- eli juurikin rytmivaneriin? (rytmillinen vaneri) Jos, niin siinähän on muuten "mystiikkaa" aimo annos yhä tänäkin päivänä. Eli tuohan on edelleen hyvinkin tarkoin varjeltu salaisuus, jonka tietävät vain luultavasti jo vihreämmille niityille siirtynyt Sointeen puuseppä, X määrä (muutama) henkilöitä Askon museossa, sekä varmuudella sinne vihreämmille niityille siirtynyt mestari, eli itse taiteilija/suunnittelija Tapio Wirkkala.
Ok, valmistusprosessi tunnetaan nykyisin jo pääpiirteissään ja teorian tasolla, mutta käsitykseni mukaan ei vieläkään täysin.

[Tumppi$]

^ ja  ^^

Kaikki kunnia tekniikan pioneereille, mutta eihän teollisessa maailmassa ole mitään järkeä suosia alkuperäistä, jos muilta löytyy jo samaa. Ei siinä ole funktionaalisuuden häivääkään, että fiilistellään 30-luvun tekniikan kanssa ja ihmetellään kuinka ne jo silloin osasi. Taivutettua koivua satulapunoksin saa ikeasta 99€ hintaan ilman mitään valmistukseen liittyvää mystiikkaa. Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä design-esineitä, mutta tyypillisesti vuosikymmeniä vanhat valmistusmetodit, jotka sittemmin ovat levinneet joka paikkaan, ovat aika huono peruste ostaa kamaa funktionaalisesta näkökulmasta.

Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa Tumppi puhuu kirjallisuudesta ja esimerkiksi minä kirjoista. Ei kirjan lukemiseen tai esineen käyttämiseen vaadita mitään sen ihmeellisempää taustatyötä tai erityistä perehtymistä. Kirja joko löytää lukijansa tai sitten ei. Jos kirjaa tarkastelee kirjana, niin silloin esimerkiksi sen kirjoitusajankohdalla ei ole niin väliä. Kirjallisuuden harrastajalle sen sijaan voi olla isokin juttu se, että jokin kirja oli ensimmäinen kansallisromattinen teos swazimaassa.

Nyt siis pitää edelleen muistaa se tosiseikka, että on täysin eri asia kun jokin muistuttaa etäisesti alkuperäistä kuin että se on alkuperäistä vastaava.. Tässä on yleensä ero kuin yöllä ja päivällä. Ok, oletetaan nyt kuitenkin, että tuo mainitsemasi Ikean 99€:n satulavyötuoli olisikin valmistusmenetelmiltään identtinen, niin tästäkin huolimatta siihen upotettu pääoma on käytännössä täysin hukkaan heitettyä pääomaa, lukuunottamatta ko. tuolin tarjoamaa käyttöarvoa oman elinkaarensa aikana. (yleensä tosin tuo elinkaarikin on vain pieni murto-osa alkuperäisen vastaavan esineen elinkaaresta)

Vaikka nykyään jotkin valmistusmenetelmät ovatkin jo vanhoja keksintöjä, on niistä moni edelleenkin optimeja, joita ei vielä tätäkään viestiä kirjoitettaessa ole onnistuttu kehittämään sen kummemmaksi.. Toki tässäkin kohtaa niitä poikkeuksia löytyy ja monien design esineidenkin valmistusmenetelmiä on vuosien varrella kehitetty. MUTTA kun senkin kehityksen ovat tehtailleet ko. esineiden suunnittelijat tai niiden valmistajat useimmiten itse! Eli se niin sanottu "ketju" ei ole katkennut monessakaan tapauksessa.

Toki puhunkin tässä keskustelussa kokonaisuudesta, vaikka käytänkin yksittäisiä esimerkkejä runsaasti havainnollistaakseni asiaa "lihaksi". Kirja voi toki löytää lukijansa muutenkin, mutta toisaalta pitäisi edes pieni haju olla siitä mitä haetaan/luetaan..

