Sisustustyylit

[Jami]

Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.

Sinääns suurin osa meidän huonekaluista on sellasia että kohtuullisella myyntiajalla niistä saa omansa pois tai enemmän. Suurimman osan arvo kasvaa jos ei niitä nyt kovin kaltoin kohtele. Ne on antiikkia. Mutta on meillä toki niitäkin uusia kalusteita joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa tai se on alle puolet maksetusta, ja osa on mennyt muutamassa vuodessa erittäin heikkoon kuntoon (esim meidän nykyinen sohva). Tällä hetkellä ei vaan oikein ole edes tietoa millaista sohvaa etsittäisiin korvaavaksi. Siinäkin olisi mukava olla sitä piirrettä että siitä saisi omansa pois tarvittaessa.

[Tumppi$]

Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.

Sinääns suurin osa meidän huonekaluista on sellasia että kohtuullisella myyntiajalla niistä saa omansa pois tai enemmän. Suurimman osan arvo kasvaa jos ei niitä nyt kovin kaltoin kohtele. Ne on antiikkia. Mutta on meillä toki niitäkin uusia kalusteita joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa tai se on alle puolet maksetusta, ja osa on mennyt muutamassa vuodessa erittäin heikkoon kuntoon (esim meidän nykyinen sohva). Tällä hetkellä ei vaan oikein ole edes tietoa millaista sohvaa etsittäisiin korvaavaksi. Siinäkin olisi mukava olla sitä piirrettä että siitä saisi omansa pois tarvittaessa.

Ai teillä on aitoa antiikkia.. No perhana. Mitä tyylisuuntaa pääasiassa?

Toki tuo jälleenmyyntiarvokin on ainakin minulle toissijainen seikka, koska itsellehän nuo esineet 100%:sti totta kai hankitaan, mutta ihan mukava bonus kuitenkin, kun miettii sitä että niihin sijoitettu, niska limassa joka aamu räntäsateessa töihin marssimalla hankittu pääoma ei ole hukkaan heitettyä pääomaa edes rahallisesti. Suunnattomasta niiden tuottamasta jokapäiväisestä nautinnosta ja Käyttöarvosta nyt puhumattakaan.

[Tumppi$]

Kirjoitetaanpas vielä hieman siitä kuinka uusi ukko/akka saadaan tässäkin kuviossa niin sanotusti "ovesta sisään".. Vaikka monia ei tämä aihe kiinnosta niin paljon, että siihen suhtautuisi intohimoisesti, voi kuitenkin joku jossain miettiä tälläkin hetkellä, että voisiko tämä olla minun juttuni..? Tämä kuviohan on valtava kokonaisuus kaikkine välttämättömine sivupolkuineen ja nyansseineen, että on todella vaikeaa päästä alkuun ilman pientä opastusta. Vaikka itsekin tiedän aiheesta vain säälittävän vähän, niin kuitenkin sentään edes jotain. Vaikka tietoa löytyy tänäpäivänä lähes aiheesta kuin aiheesta loputtomiin saakka, on tämä tiedonpaljous joskus jopa pienoinen ongelma... Sillä alkuun sen olennaisimman tiedon poimiminen on todella vaikeaa.

Väitin ja väitän edelleen sekä tulen aina väittämäänkin, että tämä aihe jos joku todellakin vaatii tietoista, jatkuvaa opiskelua ja perehtymistä. Ei ole mitään designia tajuavia "superihmisiä", on vain aiheeseen perehtyneitä tai siitä kiinnostuneita tavallisia ihmisiä. On täysin virheellinen olettamus, että jotkut olisivat "synnyinlahjanaan" designia tajuavia ihmisiä, tai niitä jotka eivät tajua tai halua tajuta. Totta kai, niin kuin jokaisesta ihmisryhmästä ja harrastajapiireistä löytyy niitä ylimielisiä k-päitä, eli omasta mielestään niitä "paremman luokan kansalaisia", jotka kuvittelevat että ovat synnyinlahjanaan saaneet kyvyn ymmärtää designia. Löytyy myöskin niitä, jotka ovat mielestään niitä "korkeampiarvoisia" ihmisiä sen vuoksi, että heillä on varaa ostaa ja maksaa designista valtavia summia. Noh, totuushan on kuitenkin se, että juuri nämä "yli-ihmiset" eivät nimenomaan ymmärrä designin aitoa olemusta ja sen perimmäistä tarkoitusta. Ok, he saattavat olla äärimmäisen hyvin perillä esim. esineistä ynnä muista nyansseista, mutta tärkein asia on joko jäänyt tajuamatta tai mahdollisesti unohtunut. Nimittäin aito design on aina täydellisen demokraattista. Itse asiassa kautta historian ns. "yläluokka" on inhonnut designia ja modernismia yli kaiken juuri tuosta syystä. Se kun ei erottele esim. työmiestä tai johtajaa, se ei erottele pelkän kansakoulun käynyttä tai akateemisesti "sivistynyttä". Toki nykyisin, lähinnä keräilyn myötä myöskin osa tästä "yläluokasta" on löytänyt designin. Sen on ilman muuta hieno asia, mutta toivoa vain sopii, että he ovat löytäneet designin nimenomaan sen täydellisen demokraattisuuden ansiosta. Aito design on suunnattu ja suunniteltu kaikille.

