Komppaan Juppia. Ei vaatteiden valinta ostotilanteessa kuin kaapista päälle vedettäessä vie energiaa sen enempää kuin hengittäminen. "Decision Fatigue" kuulostaa pseudotieteelliseltä termiltä jolla pyritään oikeuttamaan luonteenpiirre jota arkikielessä kutsutaan saamattomuudeksi.

Taustalta paistaa harhakuvitelma siitä että elämä olisi nollasummapeliä: Ikään kuin ihmisellä olisi joka päivälle varattu panoksia vain tietyn rajallisen päätösmäärän tekemiseen ja kun ne on käytetty niin loput jää tekemättä. Samalla logiikalla punttisalilla ei kannata käydä koska se vie voimat. Todellisuudessa mitä enemmän teet päätöksä, sitä enemmän ja helpommin teet päätöksiä. Ja toisin päin: Mitä tarmokkaammin välttelet päätösten tekemistä, sitä vaikeammaksi päätösten tekeminen muuttuu.

Aika monen menestyjän kohdalla, mm. Steve Jobsin, "pukeutumattomuus" oli/on tietoinen valinta jolla viestitetään kuulumista tiettyyn ryhmään. Markkinointia, nääs.

Edellisen lisäksi pukeutuminen on joillekin kummajaisille hauskaa, eikä pakollinen paha.

[Aika monen menestyjän kohdalla, mm. Steve Jobsin, "pukeutumattomuus" oli/on tietoinen valinta jolla viestitetään kuulumista tiettyyn ryhmään.]

Komppaan Juppia. Ei vaatteiden valinta ostotilanteessa kuin kaapista päälle vedettäessä vie energiaa sen enempää kuin hengittäminen. "Decision Fatigue" kuulostaa pseudotieteelliseltä termiltä jolla pyritään oikeuttamaan luonteenpiirre jota arkikielessä kutsutaan saamattomuudeksi.

Taustalta paistaa harhakuvitelma siitä että elämä olisi nollasummapeliä: Ikään kuin ihmisellä olisi joka päivälle varattu panoksia vain tietyn rajallisen päätösmäärän tekemiseen ja kun ne on käytetty niin loput jää tekemättä. Samalla logiikalla punttisalilla ei kannata käydä koska se vie voimat. Todellisuudessa mitä enemmän teet päätöksä, sitä enemmän ja helpommin teet päätöksiä. Ja toisin päin: Mitä tarmokkaammin välttelet päätösten tekemistä, sitä vaikeammaksi päätösten tekeminen muuttuu.

Aika monen menestyjän kohdalla, mm. Steve Jobsin, "pukeutumattomuus" oli/on tietoinen valinta jolla viestitetään kuulumista tiettyyn ryhmään. Markkinointia, nääs.

Tämähän joillain menestyneillä ihmisillä lienee taustalla. Häiritsevintä tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se, että näitä samalla tavalla pukeutuvia ihannoidaan jonkinlaisena ylimpänä asteena. Taustalla on luultavimmin kiinnostumattomuus pukeutumiseen, jolloin on helppo sanoa jotain edellisen kaltaista ja syy yksitoikkoisuuteen on kuitattu.

Farkut ja poolo eivät tehneet Steve Jobsista Steve Jobsia vaan ihan muut jutut. Jobsin kohdalla mainitut vaatteet olivat tietoinen ja harkittu valinta jolla tämä armoitettu markkinamies poisti kynnystä itsensä ja seuraajiensa väliltä. Pukeutuminen on vahva viesti ja kun tämän viestin kielen hallitsee niin sillä voi tehokkaasti ohjata muiden ihmisten silmänräpäyksessä muodostamaa ensimmäistä ja usein pysyväksi jäävää mielikuvaa. Jobsin tapauksessa mies halusi rikkoa periteisen toimitusjohtajan/myyjän stereotypian ja uskotella yleisölleen että hei, mä olen ihan niin kuin te, tämmöinen tavallinen jokamies, farkku ja poolopaitahemmo -> Ei ole ketunhäntä kainalossa, ei, vilpitön olen.

Juhana Torkkin kirjassa tarinan valta on hyvää analyysia Jobsista ja miten tämä kaveri lumosi kuulijansa tarkkaan harkituilla ja suunnitelluilla tempuilla. Mies oli nero.

Eikä Jobs mihinkään menkkahaukkapooloihin sortunut.

tämä kaveri lumosi kuulijansa tarkkaan harkituilla ja suunnitelluilla tempuilla. Mies oli nero.

Pakko vetää Godwin.

Kuten Hitler. Hulluuden ja nerouden hieno raja.

Karismaattinen ja määrätietoinen tyyppi joka tiedostaa lahjakkutensa voi saada paljon aikaiseksi sekä hyvässä että pahassa. Joskun miettinyt mitähän siitäkin olisi seurannut jos Jobs olisi valinnut politiikan busineksen sijaan?

Laitetaan tämä vaikka tänne. Erottajan kulmalta toimintansa lopettanut Hugo Boss on siirtynyt Aleksanterinkadulle. Vasta hiljattain sen huomasin. Boss ei varsinaisesti puhuttele minua, joten en ole varma tulenko siellä käymään, mutta siinä liike möllötti. Naisetkin näyttävät saavan osansa.

Katainen on uuden pestinsä myötä vaihtanut ainakin kellon kateutta ja panettelua aiheuttavan pröystäileväksi. Huomaa ettei tarvitse enää miettiä äänestäjien mielipiteitä. Onkohan puku vielä Turo?

^Paita ei sentään ole enää 7camicie.

Kun kahlasin koko säikeen läpi, minua häiritsi sellainen, että aikamoisella konsensuksella kaikki muu kuin (virheetön) klassinen pukeutuminen tuomitaan täällä huonoksi pukeutumiseksi.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Eipä huolta, vintage-mies, sillä vanhoja räikeitä mielipiteitäni en enää allekirjoita, ja ketjun aihe on ihan hyödyllinen. Muista jäsenistä en osaa sanoa. Olihan täällä Suomessakin joskus aika, jolloin miehet kilpailivat keskenään maun ja asun kaltaisilla tekijöillä. Kun katukuva kerran on muuttunut, syiden mietiskely kertoo (toivottavasti) jotakin meidän aikamme kulttuurista. Korkeassa asemassa olevien vaatevirheiden kaivelu taas luo yhteishenkeä ja saa meidät tuntemaan itsemme arvokkaammaksi. Jos löydät verkosta tyylifoorumin, jossa me-henki ei vallitse, eikä muille piruilua löydy, laitathan vinkkiä.

Asun Etu-Töölössä. Täällä katukuvassa näkee poikkeuksellisen paljon hyvin pukeutuneita ihmisiä. Osin tämä selittyy Finlandia-talolla, Musiikkitalolla, oopperalla, Eduskuntatalolla, Temppeliaukion kirkolla ja muilla lähistön julkisilla rakennuksilla, joissa järjestetään paljon sellaisia tilaisuuksia, joihin pukeudutaan hyvin. Mutta kyllä monet alueen asukkaatkin pukeutuvat suomalaisiksi poikkeuksellisen hyvin. Etenkin alueen seniorikansalaisista useat ovat todella huoliteltuja astuessaan ovesta ulos.

Tämän perusteella Villellä on vielä työsarkaa jäljellä:

http://arenan.yle.fi/1-2810464

Loppupuolella ohjeita myös miehille rennoista kesäasuista.