[kapten GT]

^ Juuri siihen. Laminoinnin varmaankin osaa Ikean alihankkija, mutta jostakin syystä jälki ja mittasuhteet eivät ole aivan samaa kuin ns. alkuperäisissä tai ainakin kalliimmissa tekeleissä. Tosin, jos verrataan vaikka nykyisiä Artekin valaisimia A809 ja A331 niihin alkuperäisiin, joita voi bongata vaikka Finlandiatalossa, on laatuero vanhojen hyväksi selvä. Silloin joskus ne tehtiin pieteetillä käsin ja laatua valvottiin, nykyisissä on usein pieniä maalivirheitä. Artekin jo vakinaisesta palveluksesta eronnut myyjä myönsi tämän ja levitteli käsiään - parempaakaan ei kuulemma saanut. Maaleissa ja lakoissa on tietysti sekin vika, ettei entisajan kovia kestäviä tuotteita saa työsuojelu- ja ympäristösyistä käyttää. Vrt. venelakat ja ns. myrkkymaalit.

[Tumppi$]

^ Juuri siihen. Laminoinnin varmaankin osaa Ikean alihankkija, mutta jostakin syystä jälki ja mittasuhteet eivät ole aivan samaa kuin ns. alkuperäisissä tai ainakin kalliimmissa tekeleissä. Tosin, jos verrataan vaikka nykyisiä Artekin valaisimia A809 ja A331 niihin alkuperäisiin, joita voi bongata vaikka Finlandiatalossa, on laatuero vanhojen hyväksi selvä. Silloin joskus ne tehtiin pieteetillä käsin ja laatua valvottiin, nykyisissä on usein pieniä maalivirheitä. Artekin jo vakinaisesta palveluksesta eronnut myyjä myönsi tämän ja levitteli käsiään - parempaakaan ei kuulemma saanut. Maaleissa ja lakoissa on tietysti sekin vika, ettei entisajan kovia kestäviä tuotteita saa työsuojelu- ja ympäristösyistä käyttää. Vrt. venelakat ja ns. myrkkymaalit.

Joo, tuo Soinne Oy:n puusepän ja Tapio Wirkkalan kehittämä "tekninen vaneri" on aivan mielettömän upeaa ja suorastaan hypnoottista tuijoteltavaa esim. iltavalaistuksessa hyvän "siivullisen" kanssa.

Näennäisestä koristeellisuudestaan huolimatta keksintö oli aikanaan todella mullistava, sillä silloin elettiin aikaa ennen ns. ikilevyä. Eli tuo rytmillinen vaneri oli aikansa kovinta materiaalia mitä puusta aikaiseksi sai. Raaka-ainehan oli ehtaa lentokonevaneria joka on jo itsessään pirun kovaa kamaa ollakseen puuta, tai siis vaneria tässä tapauksessa. Tosiaan, yhä edelleenkin Asko on hyvin vaitonainen paljastamasta valmistusprosessia liian yksityiskohtaisesti.

Aikanaan tuo hyvä ystäväni (ns.oppi-isä) valotti kuviota pääpiirteissään Wirkkalan rytmivaneripöytien osalta..
Tässä lähes suoraan lainattua, joskin omasta toimestani nyt hieman lyhennettyä, tai paremminkin rankasti "sensuroitua" tekstiä: (edellyttäen toki että jota kuta aihe kiinnostaa/jaksatte lukea)
"Pöytien rungot ovat ns. kimpilevyä eli rimoista tehtyä liimapuulevyä joka on pinnoitettu ko. vaneriviilulla. Viilu on kokonaisuudessaan noin 1,2mm vahva ja syntynyt kuviointi ehtaa lentokonevaneria. Karrikoiden menetelmä lähtee 1,0mX1,80m lentokonevaneriviiluista, jotka puristetaan/liimataan 20mm vanerilevyiksi. Levyt höyrypuristetaan uudelleen niin, että niihin syntyy levyn pituussuuntaista lainetta "aallonpituuden" ollessa noin 80cm ja aallon korkeuden noin 20mm. Nyt saatuja "käppyröitä" levyjä puristetaan noin metrin halkaisijaltaan oleva nippu. Nippu kiinnitetään aksiaalisesta keskipisteestään viilusorviin ja pistetään sorvi pyörimään, kunnes syntyy sorvausaihio. Viilusorvi leikkaa aihiota koko sen pituudelta. Pakkosyöttöä säätelemällä voidaan sorvatun lastun eli viilun vahvuutta säädellä, joka tässä tapauksessa on siis noin 2,4mm yhdellä kierroksella, eli tässä tapauksessa saadaan tästä noin 20mm vahvasta "vaneripöllistä" 1,2mm vahvuista ja 2,0m leveää viilua aika monta metriä."

