Kiinnostaisi kuulla hieman tarkennusta paljon viljelemällesi aito design -käsitteelle.
Rivien välistä lukemalla ja kuvaleikkeiden perusteella viittaat etabloituihin designklassikoihin, mutta kenties tarkoitat jotain syvemmällä tasolla?
Oli alkup. suunnittelulliset lähtökohdat vaikkapa noissa hiljattain mainituissa esineissä mitä tahansa, ei niitä kalliina ja harvinaisina klassikkoina voi enää mitenkään "demokraattisina" pitää, kun ovat vain harvain ulottuvilla.
Itse asiassa nyt kun seuloin koko pitkän keskustelun läpi, niin täältä nousi tuon käsitteen määrittelyn kannalta muutama ristiriitainen kommentti, jotka poimin.
– – aidon designin EI ole tarkoituskaan puhutella "suurta yleisöä" ensivilkaisulla, vaan se vaatii aina tietoista pureskelua/totuttelua ja opiskelua.
– – AITO design on aina täysin, siis täysin demokraattista.
Ensimmäinen on vahvassa ristiriidassa modernismin (arkkiteht.- ja muotoilukontekstissa) ihanteille, joita taas alempi lainaus mielestäni koskee.
Kyllä, tarkoitan todellakin jotain paljon syvällisempää kuin vain klassikoita itsessään... Vaikkakin moni noista esineistä on noussutkin kultti/klassikkomaineeseen jo lähes syntyessään. Eli, ensin lyhyemmin ja sen jälkeen hieman pidemmin...
Lyhyesti:
Tarkoitan aidolla (modernilla ja funktionalistisella) designilla sellaista
esinettä, pääsääntöisesti huonekalua/kalustetta, joka on suunniteltu siten, että siitä on karsittu (pyritty karsimaan) kaikki ylimääräinen, esineen alkuperäinen funktio huomioiden pois. Eli siitä puuttuvat "romanttiset" elementit joilla tarkoitetaan yleisimmin erikseen ja tarkoituksella siihen tehtyä koristelua.
Sitten vähän pidemmin:
Nyt tietysti monella herää kysymys, että minäkö se olen, joka määrittää mitä tässä tapauksessa aito design on..? No en tietenkään, vaan yksi aidon (modernin ja funktionalistisen) designin olennainen tunnusmerkki on se, että sen luomiselle on aina oltava aito tarve ja tätä tarvetta lähdetään aina täyttämäänkin nimenomaan vain ja ainoastaan ongelmanratkaisun näkökulmasta. Eli aito design esine pyrkii aina ratkaisemaan sille asetetun "ongelman" mahdollisimman täydellisesti, ilman mitään ylimääräistä. Aidon design esineen suunnittelussa on siis pyritty löytämään täydellisin ratkaisu= optimi kyseiselle esineelle asetettuun ongelmaan/tehtävään. Se että nuo designin suurimmat klassikot ovat monien ulottumattomissa EI ole designin itsensä syy, eikä missään nimessä sen pyrkimys, vaan tuon ovat aiheuttaneet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten jo monta kertaa aiemminkin mainitsemani keräily. Toki moni design esine on ollut kallis syntymästään saakka, mutta se ei ole ollut pyrkimys. Jos jonkin esineen pyrkimys on olla kallis, se ei ole aitoa designia. Tietenkin design esineen kalliille ostohinnalle on muitakin syitä kuin yhteiskunnalliset ilmiöt. Yksi syy on elinkaariajattelu. Eli käytännössä kaikki design esineet on suunniteltu kestämään parhaimmillaan useiden sukupolvien ajan. Tästä voimme helposti päätellä että tuollaisissa esineissä käytetyt materiaalit sekä valmistusmenetelmät ovat monesti kalliita. Tämä elinkaariajattelu onkin todellisuudessa pahasti rappiolla nykyisessä yhteiskunnassamme, vaikka siitä niin oksettavan tekopyhästi aika ajoin saarnataankin. Nämä ovat niitä syitä, miksi usein aito design esine on vastaavaa ei design esinettä kalliimpi ostohinnaltaan. Jälleen kuulutan sitä, että onko se loppujen lopuksi ollut kalliimpi kuin vastaava ei design esine...??? Niinpä!
Joten ihan jo tuohon yllä olevaan tekstiini vedoten, voit huomata, että noissa kommenteissani EI ole mitään ristiriitaista, vaikka näin on tietenkin mukava "romantisoida" ja yrittää ikään kuin puhua esim. minua pussiin..
