Kysy ja opi: ketju aloitteleville jäsenille

[Kolibri]

***
miten käytetyn rakenteen laadun voisi itse hypistelemällä selvittää, jos siitä ei ole kerrottu?

How Can I Tell if my Suit is Fused, Half-Canvassed or Full-Canvassed?

You can put on some music, grab a pair of scissors, pour out some liquor on the floor and yell “WHYYYYY?!” as you cut open your lining and actually look inside. Unfortunately, that would be the only sure way of determining how your suit jacket was constructed.  But you just got that slick new custom suit and you love it so much that the idea of cutting it makes you want to cut yourself. So is there any other way to tell? Yes, but note that it is NOT a reliable method.

It’s called the “pinch” test. Grab your suit between the buttonholes with one finger on each side and pinch to see if you can feel a layer of fabric between the inner lining and the outer suit fabric. If you can feel a distinct third layer that’s “floating”, then you may have a full-canvassed suit. If you don’t feel anything, you may have a fused suit. In either scenario, you may have a half-canvassed suit depending on how far down your selected haberdasher cut the canvassing and whether it overlaps with the chest piece.  Compounding all of this is the fact that there are different types of canvas, some thinner than others, which could cause you to miss it. We did warn you.

So your best bet to ask before you buy your next suit. If they can’t tell you, they shouldn’t be in business.

Näiden lisäksi liinoitetusta irtotakista olisi toki hyvä olla kokemusta edes sovituskertana ja perusominaisuudet muistissa rakennetyypeistä.

[Ville]

Laurenz, Suomessa nuo half-canvas- eli rintaliinapuvut alkavat nykyisin kai jostain 650 eurosta. Full-canvas- eli irtoliinapuvut taas ovat lähemmäs tuhat euroa. Ulkomailta löytyy sitten tällaisia harvinaisuuksia kuin SuitSupply, sillä he myyvät rintaliinapukuja alkaen 300 eurolla. Valmistus Kiinassa ja kaikki vaiheet omissa näpeissä, joten välikäsiä ei löydy hintaa nostamasta. Herrainpukimolla on mittapuvussa irtoliinarakenne ja alkaen-hinta alle tonnin.

Huomaa: pelkkä hinta tai "tunnetun" valmistajan nimi puvussa ei kerro mitään sisärakenteesta. Olen repinyt auki Armanin + muiden vastaavien takkeja ja todennut ne liimatuiksi sekä heikosti kyhätyiksi sisältä.

[Jussi]

Itse en näe rintaliinapukua missään määrin kummoisempana kuin muitakaan liimapukuja - tämä jo siitä johtuen, että rintaliina on etenkin pehmeässä vaatturintyössä ajoittain "lisäys" eikä sen käyttö ole edes täysin välttämätöntä. Runkoliinan osuus on pehmeässä tyylissä rintaliinaa tärkeämpi, "kovassa" tyylissä rintaliina on tietenkin voimakkaasti mukana.

Half-canvas on vain glorifioitu fused.

Liimakangas on lähinnä vähän elottomampi kuin irtoliinainen puku. Sinällään kestävyyserokin on olemassa, mutta on muistettava, että mm. nykyaikaiset saksalaisvalmistajat antavat liimoilleen 5-10 vuoden takuita, jotka ylittävät useimpien pukujen realistisen käyttöiän.

[Laurenz K]

Hetkinen, eli onko SuitSupplyn tuotteissa siis kautta linjan irtoliina?

Tästä tuli nyt vähän sellainen vaikutelma, että ellei lähde teettämään yli tonnin settejä niin ainoa tapa välttyä liimalta on ostaa rakenteettomia takkeja?

[Jussi]

Hetkinen, eli onko SuitSupplyn tuotteissa siis kautta linjan irtoliina?

Ei, vaan ns. "half canvas", tarkoittaen sitä, että runkoliina on liimattu ja rintaliina irtomallia.

Tästä tuli nyt vähän sellainen vaikutelma, että ellei lähde teettämään yli tonnin settejä niin ainoa tapa välttyä liimalta on ostaa rakenteettomia takkeja?