Tuossa siis erittäin sensuroitu versio rytmivaneripöytien valmistusprosessin alkuvaiheista.. Tuo upea kuviointi on siis tässäkin kohtaa nimenomaan rakenteellinen ja rakenteen esille tuoma elementti, eikä missään tapauksessa mikään itsetarkoituksellinen koriste-elementti. Tämä rakenne on siis itsessään nähtävissä ja muodostaa esineen luonnollisen ja sen ainoan "koristeen".

EDIT: Niin tosiaan, unohtui vielä mainita, että minä suosin muun muassa Aallon tuotannossa niin vanhaa kuin suinkin mahdollista. Nimittäin laadullisesti se on hieman eri kamaa kuin nykyinen, joka toki sekin on huippulaadukasta. Esim. A60 jakkarat ovat nykyisin raaka-aineensa puolesta hieman erilaisia kuin ennen. Ennenhän niissä käytettiin pohjoisen villinä ja vapaana kasvanutta äärimmäisen tiheäsyistä koivua, joka oli niin vahvaa tavaraa että esim. L-jalkataitoksen pystyi tekemään jopa oksan kohdalta! Nykyisin on kuvio hieman toinen, kun A60:n raaka-aineena käytetään etelän pikakasvatettua harvasyistä koivua. Lisäksi nykyiset uv- suojatut lakat estävät nykyisiin syntymästä sitä uskomattoman upeaa patinaa edes sadassakaan vuodessa.

Tässä loppuun yksi netistä poimittu kuva yhdestä Wirkkalan pöytämallista: (UPEA!)

[Dan-D]

Tätä taas mielestäni eivät tue funkkikselle ominaiset kaartuvat rakenteet, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta.

Monen esineen kohdalla itse asiassa TODELLA helppoa.. Muun muassa Aallon kalusteisiin taivutukset ovat äärimmäisen helppoja tehdä, sillä hänen keksimänsä puu/koivuvaneri rakenteet taipuvat/taivutetaan valmistusprosessissa jo pelkän kuuman vesihöyryn avulla. Teräsputkirakenteiset esineet; edelleen äärimmäisen helppoja "prässättäviä".. Muoviset ja lasikuituiset; muottiin puristettuja/valettuja jne, jne. Rakennuksien kohdalla toki haasteellisempaa.

Niin, mehän puhuimme kuitenkin funkkiksen syntyajasta ja sen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä emmekä suinkaan nykypäivästä.  Ilmaisin itseäni varmaan aika huonosti, kun tämä lähti täysin tangentin suuntaiselle sivuraiteille.  Kun funkkiksen estetiikan ja esim. tiettyjen huonekaluratkaisuiden toteuttaminen on edellyttänyt täysin uusien teollisten prosessien kehittämistä pitkän tuotekehittelyn myötä, ei tämä mitenkään tue tuolla alhaalla sanomaasi, että funkkiksen muotokieli on syntynyt tarpeesta yksinkertaistaa teollisia prosesseja.  1900-luvun alkupuolella syntyneen funkkiksen kannalta kaarevat muodot ovat olleet kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta, vaikka nykyään monen materiaalin taittaminen onkin helppoa.  Pikemminkin ymmärtääkseni esimerkiksi useissa huonekaluissa puuta taitettiin suunnitelmissa niin paljon, että se tuotti todellisia ongelmia tuolloiselle tekniikalle.  Vastaavasti esim. lasin kanssa tekniikkaa on täytynyt hioa funkkislaisten ideoiden pohjalta, eikä funkkis suinkaan ole pyrkinyt käyttämään tuolloin tunnettuja yksinkertaisimpia tuotantomenetelmiä. 

Piirustukset ja visiot edellyttivät siis peräti innovoimista, jolloin funkkis ei vaikuta pyrkineen tehostettuun teolliseen tuotantoon.  Eli ei se minusta nyt vaikuta siltä, että funkkiksen syntyaikana on pyritty mahdollisimman yksinkertaisiin huonekaluihin teollisten prosessien takia.  Pikemminkin funkkis on toteuttanut itseään ja sen ympärille on kehitetty teollinen prosessi.  Se, että jostain prosessista tuli yksinkertainen, on sivuseikka.  Tarve prosessin luomiseen ei ole kai kuitenkaan syntynyt yksinkertaisuuden tavoittelusta vaan muotokielen toteuttamisesta.