Joten vielä kerran.. Se EI ole täydellisen demokraattisen designin itsensä syy, ettei se puhuttele suurinta osaa ihmisistä ensisilmäyksellä. Eikä sen tarvitsekaan, koska JOS sille vain annetaan hieman aikaa ja tilaa kertoa itsestään+perehdytään hieman aiheeseen, design tekee kyllä sen puolestasi ennen pitkää 100%:n varmuudella, kunhan alkusysäys tehdään tietoisesti itse. Uuden oppimiseen liittyy aina kuitenkin aito halu, joten jos sitä ei löydy, on toivotonta yrittää avata tätä(kään) asiaa enempää. Mutta koska oletan, että kysyit asiaa puhtaasta mielenkiinnosta, niin koetan nyt avata asiaa yksinkertaisena miehenä mahdollisimman yksinkertaisesti... Eli, pitkälti jälleen yhteiskunnalliset ilmiöt sekä opitut asenteet, tottumukset ja näkemykset lue; luulot/ennakkoluulot aiheuttavat sen, että askeettisimmat ja ankaran funktionalistiset (ja funktionaaliset) design esineet eivät puhuttele useimpia heti eivätkä helposti. Sillä moniakin asioita joita varten design on aikanaan luotu, pidetään nykypäivänä itsestäänselvyyksinä. Vai kuinka monen mielestä pelkkä istumisen funktio on "seksikästä"? Kulutusyhteiskunnassa tuostakin funktiosta on siis pyritty keinotekoisesti tekemään "seksikästä" erilaisin "romanttisin" mielikuvin. Eli karrikoiden näin;
-"tuo tuoli on niin ja niin ihana, kun siinä on tuollaisia ihania koristeitakin"- No, nyt kun me tähän olemme jo siellä äidinmaidossa tottuneet ihan sieltä syntymästämme saakka, on sanomattakin selvää että täysin koristelematon, esim. aitoa puuta, nahkaa ja vaikkapa terästä oleva design tuoli näyttää kolkolta, koska siinä EI ole näitä "ihania koristeita", vaan se täyttää tonttinsa hiljaa yrittämättä olla mitään muuta. Ja tätä ajattelumallia on pyrittävä tietoisesti ruokkimaan ja jopa hieman "ruoskimaankin" JOS HALUAA sisäistää designin täydellisen demokraattisuuden ja löytää sen kauneuden. Lisäksi erityisesti funktionalismin ihanteisiin kuuluu muun muassa hygieenisuus, loogisuus, huollettavuus, käytännöllisyys. (eli funktionaalisuus) Joten on selvä asia että kaikkia noita asioita ei voi kuvista nähdä. Eli monissa aidoissa design esineissä on sellaisia "sisäänrakennettuja" ominaisuuksia, joita ei kuvissa mitenkään näy. Nämä ovat muun muassa niitä seikkoja, jotka alkavat paljastua vasta kunnes aiheeseen aletaan oikeasti perehtymään. Eli nämä ovat osaltaan niitä seikkoja jotka eivät puhuttele ensivilkaisulla, eivätkä edes välttämättä paperilta/netistä luettunakaan, koska niitä ei näe. Mehän kuvittelemme luontaisesti että kaikkea mitä ei voi heti nähdä, ei ole olemassakaan. Eli pelkistä kuvista näemme vain tuolin ja ehkä korkeintaan sen suunnittelijan ja suunnitteluvuoden sekä monasti karmean hintalapun, eiköstä vain? Kun tähän sitten aletaan kasvaneen tiedon myötä lisäämään palasia yksi kerrallaan, alkavat osaset loksahtelemaan omille paikoilleen... Eli laatu/kestävyys, huollettavuus, elinkaariajattelu, ekologisuus, ynnä muut tekijät... Onko tuoli enään tämän jälkeen kallis? NIINPÄ! Hyvin äkkiä alamme nähdä hinnan totaalisen eri tavalla kuin ennen. Uskokaa tai älkää, tämä sama "valaistuminen" koskee jopa makuasianakin miellettyä ulkonäköä... Eli,
"hetkinen tämä ennen niin kolkon ja ruman näköinen tuoli onkin äärimmäisen nerokas, sillä siinähän ei ole mitään ylimääräisiä liitoskohtia/saumoja eli sehän pysyy puhtaanakin lähes itsestään!!! Tämän lisäksi se ei vie pienestä kaksiostani tilaa juuri nimeksikään koska se on pinottava ja purettava. Hetkinen, tämähän ei painakaan juuri mitään, vaan minä heikkojalkaisenakin jaksan siirrellä sitä... Kaiken lisäksi tämä tuoli on palvellut minua ja vieraitani kohta 60 vuotta, eli sehän kestääkin lähes maailman tappiin saakka... Yhden jalan hukkasin siitä aikanaan muutossa, mutta siihen löytyi tismalleen samanlainen jalka varaosana... Viime viikolla myin niistä yhden pois koska en tarvitse enää kolmea tuolia itse... Sain siitä melkoisen summan rahaa vaikka se olikin jo vanha." Eli näin se ruma ja kolkkokin tuoli saattaa ruveta näyttämään silmissä yllättävänkin kauniilta jos/kun vain niin haluaa+perehtyy hieman aiheeseen.