Täytyy sanoa että en ehkä ottaisi mitään moista Tumpin esittelemistä tavaroista kotiini. Osa niistä on ihan hyvännäköisiä, mutta ei sopisi kyllä kotiini lainkaan (enkä haluaisi kotiani myöskään tuon näköiseksi sisustaa). Jonkun toimiston ehkä...
Karuselli on kiva, Ateljee ihan helkutin ruma.
EDIT: se mitä tuossa desingissa arvostan on että pääsääntöisesti nuo kaikki on pirun laadukkaita. Mutta pelkästään se ei riitä, ne pitää palvella hyvin käyttötarkoitusta ja olla hyvännäköisiä.
Jami, usko pois, ymmärrän oikein hyvin, että sinä ja moni muukin pitää tuota Ateljeeta rumana kuvien perusteella.. Muutamia vuosia takaperin olisin varmasti itsekin pitänyt rumana. Mutta edelleen vikahan ei ole itse sohvan. Eli jälleen tuo pitää tuoda oikeaan ympäristöönsä pois nettikuvista eikä varsinkaan mummon mökkiin tahi lastulevykoppeihin. Niin Ateljeen kuin myös tuon Remmi- sohvan todellinen neroushan ei kuvissa näy... Tiedättekö muuten mikä se on?
Noh, paljastetaan... Eli tuo Ateljee sohvahan on maailman ensimmäinen täysin moduulirakenteinen sohva, jota ihannetta myös Remmi- sohva edustaa jonkun vuoden myöhempänä. Eli tuon saa purettua esim. kuljetusta/muuttoa varten todella pieniin osiin. Lisäksi täydellisen moduulirakenteensa ansiosta ko. sohvasta saa muokattua erilaisia "kokoonpanoja" mielin määrin. Eli siihen saa muun muassa irroitettavat niskatuet. Tämän lisäksi erillisillä Väli/lisäkappaleilla sohvaa saa lyhennettyä tai jatkettua lähes loputtomasti.. Noiden kappaleiden avulla sohvasta saa koottua vaikka yksittäisiä nojatuoleja irroittamalla moduulit toisistaan! Ja tuo on hyvät herrat kauneutta ja nerokkuutta.. Nimittäin funktionaalista kauneutta.
Eipä siis ole ollenkaan sattumaa että juuri Kukkapuron Ateljee löytyy New York:n MoMA:sta yhdessä Le Corbusierin LC2:en ja Knoll:n/Gavina:n Bastianon rinnalta! Eli ko. sohvahan on moduulisohvien evoluution huipentuma. Eli Le Corbusier kehitti LC2:en jossa tyynyt ovat kaikki irrallisia ja keskenään vaihdettavia, kun taas Knoll/Gavina/Tobia Scarpa kehitti Bastianon, jossa rungon saa purettua kuljetusta varten ja sohva kasataan ikään kuin laatikon sisään.. Lopulta juuri Kukkapuro vei tämän moduulirakenteen kaikista pisimmälle niin, että Ateljee on purettavissa täysin irrallisiin osiin ja kasattavissa täysin vapaasti erilaisiin kokoonpanoihin. Eli jos joskus joku käy MoMA:ssa niin sieltäpä ne edelleen löytyvät pysyvästä näyttelystä rinnakkain.. Eli Le Corbusier:n LC2, Knoll/Gavina/Tobia Scarpa:n Bastiano sekä Yrjö Kukkapuron Ateljee. Epäkäytännölistä designiako??? No, ei ainakaan minun mielestäni.
Kuten huomaatte, on esim. tuon Ateljeen nerokkuutta täysin mahdotonta katsoa kuvista. Ja sama tosiasia pätee moneen muuhunkin AITOON design esineeseen.
Mitä sitten tulee tuohon Jamin mainitsemaan Chesterfield- sohvaan... Ymmärrän oikein hyvin että se puhuttelee voimaakkaan koristelunsa ansiosta vähän pirusti enemmän kuin esim. tuo Ateljee, jossa ei koristelua ole laisinkaan. Toisaalta, nuo ovat nyt juuri niitä romanttisia elementtejä joihin on myös todella suuri vaara kyllästyä ennemmin tai myöhemmin. Toki, oikeaan paikkaan tuotuna tuo Chesterfield- sohva on toki klassikko, mutta moderniin kotiin tuo on hirvitys. Sopii kyllä oikein mainiosti esim. antiikki/museokotien kirjasto/työhuoneeseen. Mutta jos esim. meikäläisen kämppään sen laittaisi, olisi ilmiö ihan sama kuin laittaisi esim. Kukkapuron Ateljeen tai Remmin sinne mummun mökkiin.
Tässä vielä joitakin moderneja sohvia/huippuklassikoita:
Le Corbusier
Knoll/Gavina/Tobia Scarpa
Poul Kjaerholm
Florence Knoll