[Tumppi$]

Niin, mehän puhuimme kuitenkin funkkiksen syntyajasta ja sen syntyyn vaikuttaneista tekijöistä emmekä suinkaan nykypäivästä.  Ilmaisin itseäni varmaan aika huonosti, kun tämä lähti täysin tangentin suuntaiselle sivuraiteille.  Kun funkkiksen estetiikan ja esim. tiettyjen huonekaluratkaisuiden toteuttaminen on edellyttänyt täysin uusien teollisten prosessien kehittämistä pitkän tuotekehittelyn myötä, ei tämä mitenkään tue tuolla alhaalla sanomaasi, että funkkiksen muotokieli on syntynyt tarpeesta yksinkertaistaa teollisia prosesseja.  1900-luvun alkupuolella syntyneen funkkiksen kannalta kaarevat muodot ovat olleet kaikkea muuta kuin yksinkertaisia teollisten prosessien kannalta, vaikka nykyään monen materiaalin taittaminen onkin helppoa.  Pikemminkin ymmärtääkseni esimerkiksi useissa huonekaluissa puuta taitettiin suunnitelmissa niin paljon, että se tuotti todellisia ongelmia tuolloiselle tekniikalle.  Vastaavasti esim. lasin kanssa tekniikkaa on täytynyt hioa funkkislaisten ideoiden pohjalta, eikä funkkis suinkaan ole pyrkinyt käyttämään tuolloin tunnettuja yksinkertaisimpia tuotantomenetelmiä.  

Piirustukset ja visiot edellyttivät siis peräti innovoimista, jolloin funkkis ei vaikuta pyrkineen tehostettuun teolliseen tuotantoon.  Eli ei se minusta nyt vaikuta siltä, että funkkiksen syntyaikana on pyritty mahdollisimman yksinkertaisiin huonekaluihin teollisten prosessien takia.  Pikemminkin funkkis on toteuttanut itseään ja sen ympärille on kehitetty teollinen prosessi.  Se, että jostain prosessista tuli yksinkertainen, on sivuseikka.  Tarve prosessin luomiseen ei ole kai kuitenkaan syntynyt yksinkertaisuuden tavoittelusta vaan muotokielen toteuttamisesta.

Niin, ja nyt pitää muistaa että tuotteen elinkaarihan alkaa jo paljon ennen itse lopputuotteen valmistumista.. Eli tokihan valmistusprosessien kehittäminen on ollut hyvinkin merkittävä prioriteetti. Jos/kun visioimalla ja innovoimalla on saatu aikaiseksi esim. useamman työvaiheen poisjääminen, tuotantomäärien kasvattaminen ja kustannuksien pienentyminen, kuten hyvin monesti onkin, on tuo innovointi ollut enemmän kuin paikallaan.

[Jami]

Tässä yksi toisaalta ok sohvaryhmä jota voisin harkita, mutta taidan nyt kuitenkin skipata. Ei se ehkä ole ihan meidän juttu: https://www.huutokaupat.com/fi/v/17512

[Tumppi$]

Päivitetäänpäs hieman tätäkin ketjua vaihteeksi...

Seuraavaksi voisin käsitellä hieman valaistusta siten, millä tavalla itse olen lähtenyt sitä rakentamaan sekä funktionalistiseksi että myöskin funktionaaliseksi. Hyvin suunniteltu valaistus on seikka, johon olen huomannut todella harvan oikeasti panostavan. (jopa moni harrastajakin epäonnistuu/laiminlyö tämän tuikitärkeän aiheen) Tämä on suuri sääli, sillä hienoinkin koti saadaan "lässähtäneen" tuntuiseksi huonolla ja epäkäytännöllisellä, tai yleisimmin liian kirkkaalla valaistuksella. Toisaalta, hieman vaatimattomampikin tila saadaan nautittavaksi kodiksi nimenomaan hyvin suunnitellun valaistuksen avulla.

Itse noudatan/toteutan niin sanottua neljän valaistuspisteen optimia.. Eli alkutilannehan meillä on yleensä se, että on neliskulmainen/suorakaiteen muotoinen huone jossa on luonnollisesti neljä nurkkaa ja neljä seinää. Ok, lähdetään siis liikkeelle tästä perusolettamuksesta. No, nyrkkisääntönä voidaan pitää että jokainen nurkka/jokainen seinä tulisi olla valaistu siten, että suuria pimeitä kohtia/nurkkia ei jää mihinkään kyseisessä huoneessa.. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen valaisimen pitäisi olla tarkalleen omassa nurkassaan tai omassa seinässään kiinni. Mutta niiden tulisi olla kuitenkin sijoitettuna siten, että jokainen valaisin loisi valoa myös sille seinälle/siihen nurkkaan, jonka valaiseminen on kyseiselle valaisimelle kulloinkin annettu perustehtäväksi. Nämä valaisimet, jotka saavat tietyn seinän/tietyn nurkan omaksi hoidettavaksi "tontikseen", tulisivat yleensä olla pehmeää hajavaloa/häikäisemätöntä yleisvaloa antavia valaisimia, jotka olisivat varustettuna maksimissaankin vain 60 Wattisella hehkulampulla. (eli onko se nyt 11 Wattinen energiansäästölamppu nykyään) Tässä siis lyhykäisyydessään ns. neljän valaistuspisteen optimi.

