Siis tuohan ei ole mikään uutinen eikä varsinkaan mikään yllätys, että juuri Marko Paanasen tyyppiset ns. "vasenkätiset" sisustussuunnittelijat eivät voi sietää näitä arkkitehtonisia ja funktionaalisia kalusteita. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaankin. Niistä kun puuttuu se heille niin tärkeä romanttinen elementti/elementit. Eli ilman muuta kaveri, jonka omat sisustukset perustuvat trendeihin ja mielikuvailluusioihin jostain täysin kontekstin ulkopuolella olevasta, ei voi sietää kalusteita jotka ovat vain puhdasta itseään esittämättä mitään muuta kuin mitä ne aidosti ovat. Eli muun muassa tämä Paananen on oikeastaan malliesimerkki trendisisustajasta ja ns. "vasenkätisestä" sisustussuunnittelijasta jolla on suorastaan koko hänen elämäänsä viitoittavana luonteenpiirteenä tarve nähdä ja käsitellä kaikki ympärillä oleva jonkin tunnetilan kautta+hakea jokaiseen asiaan mielleyhtymiä jostain aivan muualta. Kolikon vääjäämätön kääntöpuoli on jälleen kerran se, että muun muassa tämän Paanasen töissä on aina se "viimeinen käyttöpäivä". Jos katsotaan esimerkiksi hänen noin kymmenen vuotta sitten suunnittelemia sisustuksia, herättävät ne lähinnä hilpeyttä, vaikkakin samalla myös melkoista myötähäpeää. Ihan oikeasti näin ja tässä ei ole nyt mukana funkkispropagandaa edes minun taholtani.
Verrokkina voidaan katsoa esim. tuota Alvar Aallon Riihitien kotia, joka näyttää yhä tänäkin päivänä tyylikkäältä ja tulee siltä myös näyttämäänkin tasan niin kauan kuin ihminen tällä pallolla taaplaa.
Tuohon laatukysymykseen voin vain todeta, että käykää ihmeessä vertailemassa aitoa A60 tai E60 jakkaraa noihin Ikean halpis/näköiskopioihin. Kannattaa myös muistaa se, että maailmalla on yhä tuhansia aitoja A60 ja E60 jakkaroita jokapäiväisessä käytössä, jotka ovat peräisin 30- luvulta. Ymmärrän toki Paanasen huolen laadusta, mutta hän vain haukkui nyt niin väärää puuta kuin vain ikinä pystyy. Eli kyse oli loppujen lopuksi vain "vasenkätiselle" sisustajalle tyypillisestä inhosta funkkista kohtaan. Eli hänen luonteenomainen funkkiksen vastainen propagandansa oli vain tällä kertaa verhoiltu "kultaisen ajatuksen" taakse vetoamalla laatuun. Tämä vain ontui ja pahasti, koska ko. kaverilla itsellään ei ole oikeastaan pienintäkään käsitystä aidosta huippulaadusta vaan hän jos kuka perustaa oman "laatukäsityksensä" pitkälti pintakiillon ja illuusioiden varaan.
Summa summarum, länsirintamalta ei siis mitään uutta. Aina silloin tällöin juuri tämänkaltainen "haloo" käydään mediassa läpi aina milloin minkäkin Paanasen tai Lomanin toimesta joka kerta kun sattuvat olemaan tarpeeksi julkisuudenkipeitä.
