^Wright oli kylläkin Amerikan suurimpia modernistinimiä. Tuokin talo on jostain 30-luvulta.
Ah so, ei ole tyylisuuntauksena tuttu. Kaveri oli ehkä myös aikaansa edellä. Mutta täytyy googletella hieman lisää kuvia talosta (varmaan niitä kyllä nähnytkin silloin tällöin). Erittäin mielenkiintoinen vaikka ei tosiaan se minun ihanteeni.
Jeps, "hieman" aikaansa edellä.. Eli helposti monien veikkaukset tuonkin talon suunnittelu- ja valmistumisajankohdasta heittävät useilla vuosikymmenillä!! Tuo on muuten yksi AIDON design:in ja modernin arkkitehtuurin luonteenomainen tunnusmerkki. Eli sen ikää on lähes mahdotonta päätellä ulkoisista merkeistä. (siitä siis puuttuvat tyystin vanhentavat eli "romanttiset" elementit) Materiaalit ovat myöskin sellaisia, että niistä ei tarkkaa ikää tai vuosikymmentä voi mitenkään päätellä. Eli esim. nahkaa, puuta, kiveä, terästä ja lasia. AITO moderni design on siis parhaimmillaan ja puhtaimmillaan täysin ajatonta.
Tähän väliin on hyvä kirjoittaa muutama sana tästä täälläkin esiin tulleesta "name dropping:sta", keräilystä sekä harvinaisuuksista ja niiden haalimisesta liittyen moderniin designiin...
Elikkäs, elikkäs... Loppujen lopuksi hyvin harvalle design ihmiselle on itsetarkoitus jonkin esineen harvinaisuus. Itse asiassa paljon, paljon harvemmalle kuin ehkä täälläkin kuvitellaan. Jonkin yksittäisen esineen harvinaisuus tai kuuluisan suunnittelijan nimi siinä on hyvin monelle toisarvoinen seikka. (keräilijät, harvinaisuuksien etsijät ja miljonäärit ovat sitten asia erikseen, eikä heistäkään läheskään kaikki) Toki, kukaan tuskin voi kirkkain silmin sanoa, etteikö esineen harvinaisuudella olisi merkitystä laisinkaan. Totta kai se tuo meille jokaiselle mielihyvää jos tietää käsissään olevan jotain huippuharvinaista. Mutta kuten todettua, se ei ole itsetarkoitus kovinkaan monelle aiheeseen intohimoisesti suhtautuvalla ihmisellä.
Itse asiassa keräily on jopa monessakin mielessä koko designin syöpä. (toki keräilyllä on hyvätkin vaikutuksensa joihin palaan hieman jäljempänä) Eli itse asiassa keräily on kaikkia mahdollisia modernismin alkuperäisiä ihanteita vastaan. Käytän esimerkkinä itseäni. Eli vaikka esim. tuo minun A67 sohvaryhmä sattuukin olemaan erityisesti täällä Suomessa erittäin harvinainen, se ei ollut missään nimessä edes toissijainenkaan ostoperuste minulle. Nyt on nimittäin niin, että minulla oli aito tarve sohvalle+nojatuolille, koska sellaista minulla ei vielä ollut. Noh, kun minä ostan kaiken designin vain ja ainoastaan second hand- periaatteella, ei koskaan voi etukäteen tietää mitä, milloin ja mistä mitäkin eteen putkahtaa.. Eli minulla oli siis tarve sohvalle= ratkaistava ongelma. Noh, minä aloin pikkuhiljaa haeskelemaan modernia ja funktionalistista sekä funktionaalistakin sohvaa. Minulla oli tieto että yksi todella upea nahkainen Ateljee saattaisi ehkä jossain vaiheessa tulla myyntiin, mutta varmaa ei tämäkään ollut. Ateljee oli oikeastaan ykkös vaihtoehtoni siinä vaiheessa. (ja sehän ei mikään varsinainen harvinaisuus tule olemaan vielä vähään aikaan) Eli todellakaan minä en metsästänyt varsinaista harvinaisuutta, vaan modernia huippulaadukasta design sohvaa. No, kuinka ollakaan, täysin yllättäen ja puun takaa, juuri silloin kun sitä kaikista vähiten osasin odottaa, tämä Knoll:n setti tuli kuin tarjottimella eteeni. Se täytti kriteerini 100%:sti ja kaiken lisäksi se sattui olemaan ihan niitä suurimpia ykkös suosikkejani, tai paremminkin suorastaan kaukainen haavekuva...
No, monia varmasti kiinnostaa kysymys, maksoiko tuo sohva+tuoli minulle maltaita, esim. sen harvinaisuuden vuoksi..?
Nyt saattaa joku repiä pelihousunsa, kun kerron vastauksen. Nimittäin sohva+nojatuoli ei tule loppujen lopuksi maksamaan minulle euroakaan! Nimittäin, sain tuon huippulaadukkaan ja harvinaisen setin sellaisella summalla, jolla tuota en tulisi enää mistään toiste saamaan. En edes lähelle tuota. Eli lyhyesti sanottuna saisin tuosta omasta setistäni omani pois viikossa-parissa jos tulisi esim. pakottava tarve myydä se syystä tai toisesta pois. Kuukauden myyntiajalla saisin siitä lähes tuplasti omani pois.. Eli tämä on siis aiheeseen liittyvän keräilyn se hyvä puoli. Eli ko. setti tuottaa nyt minulle päivittäin suunnatonta ja aitoa nautintoa, mutta sen lisäksi siihen sijoittamani pääoma kasvaa vuosittaista korkoa vain sillä että ko. setti asuu samaa taloutta kanssani. Ja voin kertoa, että tuo "osakesalkku" ei ole suhdanteista riippuvainen. Ihan kohtuullinen diili, vai mitä! Koettakaas saada Ikean tai Maskun "näpsä" sohvasta omanne pois, voitosta nyt puhumattakaan.
Lisäksi tuo sohva+nojatuoli on pelastettu joutumasta koko sen loppuelinkaaren ajaksi ymmärtämättömyyden ilmapiiriin tai pahimmassa tapauksessa estetty jopa sen kaatopaikalle joutuminen.. Sillä tuon sohvan tarina jatkuu vielä kauan senkin jälkeen kun minä olen pukannut maan alla horsmaa jo pitkään. Eli voidaankin sanoa että aito design esine on omistajallaan oikeastaan vain lainassa. Lisäksi tuo sohva+tuoli tulevat koko elinkaarensa ajan estämään omalta osaltaan uuden kertakäyttörihkaman maailmaan synnyttämisen. Eli aito design jos mikä on myös erittäin ekologista ja eettistä.
Loppujen lopuksi kyse ei ole rahasta tai nimistä, vaan oikeastaan vain arvoista.