Jotta asia ei olisi kuitenkaan ihan niin yksinkertainen, tulee huomioida huoneessa olevat "toiminnaliset tontit"... Eli sohvan alue, lepotuolin alue jne, jne. Myöskin jokainen toiminnallinen tontti tarvitsee oman valaisimensa. Tässä sitten piilee se vaara, että sorrutaan hankkimaan/sijoittamaan liikaa valaisimia yhteen tilaan, jolloin lopputulos on sanalla sanoen sotkuinen ja ikään kuin eräänlainen valaisimien "viidakko". Tämä vältetään siten, että tavoitteemme on selvitä valaisusta optimaalisesti, eli valaisimia on oltava juuri oikea määrä. Ei yhtään liikaa eikä yhtään liian vähän. Lukumäärään vaikuttaa luonnollisesti näiden "toiminnallisten tonttien" määrä sekä tietenkin valaistavan huoneen koko. Karkeana nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että mikäli olohuoneessa valaisimia on vähemmän kuin viisi, on se riittämätön valaisimien määrä. Pahin perusvirhe on hankkia yksi tai kaksi, korkeintaan kolme helvetin kirkasta "polttolamppua", joita ei pahimmillaan pysty pitämään edes päällä koska ne saavat aikaan jopa pahoinvoinnin. Tai no, vähintään ainakin silmien aristelua ilta-aikaan.

Käytän omaa olohuonettani esimerkkinä... Siellä on neljä seinää ja jokaista seinää varten on varattu paikka yhdelle valaisimelle. Valaisimet ovat sijoitettuna sivupöydille ja senkeille, sekä yhdelle seinälle seinävalaisimina. Tämän lisäksi huoneessa on kaksi toiminnallista tonttia jossa kussakin on yksi pöytä- tai lattiavalaisin. Eli sohvaryhmän alue ja lepotuolin alue. Periaatteessa on kolmaskin, eli musiikkilaitteiden alue, mutta sen jätin laskuista pois, koska se tontti sijaitsee yhdellä noista neljästä huoneen seinustasta. Kattovalaisinta ei toistaiseksi olohuoneessa ole. Toki sellainenkin jossain vaiheessa sinne tulee, mutta sitä ei käytetä iltavalaistuksessa päällä, vaan ilta/tunnelmavalaistus luodaan nimenomaan pöytä-, seinä- ja lattiavalaisimilla. Vaikka tuossa ylempänä kirjoitinkin, että nuo neljä seinustaa/nurkkaa tulisi useimmiten pyrkiä valaisemaan häikäisemätöntä hajavaloa/pehmeää yleisvaloa tuottavilla valaisimilla, on minulla pari poikkeustakin ihan käytännön syistä. Nimittäin tällä hetkellä televisioni sijaitsee olohuoneessa, (tulee siirtymään tulevaisuudessa makuuhuoneeseen) joten tällä televisioseinustalla oleva valaisin on alaspäin suunnattua valoa tuottava valaisin sen vuoksi ettei television ruutuun aiheudu siitä heijastuksia. Sama tilanne on television vastapäisellä seinustalla. Eli siellä olevat seinävalaisimet ovat niin ikään alaspäin suunnattua valoa tuottavia valaisimia heijastuksien välttämiseksi. Noilla seinävalaisimilla on myöskin toinen funktio tulevaisuudessa. Eli ne tulevat jatkossa hoitamaan myös fyysisesti ison modernin/abstraktin öljyvärimaalauksen valaisemisen iltaisella.