Ihminen on monessakin suhteessa erikoinen olento, sillä tiedon lisääntyessä ihminen alkaa näkeä ja kokea asiat eri tavalla kuin ennen. Myös useimpia makuasioiksi leimattuja asioita voidaan kehittää ja makua muuttaa jos tämä vain halutaan tehdä. Muun muassa kauneuskäsitys muuttuu tiedon lisääntyessä jopa aivan toiseksi kuin ennen. Loistava esimerkki on esim. viski. Hyvin harva pitää luontaisesti viskistä, puhumattakaan että oikeasti nauttisi siitä intohimoisesti. Kannattaa kuitenkin hetkeksi pysähtyä miettimään, voivatko miljoonat viskistäkin aidosti nauttivat ihmiset ympäri maailman olla niin totaalisen väärässä..? Sama pätee vaikkapa viiniin, sillä todella harva pitää viinistä ensimmäistä kertaa maistaessaan sitä. Niin viinin, viskin kuin myös designin "maistaminen" on aloitettava varovaisesti ja pienin kerta-annoksin. On myös valittava sellainen viini tai viski joka on mahdollisimman helppo lähestyttävä ja helposti omaksuttava. Yllätys, yllätys, tämä pätee 100%:sti myös aitoon designiin. Tästä pääsemmekin aasinsillalla siihen, että tein selkeästi virheen, linkittäessäni ensimmäisenä Kukkapuron Remmi-sohvan kuvan, sillä se on huomattavasti vaikeammin omaksuttavaa designia kuin esim. tämän viestin lopussa olevissa kuvissa. Eli, yritetään korjata tuota virhettä siten, että aloitetaan designiin ja moderniin arkkitehtuuriin tutustuminen ehkäpä kaikista helpoimmin omaksuttavista design esineistä ja rakennuksista. Täällä joku jo mainitsi, että hyvä design on sellaista joka ei vaadi perehtymistä. Ok, on tuossa kommentissa totuudensiementäkin, sillä jos jälleen käytetään viski- tai viinivertausta, niin onhan olemassa myöskin oikeasti huonoja viskejä ja viinejä... MUTTA, nyt on pystyttävä myöskin erottamaan se, että on olemassa taivaallisia viskejä ja viinejä, jotka ovat vain haasteellisempia omaksua. Kas kummaa, sillä niin on myöskin designin laita. Toki siitä vaiheesta, että omaksuu kuvien perusteella joitakin design esineitä alitajunnassaan, on tietenkin valovuosien matka siihen pisteeseen, kun pelkkä aidon designin näkeminen vilaukseltakin aiheuttaa suunnatonta riemua ja intohimoa. Designille pitää antaa aikaa kertoa itsestään. Se EI ole designin itsensä vika, jos/kun se ei puhuttele hetkessä eikä välttämättä edes kahdessa.

Tähän loppuun muutama kuva siitä HELPOMMIN omaksuttavasta AIDOSTA designista ja modernista arkkitehtuurista:

Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929!!!















 

[Erik]

Kiinnostaisi kuulla hieman tarkennusta paljon viljelemällesi aito design -käsitteelle.
Rivien välistä lukemalla ja kuvaleikkeiden perusteella viittaat etabloituihin designklassikoihin, mutta kenties tarkoitat jotain syvemmällä tasolla?
Oli alkup. suunnittelulliset lähtökohdat vaikkapa noissa hiljattain mainituissa esineissä mitä tahansa, ei niitä kalliina ja harvinaisina klassikkoina voi enää mitenkään "demokraattisina" pitää, kun ovat vain harvain ulottuvilla.

Itse asiassa nyt kun seuloin koko pitkän keskustelun läpi, niin täältä nousi tuon käsitteen määrittelyn kannalta muutama ristiriitainen kommentti, jotka poimin.

– – aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.

– – AITO design on aina täysin, siis täysin demokraattista.

Ensimmäinen on vahvassa ristiriidassa modernismin (arkkiteht.- ja muotoilukontekstissa) ihanteille, joita taas alempi lainaus mielestäni koskee.

