Kelpaako ainoastaan parhaista parhain? Riittääkö kyllin hyvä vai pitääkö aina mennä terävimmälle huipulle?
Ymmärrän hyvin tuoksusnobbailun, ei eroa millään tavalla mistään muusta hifistelystä johon lankeamisesta lähes poikkeuksetta seuraa mopon karkaaminen käsistä ainakin jossain muodossa.
Joskus vuosia sitten kaukaisen maan lentokentän myymälästä univelkaisena impulssiostoksena hankittu ja hartaasti aarteena vaalittu pullo tyhjeni. Uuden pullon hinta vaivutti syviin mietteisiin uushankinnan mielekkyydestä. Ja yleisestikin luksustuotteiden olemuksesta, tuotteiden joiden hinnassa on rehellisesti sanottuna suurin osa pelkkää ilmaa.
Havahduin näistä pohdinnoista kun tyttäreni pyysi tuomaan itselleen tietyn, alle 10€ hintaisen parfyymin halpa-halpa-halpakaupasta. Utelias luonteeni pisti penkomaan miksi tämä parfyymi on saavuttanut suuren suosion nuorten naisten keskuudessa.
Paljastui, että kyseinen halpis on toisinto tunnetusta ja suositusta design parfyymista. Ja hyvä sellainen: Tuoksuprofiili ja tuoksun kestävyys yms 1:1 esikuvaansa, hinta kymmenesosan.
Tästä innostuneena aloin tutkia, löytyykö miesten tuoksuista samaa. Pienellä penkomisella alkoi tulla vastaan ainakin itselleni tuntemattomia tuoksupajoja: Maison Alhambra, Afnan, Lattafa, Rasasi, Fragrance World, La Rive...
Japanilaisesta Selvedge Denimistä tehdyt farkut ovat varmasti mahtavat. Samoin tilaustyönä teetetyt Oxfordit. Tai sveitsiläisen kellosepän vuoden työtunnit vaatinut rannekello. Jos joku kokee jonkin näiden kaltaisen huippujutun sijoitetun rahan arvoiseksi, niin mukava juttu jos ne tuottavat kantajalleen mielihyvää. Mutta haluaako niitä käyttää arjen keskellä?
Miksi käytämme tuoksuja? Koska haluamme esittää itsemme parhaassa valossa muiden silmissä (tai siis nenissä). Koska haluamme jättää muiden mieleen miellyttävän tuoksumielikuvan.
Onko mielekästä maksaa 300-400€ 100 ml EdT tai EdP pullosta, jos alle satasella saa tuoksun, jota tarkkanenäisin asiantuntijakaan ei välttämättä erota esikuvastaan?