Eli vielä mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaistettuna: Jokaista huoneen seinää/nurkkaa kohden yksi valaisin, sekä yksi valaisin per toiminnallinen tontti. Valaisimien yhteismäärä 5-9 kappaletta riippuen huoneen toiminnallisten tonttien määrästä sekä huoneen kokonais pinta-alasta. Hieman vaikea aihe selittää kirjoittamalla netissä, mutta toivottavasti tuosta olisi jollekin edes hieman apua valaistuksen suunnitteluun.

EDIT: Ai niin, unohtui vielä mainita että kaikkia noita ei tietenkään pidetä jatkuvasti päällä, vaan valaistusta käytetään aina siellä missä sille kulloinkin on tarvetta.. Toki ne pehmeää ja "hämyistä" yleisvaloa tuottavat valaisimet (ne huoneen seinustoja valaisevat valaisimet) ovat aina iltaisin päällä.

Saa kysyä, kommentoida ja väitelläkin.

[PleaseDeleteMe]

Itselläni on 4x6m tilassa kaksi lattiavalaisinta n. 30W energiasäästölamppujen kera (mitattu teho on n. 30W, valmistajan ilmoittama 36W), varjostimien avulla valo tulee epäsuorasti, ei häikäise ellei nyt ihan alla istu ja joudu jossain tilanteessa päätä kääntämään siten, että valon lähteen näkisi. Tämän lisäksi on lattiavalaisin ja pieni pöytävalaisin joissa lattiavalaisimessa on 3 x 10W (energiaversio) valonlähteet ja varjostin hajottamassa valoa, sekä pöytävalaisimessa 2 x 10W (energiaversiot myös) valonhajoittajan kera. Television takana on myös LED-härpättimet Ikeasta jotka tuottavat hieman valoa epäsuorasti seinän kautta, ei kyllä kovin merkittävästä valonlähteestä ole kysymys, lähinnä koriste.

Nämä lamput dominoivat n. 4x4m alueella, sitten on yksi tietokonenurkkaus jossa on näytön takana 18W energialamppu epäsuorasti seinän kautta, sekä seinähyllyn päällä, heti tietokoneen näytön yläpuolella silmän ulottumattomissa n. 28W energiaversio ison varjostimen kanssa. Voisin ehkä ottaa kuvan jotta parempi fiilis selviäisi näiden yhteiselosta. Kattotuuletin-valaisin löytyy, jossa on spottivalot, mutta kattovalaisinta en käytä juuri koskaan. Spotteja ei ole kuin kylppärissä ja nekin GU5.3 kannalla ja nykyään ledejä.

Värilämpötila on n. 5500K eli aika kylmä, mutta siihen kun tottuu (kesti ehkä n. viikon totutella), näkyy normaali halogeeni/hehkulamppu/hehkulamppu-imitaatio -valaistus keltaisen utuisalta. Värit toistuvat hyvin. Kaikki lamput eivät ole edes virallisia päivänvalolamppuja toistamansa spektrin perusteella, mutta Ra-luku lienee lähellä 85-90 noissa halvimmissakin (poislukien led joka on varmasti Ra<80-tasoa).

Itseäni suunnattomasti ärsyttää valon suora häikäisy, esimerkiksi 28W halogeenikin ilman varjostinta suoraan silmiin (yläkulmastakin, eli ei tarvitse katsoa suoraan valoon) ottaa päähän - kirjaimellisesti.

[Tumppi$]

Nimenomaan epäsuora valo on yksi avainsanoista.. Eli suora valohan on kovaa, kylmää ja häikäisevää valoa, jota tulisi välttää oikeastaan kaikissa muissa valaisimissa paitsi kohde-, luku- ja työvalaisimissa. Jos puhutaan pelkän tilan valaisemisesta niin epäsuora ja häikäisemätön= lämmin valo on ihmissilmälle ja pääkopalle muutenkin kaikkein suotuisinta. Oikein sijoitettuna huippulaadukkaat epäsuoraa valoa tuottavat valaisimet luovat juurikin pehmeän ja "hämyisen" valon, joka on niin sanotusti varjotonta. Eli Suomeksi varjot ovat himmeitä eivätkä missään nimessä kovia ja tarkkarajaisia.