[Arska]

Mitä on design? Onko se sama asia kuin muotoilu, kenties sillä tavalla laajemmin ymmärrettynä, että se tarkoittaa esineiden koko ulkoasua eikä vain fyysistä muotoa?

[PleaseDeleteMe]

Näemmä Chesterfieldejä saa myös limousine-pituisina.

[Pchan]

Mitä on design? Onko se sama asia kuin muotoilu, kenties sillä tavalla laajemmin ymmärrettynä, että se tarkoittaa esineiden koko ulkoasua eikä vain fyysistä muotoa?

Termi on ilmeisesti vain poimittu englannista. Sanan design-määritelmä sanakirjasta:
1.   malli
2.   design
3.   muotoilu
4.   suunnittelu
5.   suunnitelma
6.   piirustus
7.   luonnos
8.   kuvio
9.   sommittelu
10.   juoni
11.   kuosi

Suomentaisin termin siten, että suunnittelussa on hieman vaivattu päätä ja pyritty muotoilulla vaikuttamaan estetiikkaan ja käytettävyyteen.

Moni laskee designiin mukaan tuotantotekniset jutut, mutta itse käsittelisin tuota aluetta hieman erikseen. Valmistus ja toimitusketju luonnollisesti vaikuttavat hyvään designiin, mutta yleisesti termin design painoarvo on muualla. Jos tarkastelunäkökulmaksi otetaan 'design for manufacturing' tai 'design for price', niin silloin esim. Ikea hakkaa mennen tullen 'parempana' designina pidetyn kaman.

[Pchan]

Tähän loppuun muutama kuva siitä HELPOMMIN omaksuttavasta AIDOSTA designista ja modernista arkkitehtuurista:

Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929!!!

Usean sadan neliön yksikerroksinen talo hehtaarin tontilla keskellä Barcelonaa, eikä siellä edes voi asua. Nätti se kyllä on.

...Sori! Oli ihan pakko : - )

Hinta on usein designin akilleen kantapää. On hieman hassua edustaa teollista modernia maailmaa ja tuottaa jotain hervottoman kallista. Jos talo vaatii satoja neliöitä tyhjää tilaa sisälle ja ympärilleen ollakseen hyvää arkkitehtuuria, niin missä on pihvi? Samoin, mitä tehdään hienolla modulaarisella ja uusia valmistusteknologioita hyödyntävällä tuotteella, jos sitä ei kuitenkaan suolleta messoille robotisoidulta linjalta pää märkänä? Usein tuntuu, että ajattelu on kuitenkin jämähtänyt ihannoimaan räätälöivää ja kallista käsityömeininkiä. Samoin keräilyarvo ja 'tätä ei ole kaikilla' korostuu paljon. Suomalaisen muotoilun etuja on ollut se, että olemme olleet niin saakelin köyhiä, että monet täällä luodut tuotteet on tehty halvoiksi.

[haba]

Suunnattomasta niiden tuottamasta jokapäiväisestä nautinnosta ja Käyttöarvosta nyt puhumattakaan.

Tässä iski kademieli. Tuo on Tumpin kirjoituksista ehdottomasti paras designin hyvyydestä kertova asia. Itse kun katselen kämppää pinkkien silmälasien läpi en siltikään löydä kuin yhden hyllykön ja työpöydän joihin olen täysin tyytyväinen. Hyllykkö on hankittu nimenomaan ulkonäön ja työn laadun perusteella ja on ehdottomasti kämpän ainoa tyylikäs sisustuselementti.  Lähes kaikkea muuta kämpässä katsoessa tuleekin sitten usein mieleen, että tuonkin voisi vaihtaa parempaan.

[Alhazen]

Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929

Barcelonan saksalainen paviljonki on siitä hauska esimerkki, että sillä ei ole oikeastaan alunperinkään minkäänlaista funktiota vaan kyseessä oli väliaikainen "sääsuoja" näyttelyn avajaisseremonioita varten (ja mainospala edistyshenkisestä ja rauhanomaisesta Weimarin Saksasta). Paviljonki on kaunis ja toimii varmaan hyvin nimenomaan monumenttina ja edustustilana, mutta en silti haluaisi asua siinä. Tässä kiteytyy samalla yksi modernismin/jälkifunkiksen (ja samalla hassusti modernismin vaikka musiikissa) yksi isoista ongelmista: tavoitteesta keskittyä rakennusten ja esineiden käytettävyyteen tai siihen että muoto palvelee käyttötarkoitusta tuli todella äkkiä itsessään jonkinlainen dogmi, joka alkoi jyrätä alleen alkuperäisen ajatuksen. Esimerkkinä tasakatto ei voi olla Suomen ilmastossa koskaan funktionaalinen valinta, vaan sellaisen valitessaan arkkitehti laittaa väistämättä jonkun esteettisen päämäärän käyttötarkoituksen (katon tapauksessa "ilmasto ei tule taloon yläkautta sisään") edelle. Yksi genren harhoja on myös se, että koristelu ja koristeellisuus olisi aina jotenkin itsetarkoituksellista: päinvastoin, koristelulla voi olla sanotaan vaikka tilan mukavuuden kannalta hyvinkin suuri psykologinen merkitys ja sitä kautta funktio ("onko olohuone kodikas?").

