Tämän kertainen tuote oli sarjatuotantoa. Kyseessä Muotka maljakko. Olen koittanut määrätietoisesti hankkia kaiken Harri Koskisen tuotannon, joka sisältää koko Iittalalle tehdyn ArtWorks kokoelman, paljon sarjatuotantoa (viellä tuotannossa olevaa, sekä jo poistunutta), sekä Veninille tehtyjä taidelasisarjoja, ja muutamia aika harvinaisia alkuajan töitä. Myös uniikit Veninille tehdyt teokset ovat olleet kuolauksen kohteena, mutta niiden hinnat ovat olleet liian korkeat.
Harrastukseni alkoi Wirkkalan, Sarpanevan, Frankin ja Stillin taidelasilla, jonka jälkeen aika nopeasti keskityin puhtaasti Koskisen tuotantoon, koska hänen muotokieli puhuttelee itseäni todella paljon.
Nyt kammpailenkin ajatuksen kanssa että myisinkö jotain näitä vanhan kaartin teoksia pois, kun lasia alkaa olla sen verran että niitä on arkistoitu puulaatikoihin varastoon ja kaikki mahdolliset tasaiset pinnat ovat kotona niillä vuorattu.
Kappas vaan.. Eli häneltä löytyy myös uniikkituotantoa... Niihin kun pääset vielä jossain vaiheessa käsiksi, niin avot. Mahdollisimman kattava kokoelma puhuttelee aina. Ainakin minä arvostan suuresti, vaikka itse tosiaan ihan täysin tietoisestikin välttelen lasin keräämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta se ei millään tavalla vähennä muiden ihmisien kokoelmien arvostusta omassa päässäni, vaan pikemminkin oikeastaan päinvastoin.
Ja näinhän se on tainnut olla melkein meillä kaikilla, eli aluksi oli Wirkkala, Sarpaneva, Frank jne, jne. Mutta siinä vaiheessa kun sitä pursuaa suorastaan korvista, alkavat muidenkin työt puhuttelemaan ihan uudella tavalla. Tämä ei toki vähennä noiden mestareiden tuotoksien arvostusta millään tavalla mutta sanotaanko näin, että jossain vaiheessa katsantokanta laajenee kyllä kovasti. Itselläni on sama käymässä toteen Toikan ja Weckströmin lasin kanssa pikkuhiljaa. Tosin sulattelua se on vaatinut ja vaatii sitä vielä paljon jatkossakin. Oli nimittäin aika, jolloin suorastaan inhosin esim. Toikkaa ja ihmettelin mitä tekemistä sillä "värillisellä lasirihkamalla" on taiteen ja designin kanssa... Mutta en ihmettele enää. Joskin, kuten todettua, työtä ja sulattelua se on vaatinut ja paljon.
Joten ihan sattumaa se ei ole, että tuli äskenkin linkiteltyä nimenomaan Wirkkalan ja Sarpanevan tunnetuista klassikoista kuvia.. Ne kun ovat yleisesti huomattavasti helpommin ymmärrettäviä kuin esim. joku Toikan värillinen lasiveistos.
