Allekirjoitan. En edes omista verkkareita. Itseasiassa, en ole pukeutunut verkkareihin sen jälkeen kun täytin 6 vuotta. Ainoastaan peruskoulun liikunnantunneilla olin "pakoitettu". Nyt kun aikuisena pohdin verkkareita niin koen ne jonkinlaisena negatiivista asennetta huokuvana vaatekappaleena.
Verkkarit viestivät mielestäni tietynlaista luovuttamisen mentaliteettia. Lähtökohtaisesti ajateltuna, jokaisella jolla on verkkarit on myös farmarit tai chinot (tms. kangashousut). Nähdessäni verkkarit kadulla, kaupassa tms. näen aina mielikuvan luovuttajasta, luuserista - jos americana sallitaan. Koska ihminen joka ei vaivaudu vaihtamaan ryhdikkäämpiä housuja edes siksi, että voisi jokaisena hetkenä antaa edustavan kuvan itsestään, on rumasti sanottuna ali-ihminen. Lievän hyväksynnän verkkareille voin antaa, jos verkkarihenkilön ruumiinkieli kertoo verkkareiden käytön syvästä häpeästä. Ainahan on mahdollista, että vaimo on epähuomiossa pannut kaikki muut pöksyt pesukoneeseen. Pyrinkin aina tiiraamaan, josko verkkarihenkilö liikkuisi varjoissa loikkien tai peittäisi kammottavan housuvalintansa kauppakassilla tai vyötärölle sidotulla päällystakilla.
Verkkarit ovat vaatemaailman vastine ruokkoamattomalle parralle ja pesemättömälle tukalle. Mieluummin ottaisin vieraat vastaan kalsareillani jos toinen vaihtoehto olisi pukeutua verkkareihin. Ainakin voisi tuoda tämän näkökannan julki ja tutkia kuinka ihmiset reagoivat.