Suosittelen muuten kaikille pääkaupunkiseudulla liikkuville tästä alasta kiinnostuneille piipahtamista Aallon yksityiskodissa Munkkiniemen Riihitiellä. Fiilis tuolla on samaan aikaan moderni, kodikas ja melko hämmentävä, rakennusaika kun on 1935-36 ja talon asukkaiden vaikutus kaikkeen suomalaiseen sisustukseen ja muotoiluun on siitä eteenpäin ollut niin valtava, että sisäpuoli voisi käytännössä olla aikakapseli miltä tahansa vuosikymmeneltä välillä 1930 - 1990.

[PleaseDeleteMe]

Uutisissa kun on Guggenheim-museoista ollut puhetta, iski silmääni eräs museo joka on mielestäni kovin ruma:



Vähän sama sanonta tulee mieleen kuin erilaisissa kuvioissa miesten vaatekappaleissa; liika on liikaa.

[Tumppi$]

Kiinnostaisi kuulla hieman tarkennusta paljon viljelemällesi aito design -käsitteelle.
Rivien välistä lukemalla ja kuvaleikkeiden perusteella viittaat etabloituihin designklassikoihin, mutta kenties tarkoitat jotain syvemmällä tasolla?
Oli alkup. suunnittelulliset lähtökohdat vaikkapa noissa hiljattain mainituissa esineissä mitä tahansa, ei niitä kalliina ja harvinaisina klassikkoina voi enää mitenkään "demokraattisina" pitää, kun ovat vain harvain ulottuvilla.

Itse asiassa nyt kun seuloin koko pitkän keskustelun läpi, niin täältä nousi tuon käsitteen määrittelyn kannalta muutama ristiriitainen kommentti, jotka poimin.

– – aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.

– – AITO design on aina täysin, siis täysin demokraattista.

Ensimmäinen on vahvassa ristiriidassa modernismin (arkkiteht.- ja muotoilukontekstissa) ihanteille, joita taas alempi lainaus mielestäni koskee.

Kyllä, tarkoitan todellakin jotain paljon syvällisempää kuin vain klassikoita itsessään... Vaikkakin moni noista esineistä on noussutkin kultti/klassikkomaineeseen jo lähes syntyessään. Eli, ensin lyhyemmin ja sen jälkeen hieman pidemmin...

Lyhyesti:
Tarkoitan aidolla (modernilla ja funktionalistisella) designilla sellaista esinettä, pääsääntöisesti huonekalua/kalustetta, joka on suunniteltu siten, että siitä on karsittu (pyritty karsimaan) kaikki ylimääräinen, esineen alkuperäinen funktio huomioiden pois. Eli siitä puuttuvat "romanttiset" elementit joilla tarkoitetaan yleisimmin erikseen ja tarkoituksella siihen tehtyä koristelua.

Sitten vähän pidemmin:
Nyt tietysti monella herää kysymys, että minäkö se olen, joka määrittää mitä tässä tapauksessa aito design on..? No en tietenkään, vaan yksi aidon (modernin ja funktionalistisen) designin olennainen tunnusmerkki on se, että sen luomiselle on aina oltava aito tarve ja tätä tarvetta lähdetään aina täyttämäänkin nimenomaan vain ja ainoastaan ongelmanratkaisun näkökulmasta. Eli aito design esine pyrkii aina ratkaisemaan sille asetetun "ongelman" mahdollisimman täydellisesti, ilman mitään ylimääräistä. Aidon design esineen suunnittelussa on siis pyritty löytämään täydellisin ratkaisu= optimi kyseiselle esineelle asetettuun ongelmaan/tehtävään. Se että nuo designin suurimmat klassikot ovat monien ulottumattomissa EI ole designin itsensä syy, eikä missään nimessä sen pyrkimys, vaan tuon ovat aiheuttaneet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten jo monta kertaa aiemminkin mainitsemani keräily. Toki moni design esine on ollut kallis syntymästään saakka, mutta se ei ole ollut pyrkimys. Jos jonkin esineen pyrkimys on olla kallis, se ei ole aitoa designia. Tietenkin design esineen kalliille ostohinnalle on muitakin syitä kuin yhteiskunnalliset ilmiöt. Yksi syy on elinkaariajattelu. Eli käytännössä kaikki design esineet on suunniteltu kestämään parhaimmillaan useiden sukupolvien ajan. Tästä voimme helposti päätellä että tuollaisissa esineissä käytetyt materiaalit sekä valmistusmenetelmät ovat monesti kalliita. Tämä elinkaariajattelu onkin todellisuudessa pahasti rappiolla nykyisessä yhteiskunnassamme, vaikka siitä niin oksettavan tekopyhästi aika ajoin saarnataankin. Nämä ovat niitä syitä, miksi usein aito design esine on vastaavaa ei design esinettä kalliimpi ostohinnaltaan. Jälleen kuulutan sitä, että onko se loppujen lopuksi ollut kalliimpi kuin vastaava ei design esine...??? Niinpä!  

