Tuolta "miksi Suomessa pukeudutaan huonosti"- ketjun muutaman viestin innoittamana ajattelin heittää pari ajatusta ilmoille tähän ketjuun, minne tietenkin keskustelu kalusteista ja sisustustyyleistä sopii luonnollisesti paremmin ihan jo otsikonkin perusteella...
Tuli tuolla "miksi Suomessa pukeudutaan huonosti"- ketjussa todettua, että jos jokin asia on vielä enemmän "retuperällä" kuin pukeutuminen, niin se on ihmisien kodit. Tietysti voidaanhan aina olettaa ja todeta helposti että kauneus on katsojan silmässä, joka toki suurelta osin pitääkin paikkansa, mutta paljon mahtuu maailmaan myös niitä jotka syystä tai toisesta suorastaan "laiminlyövät" tätä kaikkein pyhimpää, eli kotiaan ihan tietoisesti tai tiedostamattaan. En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että kaikkien koti pitäisi olla samanlainen kuin esim. minun. Ei missään nimessä, siitä ei todellakaan ole kyse. En edes halua moista. En tarkoita edes sitä, että kaikkien kotien pitäisi olla modernia designia ja funkkista pullollaan. Se mitä haen tässä takaa on se, että olipa tyyli mikä tahansa tai vaikka useampien tyylien sekoitus, niin sen tulisi tuottaa omistajalleen/talon asukkaalle mielihyvää ja nautintoa. (Ja vieläpä ihan ilman sitä snobin tai elviksen leimaa otsassa!)
Eli pointti mitä tässä haen takaa, voidaan pukea hyvin yksinkertaiseksi esimerkiksi: Itse tunnen ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka silmääkään räpäyttämättä ovat valmiita pistämään pari tonnia uuteen taulutelkkariin ja tekevätkin sen aina muutaman vuoden välein, kun edellisen töllön tekniikka (ja useimmiten myös muotokieli) vanhenee. Mutta meneppäs esittämään samoille ihmisille vaikkapa suunnilleen samanhintaista nojatuolia, joka kuitenkin kestäisi jopa useita vuosikymmeniä, muotokielen samalla pysyessä "raikkaana" vuodesta toiseen... Niinpä. Eli muutaman vuoden välein voidaan tuo pari tonnia uhrata sen enempää ajattelematta telkkariin, mutta kerran elämässä sitä ei ole mitenkään mahdollista sijoittaa huippulaadukkaaseen nojatuoliin. Eli kuten olen todennut lukuisia kertoja aiemminkin, että oikeastaan kyse ei ole rahasta, vaan arvoista. Toki kukin taaplaa tyylillään, eivätkä nuo seikat tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä, mutta kyllä minä kannustaisin kuitenkin punnitsemaan asiaa kunkin tykönään.
Otetaan toinen esimerkki: Esim. minulle (ja oikeastaan kaikille alan harrastajille/keräilijöille) voidaan ihan huoletta tokaista, että "kenenkäs tanskalaisen homon isoisän takapihalta löytyneestä lahosta männystä veistelemä tuoli tuo on?" Se on vain vitsi ja huumoria, joka minun ja muiden alan harrastajien pitää totta kai ymmärtää... Mutta entäpä jos minä tokaisen vastavierailulla saman hepun luona, että "onkohan tuon sohvapöydän jalkoja sorvatessa ollut mallina Mr. Hankey"? Sepä ei muuten enää olekaan huumoria, vaan minulla on noussut kusi päähän ja olen snobi... Että näin.