Yleensä ns. rakenteettomissa takeissa on kevyt liimakangastuenta. Sinällään liimakangas ei ole välttämättä mikään dealbreaker laadunkaan kannalta, eli sitä ei kannata pitää kynnyskysymyksenä. Ohutkankaiset puvut kyllä kärsivät liimatuennasta, koska niissä kankaan luonne muuttuu eniten.

Erityislisänä on vielä todettava, että teollinen irtoliina ja vaatturin irtoliina ovat monella tavalla kaksi eri asiaa. Molemmat ajavat asiansa hyvin.

- Jussi

[Laurenz K]

No jopas, sepä paljadtuikin monimutkaiseksi. Hmmm. Kuten kunnon amatööri-Keikari ainakin, minäkin tahtoisin sijoittaa laatuun ja siten pitkään käyttöikään ensimmäistä "kunnon" takkia ja pukua hankkiessani, mutta ennustettava käyttömäärä ja tulotaso huomioiden taitaa olla turha tässä vaiheessa haaveilla hengittävästä ja mukautuvasta irtoliinasta.

[Jussi]

No jopas, sepä paljadtuikin monimutkaiseksi. Hmmm. Kuten kunnon amatööri-Keikari ainakin, minäkin tahtoisin sijoittaa laatuun ja siten pitkään käyttöikään ensimmäistä "kunnon" takkia ja pukua hankkiessani, mutta ennustettava käyttömäärä ja tulotaso huomioiden taitaa olla turha tässä vaiheessa haaveilla hengittävästä ja mukautuvasta irtoliinasta.

Ei se oikeastaan ole monimutkaista.

- Matala budjetti
- Irtoliina
- Uusi vaate

Valitse kaksi.

Noin vähemmän kieli poskessa todettuna: Se, että näinkin edullisia irtoliinavaatteita on edes saatavilla, on pieni ihme, josta on kiittäminen tehdasvalmistuksen nopeaa kehitystä. Paraikaa pähkin erään markkinoille tulevan takin osalta sitä, millä tuennalla tulemme menemään ja vaikka irtoliina on mukana harkinnassa, se ei ole mikään itsestäänselvä valinta. Prototyypin teen todennäköisimmin siten, että valmistan pari etumusta, toisen liimatukien ja toisen liinaten. Se, onko irtoliinaus vähintään kaksinkertaisen tuotantohinnan arvoista, selviää siinä.

Hinnan osalta irtoliinan arvoa ihmetellään. Kyseessä on aina eniten tuotantoaikakysymys (materiaalien hintaerot ovat hyvin pieniä). Siinä missä liimakangastuenta käytännössä tehdään siten, että osat asetetaan päällekkäin ja puristetaan muotoprässissä esimuotoonsa & yhteen, irtoliinatuennassa rakennetaan liina yhdellä linjalla, runko toisella linjalla ja nämä vielä ommellaan yhteen. Toisen homman voi hoitaa yksi ihminen, irtoliinauksessa ompelijoita on vähintään kolme (todnäk. kummassakin enemmän työtehon takia).

Jos taas haikaillaan oikein vaatturin tekemää irtoliinapukua, siinä käytetyn tai samplen ostaminen on matalabudjettiselle kuluttajalle ainoa valinta. Takin tekeminen kestää 40-60 tuntia ja on äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa vaativa prosessi. Kun tuota lähtee avaamaan tuntipalkan kautta, on minusta ihme, että loistavien vaattureiden pukuja saa jo kolmeenkin tuhanteen euroon - kankaineen (materiaalihinta on tyypillisesti n. 200-400€ pukukankaasta, 20-50 euroa liinamateriaaleista, 10-30 euroa napeista, 20-40 euroa vuorikankaasta ja ~50 euroa kaikesta muusta). Optimitilanteessakin jää alvin ja materiaalien jälkeen 2120 euroa, josta siis tuntia kohti jää kouraan 53€ - miinus tilavuokrat, muut kulut jne., joten ehkä voi laskea, että maksimissaan 30€ sinne räpylään tulee. 1200€ miinus verot viikossa, jos kaikki soljuu kuin Arno. Minusta tuo ei ole kummoinenkaan työnsä osaavan ammattilaisen palkkio (lisäksi aikaa kuluu enemmän kuin viikko, eikä tuossa ole mukana edes sovituksien viemää aikaa tai mahdollisesti todella vaativan kehon tarvitsemaa musliinia).