Joten ihan jo tuohon yllä olevaan tekstiini vedoten, voit huomata, että noissa kommenteissani EI ole mitään ristiriitaista, vaikka näin on tietenkin mukava "romantisoida" ja yrittää ikään kuin puhua esim. minua pussiin..

Joten vielä kerran.. Se EI ole täydellisen demokraattisen designin itsensä syy, ettei se puhuttele suurinta osaa ihmisistä ensisilmäyksellä. Eikä sen tarvitsekaan, koska JOS sille vain annetaan hieman aikaa ja tilaa kertoa itsestään+perehdytään hieman aiheeseen, design tekee kyllä sen puolestasi ennen pitkää 100%:n varmuudella, kunhan alkusysäys tehdään tietoisesti itse. Uuden oppimiseen liittyy aina kuitenkin aito halu, joten jos sitä ei löydy, on toivotonta yrittää avata tätä(kään) asiaa enempää. Mutta koska oletan, että kysyit asiaa puhtaasta mielenkiinnosta, niin koetan nyt avata asiaa yksinkertaisena miehenä mahdollisimman yksinkertaisesti... Eli, pitkälti jälleen yhteiskunnalliset ilmiöt sekä opitut asenteet, tottumukset ja näkemykset lue; luulot/ennakkoluulot aiheuttavat sen, että askeettisimmat ja ankaran funktionalistiset (ja funktionaaliset) design esineet eivät puhuttele useimpia heti eivätkä helposti. Sillä moniakin asioita joita varten design on aikanaan luotu, pidetään nykypäivänä itsestäänselvyyksinä. Vai kuinka monen mielestä pelkkä istumisen funktio on "seksikästä"? Kulutusyhteiskunnassa tuostakin funktiosta on siis pyritty keinotekoisesti tekemään "seksikästä" erilaisin "romanttisin" mielikuvin. Eli karrikoiden näin; -"tuo tuoli on niin ja niin ihana, kun siinä on tuollaisia ihania koristeitakin"- No, nyt kun me tähän olemme jo siellä äidinmaidossa tottuneet ihan sieltä syntymästämme saakka, on sanomattakin selvää että täysin koristelematon, esim. aitoa puuta, nahkaa ja vaikkapa terästä oleva design tuoli näyttää kolkolta, koska siinä EI ole näitä "ihania koristeita", vaan se täyttää tonttinsa hiljaa yrittämättä olla mitään muuta. Ja tätä ajattelumallia on pyrittävä tietoisesti ruokkimaan ja jopa hieman "ruoskimaankin" JOS HALUAA sisäistää designin täydellisen demokraattisuuden ja löytää sen kauneuden. Lisäksi erityisesti funktionalismin ihanteisiin kuuluu muun muassa hygieenisuus, loogisuus, huollettavuus, käytännöllisyys. (eli funktionaalisuus) Joten on selvä asia että kaikkia noita asioita ei voi kuvista nähdä. Eli monissa aidoissa design esineissä on sellaisia "sisäänrakennettuja" ominaisuuksia, joita ei kuvissa mitenkään näy. Nämä ovat muun muassa niitä seikkoja, jotka alkavat paljastua vasta kunnes aiheeseen aletaan oikeasti perehtymään. Eli nämä ovat osaltaan niitä seikkoja jotka eivät puhuttele ensivilkaisulla, eivätkä edes välttämättä paperilta/netistä luettunakaan, koska niitä ei näe. Mehän kuvittelemme luontaisesti että kaikkea mitä ei voi heti nähdä, ei ole olemassakaan. Eli pelkistä kuvista näemme vain tuolin ja ehkä korkeintaan sen suunnittelijan ja suunnitteluvuoden sekä monasti karmean hintalapun, eiköstä vain? Kun tähän sitten aletaan kasvaneen tiedon myötä lisäämään palasia yksi kerrallaan, alkavat osaset loksahtelemaan omille paikoilleen... Eli laatu/kestävyys, huollettavuus, elinkaariajattelu, ekologisuus, ynnä muut tekijät... Onko tuoli enään tämän jälkeen kallis? NIINPÄ! Hyvin äkkiä alamme nähdä hinnan totaalisen eri tavalla kuin ennen. Uskokaa tai älkää, tämä sama "valaistuminen" koskee jopa makuasianakin miellettyä ulkonäköä... Eli, "hetkinen tämä ennen niin kolkon ja ruman näköinen tuoli onkin äärimmäisen nerokas, sillä siinähän ei ole mitään ylimääräisiä liitoskohtia/saumoja eli sehän pysyy puhtaanakin lähes itsestään!!! Tämän lisäksi se ei vie pienestä kaksiostani tilaa juuri nimeksikään koska se on pinottava ja purettava. Hetkinen, tämähän ei painakaan juuri mitään, vaan minä heikkojalkaisenakin jaksan siirrellä sitä... Kaiken lisäksi tämä tuoli on palvellut minua ja vieraitani kohta 60 vuotta, eli sehän kestääkin lähes maailman tappiin saakka... Yhden jalan hukkasin siitä aikanaan muutossa, mutta siihen löytyi tismalleen samanlainen jalka varaosana... Viime viikolla myin niistä yhden pois koska en tarvitse enää kolmea tuolia itse... Sain siitä melkoisen summan rahaa vaikka se olikin jo vanha." Eli näin se ruma ja kolkkokin tuoli saattaa ruveta näyttämään silmissä yllättävänkin kauniilta jos/kun vain niin haluaa+perehtyy hieman aiheeseen.