Noista valonlähteistä olen kanssasi hieman eri mieltä.. Eli juuri tuota valkoista=kovaa valoa tulisi mielestäni ehdottomasti välttää jos/kun halutaan luoda oikeasti nautittava valaistus ja jos/kun halutaan tehdä tilasta koti. Itse olen hamstrannut vanhoja hehkulamppuja suorastaan epätoivon vimmalla juuri siitä syystä että niiden valo on paljon, siis todellakin PALJON miellyttävämpää kuin nykyisien energiansäästölamppujen tuottama valo, joka on juuri tuota "leikkaussalimaista", äärimmäisen kylmää ja kovaa valoa. Suomeksi epämiellyttävää valoa, johon ei mielestäni edes kuulu tottua. Se energiansäästölamppujen värilämpötila 2700 Kelviniä pitäisi, siis huom. pitäisi vastata hehkulampun lämpimää ja keltaista valoa, mutta eipä muuten todellakaan vastaa, ei edes lähelle.. Olen tässä hiljattain tehnyt omaa testailua ja "tutkimusta" asian tiimoilta eri tehoisilla ja eri valmistajien hehkulampuilla sekä eri tehoisilla ja eri valmistajien energiansäästölampuilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Energiansäästölamppuja en voi suositella kenellekään. Ihmiskunnan suurimpia huijauksia kyseessä ihan puhtaasti. Ikävä kyllä, tuokin asia muuttui EU:ssa totalitarismiksi kun hehkulamppujen valmistaminen kiellettiin. Noh, onneksi itselläni piisaa hehkulamppuja ainakin pariksi vuosikymmeneksi eteenpäin. (pari muovikassillista täynnä eri tehoisia ja kokoisia sekä erilaisilla kannoilla olevia hehkulamppuja)

Tässä yksi havainnollistava esimerkki.. Poul Henningsen:n ja Louis Poulsenin PH5- kattovalaisin on yksi parhaimmista esimerkeistä, ellei jopa se kaikista paras, joka siis tuottaa äärimmäisen miellyttävän, lämpimän ja täydellisen häikäisemättömän valon, (valonlähde ei käytännössä näy laisinkaan) ollen samalla muuten kaikkien keittiövalaisimien äiti ja isä:







Toki ko. valaisin (uudemmat versiot) toimii myöskin nykyisillä energiansäästölampuilla, mutta ehdoton suositus on joko 60W tai 75W hehkulamppu, riippuen siitä kuinka paljon valaisimen pitää valaista sitä ympäröivää tilaa.. Eli jos/kun keittiössä on muitakin valaisimia esim. työtasoilla halogeenit tms. riittää 60W hehkulamppu mainiosti, jolloin valaisin hoitaa tinkimättömästi ja täydellisesti vain oman tonttinsa, eli keittiönpöydän valaisemisen. Toki tuo valaisin tekee myöskin energiansäästölampun valosta jo siedettävää, mutta totaalisen eri sfääreihin päästään 60W tai 75W perinteisellä hehkulampulla.

[PleaseDeleteMe]

^ Olet oikeassa että hehkulampun valo on laadukkaampaa kuin energiansäästölampun. Syykin on selvä, valon spektri on huono marketin energiansäästölampuissa. Joutuu pulittamaan aika paljon extraa, jos haluat saada lähelle edes samaa värispektriä toistavan energiansäästölampun vrt. hehkulamppu/halogeeni. Olen kyllä toista mieltä värilämpötilan suhteen, mutta nyt taas jakaudutaan eri koulukuntiin mielipiteiden kera. Kokeilkaapa lukea ensin lehteä päivänvalossa, miten värit ym. toistuvat, ja sitten illalla keinovalossa. Ihmissilmä osaa kyllä muuntautua jonkin verran valon värin mukaan, mutta lähtökohta on selvä: Jos valo on keltavoittoinen, eivät värit näy oikein.

Sama efekti jos keltaisuuden korvaisi vaikka vihertävyydellä tai violetinsävyllä. Ihmissilmä kyllä tottuu asiaan, mutta palautuminen siihen vanhaan totuttuun värimaailmaan voi olla outo. Hehkulampun sävyhän muistuttaa paljon kynttilänvaloa joka on ihan "kodikas" ja "romanttinen", mutta ei käytännöllinen värinsävyn tai valonmääränkään suhteen tietenkään.