No, kuitenkin, alkuperäiseen asiaan. Tottakai jokainen haluaa laatua edullisesti, eikä siinä mitään. Pukeutumis"uran" alkupuolella, kuitenkin, jättäisin irtoliinan sivuseikaksi - se on jos on. Hae tyyliäsi ja yhdistelyosaamista vaikkapa SuitSupplyn vaatteilla tai piipahda Herrainpukimoon/Saumaan yhden hyvän tummansinisen puvun ostoon. Maku muuttuu taatusti vuosien myötä, eikä kehokaan yleensä ihan samassa pysy. Hae ennen kaikkea tasapainoista tyyliä ja kehitä istuvuussilmääsi.

Se ns. "ensimmäinen ostos" vanhenee tyylissä - omissa silmissä - kauan ennen kestävyysongelmia.

Jos sitten paalua on/ilmaantuu, etsi se vaatturi, jonka talontyyli on sinulle mieleinen, valitse konservatiivinen kangas ja anna herran/rouvan leikata puku sen enemmittä tyylispekseittä kuin yksi- tai kaksirivisen valinta.

[popeda]

Nyt on niin monta virhetta puvun valmistuksesta liinoituksen osalta etta ihmettelen mihin tietosi perustuu.

[Jussi]

Nyt on niin monta virhetta puvun valmistuksesta liinoituksen osalta etta ihmettelen mihin tietosi perustuu.

Tehdasvalmistuksessa varmasti - tuo on yhden tehtaan kommentti asian hoitamisesta heillä ja hintaerosta. Heidän mukaansa liimatuenta "fusible is attached with garment fabric in a preshaping press" ja irtoliina "is manufactured separately to be later connected", henkilömäärät heiltä. Tiedän, että tehdastuotannossa on monia eri tapoja käytössä ja mm. Jeffery Diduch on avannut tuosta eroavaa Hickey Freemanin tapaa kirjoituksissaan.

Käsin tehtäessä homma on erilaista.

Eli kyllä, varmasti on virheitä vrt. toiset valmistajat, mutta tuo on hevosen suusta yhden kohdalta. Prosessi aukeaa paremmin käydessäni paikalla.

Tiedän osan käyttävän myös valmiiksi tuotettuja liinarakenteita (näitä on saatavilla ihan yksityisillekin).

[Laurenz K]

Huomaa: pelkkä hinta tai "tunnetun" valmistajan nimi puvussa ei kerro mitään sisärakenteesta. Olen repinyt auki Armanin + muiden vastaavien takkeja ja todennut ne liimatuiksi sekä heikosti kyhätyiksi sisältä.

Heh, alkuperäisen väärinkäsitykseni ja hämmennykseni korjaukseksi piti vielä tarkistaa että ilmeisesti siis kyseessä Armani eikä Arman (Alizad) ? :) Suomen kielen genetiivi se taas tekee temppujaan. Ei kyllä yllätä, tuntuu suuri osa vanhoista laatunimistä ratsastavan entisellä maineellaan, kun on hiukan tehty "optimointia" liikkeenjohdon taholta ja karsittu kustannuksia

[Ville]

Laurenz K - tässä on vanha listani korkeinta laatua myyvistä valmisvaatefirmoista:

http://www.keikari.com/blogi/laatupukujen-valmistajien-hierarkia/

Jos haluat pienellä rahalla korkeinta laatua, vain näytekappaleen tai käytetyn vaatteen ostaminen sallii homman. Näitä valmistajia ei löydy suomalaisilta kirpputoreilta juuri koskaan, joten eBay on paras väylä. Sinne vain oikea hakutermi, katsot löydöt sekä kuvat, vertaat mittoja kaapissa olevaan "hyvin" istuvaan hepeneeseen, sitten ostat - ja pidät peukkuja.