[Tumppi$]

Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929

Barcelonan saksalainen paviljonki on siitä hauska esimerkki, että sillä ei ole oikeastaan alunperinkään minkäänlaista funktiota vaan kyseessä oli väliaikainen "sääsuoja" näyttelyn avajaisseremonioita varten (ja mainospala edistyshenkisestä ja rauhanomaisesta Weimarin Saksasta). Paviljonki on kaunis ja toimii varmaan hyvin nimenomaan monumenttina ja edustustilana, mutta en silti haluaisi asua siinä. Tässä kiteytyy samalla yksi modernismin/jälkifunkiksen (ja samalla hassusti modernismin vaikka musiikissa) yksi isoista ongelmista: tavoitteesta keskittyä rakennusten ja esineiden käytettävyyteen tai siihen että muoto palvelee käyttötarkoitusta tuli todella äkkiä itsessään jonkinlainen dogmi, joka alkoi jyrätä alleen alkuperäisen ajatuksen. Esimerkkinä tasakatto ei voi olla Suomen ilmastossa koskaan funktionaalinen valinta, vaan sellaisen valitessaan arkkitehti laittaa väistämättä jonkun esteettisen päämäärän käyttötarkoituksen (katon tapauksessa "ilmasto ei tule taloon yläkautta sisään") edelle. Yksi genren harhoja on myös se, että koristelu ja koristeellisuus olisi aina jotenkin itsetarkoituksellista: päinvastoin, koristelulla voi olla sanotaan vaikka tilan mukavuuden kannalta hyvinkin suuri psykologinen merkitys ja sitä kautta funktio ("onko olohuone kodikas?").

Suosittelen muuten kaikille pääkaupunkiseudulla liikkuville tästä alasta kiinnostuneille piipahtamista Aallon yksityiskodissa Munkkiniemen Riihitiellä. Fiilis tuolla on samaan aikaan moderni, kodikas ja melko hämmentävä, rakennusaika kun on 1935-36 ja talon asukkaiden vaikutus kaikkeen suomalaiseen sisustukseen ja muotoiluun on siitä eteenpäin ollut niin valtava, että sisäpuoli voisi käytännössä olla aikakapseli miltä tahansa vuosikymmeneltä välillä 1930 - 1990.

Kyllä juuri näin. Olet absoluuttisen oikeassa. Mutta muistuttaisin jälleen, että älkää hyvät ihmiset takertuko esimerkkikuvissa pilkun viilaamiseen (en toki väitä, että juuri sinä olisit nyt niin tehnyt, vaan sanon ihan yleisesti)... Eli tuota Barcelona- paviljonkia en ottanut esimerkkikuvaksi sen vuoksi, että se olisi funktionaalisin ja ultimaattisin esimerkki oikeasta kodista, vaan nyt on kyse siitä miten uusi ukko/akka saadaan kuvioon helpoiten sisälle, mikäli tätäkin keskustelua lukee joku joka kenties miettii tälläkin hetkellä, että olisiko tämä minun juttuni, vaiko ei... Eli tuo paviljonki on otettu esimerkiksi sen vuoksi, että tuo on alitajuntaisesti yksi helpoimmin omaksuttavista ympäristöistä muutamine kalusteineen pelkkien kuvien avulla, kun lähdetään ovia avaamaan designin ja yleensäkin modernismin maailmaan... Jos nyt ihan totta puhutaan, niin tämä netti on lopulta kaikista huonoin paikka tähän tarkoitukseen. Vaan kyllähän se niin menee, että raavaan suomalaisen miehen herkkään mieleen voidaan vaikuttaa parhaiten esim. saunan lauteilla.