Tältä myös itsestäni tuntuu kun kylmemmässä valossa olen "kylpenyt", kun vietän aikaa erilaisessa valossa eri paikoissa (esim. työmaalla on loisteputket n. 4000K eli eivät ihan niin kellertäviä). Ainoa mistä huolestuin ennen projektiani, oli sinisen valon määrä ja sen vaikuttavuus vireystilaan. Talvellahan tämä on ihan hyvä juttu, kaamosmasennuksen hoitoon. Eniten askarrutti sinisen valon osuus vireystilaan ennen nukkumaanmenoa - pitääkö lamput sammuttaa hieman aiemmin, voiko valo jättää ns. vireystilan päälle? Luin asiasta netistä tutkimuksiakin ja ihmisten mutu-kommentteja, ja otin riskin. En huomannut itselläni tai puolisollani mitään eroa vireystilassa nukkumaanmennessä. Uni tulee yhtä nopeasti. Tutkimuksissa painotettiin sitäkin, että pienikin valonmäärä nukkuessa voi haitata - esimerkiksi taloyhtiön ulkovalot - vaikka valoa ei paljoa tule sisätiloihin jos jokin katuvalo/ulkovalo ulkona palaakin, on se silti tarpeeksi häiritsemään monia, eli muuttujia on paljon.

Eräällä tutulla on vihreä varjostin pienessä pöytälampussa - valo on aivan karmea, lähellä ollessa näyttää kasvoista siltä, että kaveri on merisairas. Valosuunnitteluun on hyvä kiinnittää huomiota :)

[Jami]

P.S. En sitten tosiaankaan aio ehdottaa autenttiseen Jugend- miljööseen mitään Remmi- sohvaa, vaan totta tosiaan, esim. Chesterfield olisi miltei täydellinen ratkaisu teille, mikäli koko ynnä muut seikat vain passaavat.. Ja onhan niitä eri mallisia.

Ei saakeli, taitaa aiheuttaa turhan pahan kierteen tuo Chesterfield sohva. Ainakin jos Petjaa on uskominen: http://www.youtube.com/watch?v=LE5rVYU7n6c

[Tumppi$]

^ Olet oikeassa että hehkulampun valo on laadukkaampaa kuin energiansäästölampun. Syykin on selvä, valon spektri on huono marketin energiansäästölampuissa. Joutuu pulittamaan aika paljon extraa, jos haluat saada lähelle edes samaa värispektriä toistavan energiansäästölampun vrt. hehkulamppu/halogeeni. Olen kyllä toista mieltä värilämpötilan suhteen, mutta nyt taas jakaudutaan eri koulukuntiin mielipiteiden kera. Kokeilkaapa lukea ensin lehteä päivänvalossa, miten värit ym. toistuvat, ja sitten illalla keinovalossa. Ihmissilmä osaa kyllä muuntautua jonkin verran valon värin mukaan, mutta lähtökohta on selvä: Jos valo on keltavoittoinen, eivät värit näy oikein.

Sama efekti jos keltaisuuden korvaisi vaikka vihertävyydellä tai violetinsävyllä. Ihmissilmä kyllä tottuu asiaan, mutta palautuminen siihen vanhaan totuttuun värimaailmaan voi olla outo. Hehkulampun sävyhän muistuttaa paljon kynttilänvaloa joka on ihan "kodikas" ja "romanttinen", mutta ei käytännöllinen värinsävyn tai valonmääränkään suhteen tietenkään.

Niin, tässä kohtaa astuu itse valaisin kuvaan hyvin olennaisesti.. Eli ei ole ollenkaan yhdentekevää millaisesta valaisimesta se hehkulampunkaan antama valo tuotetaan. Esim. tuo linkittämäni Henningsen:n PH5 on suunniteltu värejä myöten siten, että ne heijastavat valoa tismalleen halutulla tavalla eikä sattumanvaraisesti, kuten useimmat tavalliset ns. "markettivalaisimet". Esim. tuossa PH 5::ssa varjostimet ovat sävytetty keskenään hyvin tarkasti ja yläpintojen värit ovat balansoitu valaisimen sisällä olevien värillisten säteilijöiden kanssa, jolloin luodusta spektristä saadaan prikuulleen halutunlainen.

Perus- tai kaikenmaailman trendivalaisimien enemmän tai vähemmän häikäisevä valo, tai tuollaiset ylikirkkaat ja kylmää "leikkaussalivaloa" tuottavat energiansäästölamput saavat pupillit supistumaan aina enemmän kuin itse valoteho oikeasti edellyttäisi, jolloin todellinen näkeminen onkin itse asiassa tuollaisessa kylmässä "sairaalavalossa" huonompaa ja silmät ponnistelevat näkemiseen tosiasiassa enemmän. Eli tuo olettamus että kylmässä valossa olisi helpompaa nähdä, onkin loppujen lopuksi vain virheellinen illuusio.