[Laurentius]

^Ville - listauksessasi on korostetusti painotettu käsityön määrää osana laadun arviota. Ymmärrän asian romanttisen ja tunnelmallisen puolen, mutta en ymmärrä miten se laatuun vaikuttaa. Pragmaattinen ompelija varmaan mieluummin tekisi koneella nopeammin ja paremmin kuin käsin?

[Ville]

Tuo nyt on meidän käsityöhön fakkiutuneiden tyylinörttien ykköslista. Ne koneiden ompelemat napinreiät eivät näytä yhtä kauniilta kuin käsin ommellut, eivätkä yleensä kestä yhtä kauan. Käsintehtyihin on käytetty enemmän aikaa ja vaivaa, niissä on vanhakantaista romantiikkaa.

Jos käsityön määrä ja tarkkuus eivät ole "laadun" kriteerinä, minkä ottaisimme tilalle? Hinta se ei voi olla, sillä kurjia ja kalliita olen nähnyt paljon. Kangas se ei myöskään voi olla, sillä valmistehtaat eivät käytä niitä kestävimpiä tai harvinaisimpia, sillä ne ovat liian kalliita massatuotantoon. Liioin se ei voi olla leikkaus, sillä H&M:n kaltainen puoti voisi palkata jonkin maineikkaan räätälin leikkaamaan kaavansa, mutta valmistaa kaman Kiinassa halpiskankaasta. Myöskään se ei voi olla hinta-laatudiili, sillä SuitSupply tarjoaa ns. parhaan löytämäni diilin, mutta heillä mitat heittelevät, housut usein hyvin kireitä, viimeistelyssä pieniä mokia. Lopuksi niin sanotun laadun kriteerinä ei voi olla palvelu tai "brändi" tai pakkaus tai harvinaisuus tai mainokset, sillä nämä eivät vaikuta itse vaatteeseen, vaan johonkin mielikuvaan vaatteesta. Näiden syiden vuoksi haluan arvottaa vaatteen "laadun" käsityön määrän ja hienouden mukaan - mutta en voi sanoa, että tämä olisi ainoa oikea ja lopullinen kriteeri.

[Laurenz K]

Silmiä avaava kuvailu Jussilta hinnanmuodostuksesta. En todellakaan ajattele tuollaisten hintojen olevan liian kalliita suhteessa laatuun ja käsityön määrään - monet meistä olemme vain tottuneet ostamaan halpaa.

Hyvä maininta tuo tyylin kehittyminen ja maun muuttuminen sekä alkuajan epävarmuus. Täytynee vähän rauhoittua ja harjoittaa kärsivällisyyttä tämän pukeutumistyylihomman kanssa, olen itse diagnosoinut itsestäni, että viime-aikoina jonkinlainen epävarmuus omasta ulkoisesta olemuksesta yhdistettynä orastavaan kriittisin silmän kehittymisen em. asioihin liittyen on meinannut tuottaa jonkinmoisen vaatekaapinuudistus-paniikin joka on hetkittäin ollut vaarassa johtaa harkitsemattomaan kulutushysteriaan ;)

[MHongisto]

Näiden syiden vuoksi haluan arvottaa vaatteen "laadun" käsityön määrän ja hienouden mukaan - mutta en voi sanoa, että tämä olisi ainoa oikea ja lopullinen kriteeri.

Tuossa paino hienouden kohdalla. Käsityökin voi olla laadullisesti huonoa, jos tekijä on huono tai huolimaton. Samalla paraskaan vaatturimestari ei saa paskasta tehtyä bespokea. Entisenä käsityöläisenä opin arvostamaan raaka-aineita, joista jalosti tuotteen. En sen tarkemmin tunne vaatevalmistusta, mutta omalta alalta tiedän, että jossain työvaiheessa kone on tarkempi ja parempi ja jossain taas käsi.