[Tumppi$]

Mitä on design? Onko se sama asia kuin muotoilu, kenties sillä tavalla laajemmin ymmärrettynä, että se tarkoittaa esineiden koko ulkoasua eikä vain fyysistä muotoa?

Hmm... Mielestäni kyllä ja ei... Eli design on aina osaltaan myös muotoilua, mutta muotoilu ei ole aina designia. (eli kyllähän kaikista koristeellisimmatkin esineet ovat ainakin jollain tapaa muotoilua, mutta ne eivät ole modernia/funktionalistista designia)

[Tumppi$]

Tähän loppuun muutama kuva siitä HELPOMMIN omaksuttavasta AIDOSTA designista ja modernista arkkitehtuurista:

Ludwig Mies Van Der Rohe, Barcelona- paviljonki vuodelta 1929!!!

Usean sadan neliön yksikerroksinen talo hehtaarin tontilla keskellä Barcelonaa, eikä siellä edes voi asua. Nätti se kyllä on.

...Sori! Oli ihan pakko : - )

Hinta on usein designin akilleen kantapää. On hieman hassua edustaa teollista modernia maailmaa ja tuottaa jotain hervottoman kallista. Jos talo vaatii satoja neliöitä tyhjää tilaa sisälle ja ympärilleen ollakseen hyvää arkkitehtuuria, niin missä on pihvi? Samoin, mitä tehdään hienolla modulaarisella ja uusia valmistusteknologioita hyödyntävällä tuotteella, jos sitä ei kuitenkaan suolleta messoille robotisoidulta linjalta pää märkänä? Usein tuntuu, että ajattelu on kuitenkin jämähtänyt ihannoimaan räätälöivää ja kallista käsityömeininkiä. Samoin keräilyarvo ja 'tätä ei ole kaikilla' korostuu paljon. Suomalaisen muotoilun etuja on ollut se, että olemme olleet niin saakelin köyhiä, että monet täällä luodut tuotteet on tehty halvoiksi.

Pchan, en jaksa nyt kirjoittaa kokonaan uutta vastausta, mutta tässä jotain itse itseäni lainaten:

"Joten vielä kerran.. Se EI ole täydellisen demokraattisen designin itsensä syy, ettei se puhuttele suurinta osaa ihmisistä ensisilmäyksellä. Eikä sen tarvitsekaan, koska JOS sille vain annetaan hieman aikaa ja tilaa kertoa itsestään+perehdytään hieman aiheeseen, design tekee kyllä sen puolestasi ennen pitkää 100%:n varmuudella, kunhan alkusysäys tehdään tietoisesti itse. Uuden oppimiseen liittyy aina kuitenkin aito halu, joten jos sitä ei löydy, on toivotonta yrittää avata tätä(kään) asiaa enempää. Mutta koska oletan, että kysyit asiaa puhtaasta mielenkiinnosta, niin koetan nyt avata asiaa yksinkertaisena miehenä mahdollisimman yksinkertaisesti... Eli, pitkälti jälleen yhteiskunnalliset ilmiöt, sekä opitut asenteet, tottumukset ja näkemykset lue; luulot/ennakkoluulot aiheuttavat sen, että askeettisimmat ja ankaran funktionalistiset (ja funktionaaliset) design esineet eivät puhuttele useimpia heti eikä helposti. Sillä moniakin asioita, joita varten design on aikanaan luotu, pidetään nykypäivänä itsestäänselvyyksinä. Vai kuinka monen mielestä pelkkä istumisen funktio on "seksikästä"? Kulutusyhteiskunnassa tuostakin funktiosta on pyritty keinotekoisesti tekemään "seksikästä" erilaisin "romanttisin" mielikuvin. Eli karrikoiden näin; -"tuo tuoli on niin ja niin ihana, kun siinä on tuollaisia ihania koristeitakin"- No, nyt kun me tähän olemme jo siellä äidinmaidossa tottuneet ihan sieltä syntymästämme saakka, on sanomattakin selvää että täysin koristelematon, esim. aitoa puuta, nahkaa ja vaikkapa terästä oleva design tuoli näyttää kolkolta, koska siinä EI ole näitä "ihania koristeita", vaan se täyttää tonttinsa hiljaa yrittämättä olla mitään muuta. Ja tätä ajattelumallia on pyrittävä tietoisesti ruokkimaan ja jopa vähän ruoskimaankin, jos haluaa sisäistää designin täydellisen demokraattisuuden. Lisäksi erityisesti funktionalismin ihanteisiin kuuluu muun muassa hygienisuus, loogisuus, huollettavuus, käytännöllisyys. (eli funktionaalisuus) Joten on selvä asia että kaikkia noita asioita ei voi kuvista nähdä. Eli monissa aidoissa design esineissä on sellaisia "sisäänrakennettuja" ominaisuuksia, joita ei kuvissa välttämättä mitenkään näy. Nämä ovat muun muassa niitä seikkoja, jotka alkavat paljastua vasta kun aiheeseen aletaan perehtyä. Eli nämä ovat osaltaan niitä seikkoja jotka eivät puhuttele ensivilkaisulla, eivätkä edes välttämättä paperilta/netistä luettunakaan, koska niitä ei näe. Mehän kuvittelemme luontaisesti, että kaikkea mitä ei voi heti nähdä, ei ole olemassakaan. Eli pelkistä kuvista näemme vain tuolin ja ehkä korkeintaan sen suunnittelijan ja suunnitteluvuoden sekä monasti karmean hintalapun, eiköstä vain? Kun tähän sitten aletaan kasvaneen tiedon myötä lisäämään palasia, alkavat osat loksahtelemaan omille paikoilleen... Eli laatu/kestävyys, huollettavuus, elinkaariajattelu, ekologisuus, ynnä muut tekijät... Onko tuoli enään tämän jälkeen kallis? NIINPÄ! Hyvin äkkiä alamme nähdä hinnan totaalisen eri tavalla kuin ennen. Uskokaa tai älkää, tämä sama "valaistuminen" koskee jopa makuasianakin miellettyä ulkonäköä... Eli, "hetkinen tämä ennen niin kolkon ja ruman näköinen tuoli onkin äärimmäisen nerokas, sillä siinähän ei ole mitään ylimääräisiä liitoskohtia/saumoja eli sehän pysyy puhtaanakin lähes itsestään!!! Tämän lisäksi se ei vie pienestä kaksiostani tilaa juuri nimeksikään koska se on pinottava ja purettava. Hetkinen, tämähän ei painakaan juuri mitään, vaan minä heikkojalkaisenakin jaksan siirrellä sitä... Kaiken lisäksi tämä tuoli on palvellut minua ja vieraitani kohta 60 vuotta, eli sehän kestääkin lähes maailman tappiin saakka... Yhden jalan hukkasin siitä aikanaan muutossa, mutta siihen löytyi tismalleen samanlainen jalka varaosana... Viime viikolla myin niistä yhden pois koska en tarvitse enää kolmea tuolia itse... Sain siitä melkoisen summan rahaa vaikka se olikin jo vanha." Eli näin se ruma ja kolkkokin tuoli saattaa ruveta näyttämään silmissä yllättävänkin kauniilta jos/kun vain niin haluaa+perehtyy hieman aiheeseen."

"Kyllä juuri näin. Olet absoluuttisen oikeassa. Mutta muistuttaisin jälleen, että älkää hyvät ihmiset takertuko esimerkkikuvissa pilkun viilaamiseen (en toki väitä, että juuri sinä olisit nyt niin tehnyt, vaan sanon ihan yleisesti)... Eli tuota Barcelona- paviljonkia en ottanut esimerkkikuvaksi sen vuoksi, että se olisi funktionaalisin ja ultimaattisin esimerkki oikeasta kodista, vaan nyt on kyse siitä miten uusi ukko/akka saadaan kuvioon helpoiten sisälle, mikäli tätäkin keskustelua lukee joku joka kenties miettii tälläkin hetkellä, että olisiko tämä minun juttuni, vaiko ei... Eli tuo paviljonki on otettu esimerkiksi sen vuoksi, että tuo on alitajuntaisesti yksi helpoimmin omaksuttavista ympäristöistä muutamine kalusteineen pelkkien kuvien avulla, kun lähdetään ovia avaamaan designin ja yleensäkin modernismin maailmaan... Jos nyt ihan totta puhutaan, niin tämä netti on lopulta kaikista huonoin paikka tähän tarkoitukseen. Vaan kyllähän se niin menee, että raavaan suomalaisen miehen herkkään mieleen voidaan vaikuttaa parhaiten esim. saunan lauteilla."