Jonkin vaatekappaleen, materiaalin, kuosin ect. määrittäminen "pappamaiseksi" kertoo vain ja ainoastaan määrittelijän omista rajoitteista, päähän on voinut iskostua esimerkiksi mielikuva jostain vanhemmasta sukulaisesta johon sitten assosioituu vaikka Harris Tweed -takki.
Voisin kuvitella että ainakin tämän palstan edistyneemmät kirjoittelijat ymmärtävät ettei yksityiskohtia kannata lähteä rääpimään irti kokonaisuudesta. Hyvällä tyylitajulla melkein minkä vaan saa toimimaan kun vaan palaset on balanssissa keskenään ja kokonaisuus on kantajansa näköinen. Tuosta keskustelussa esiin pulpahtaneen ja pappamaseksi leimatun kalaruototweedin varaan voi rakentaa melkein minkälaisia settejä, hyvin nuorekkaitakin. Mutta jos tweed irtotakki herättää ensimmäisenä mielessä muiston siitä lukion valkosipulille lemahtavasta historianmaikasta niin pappavibathan siitä pintaan nousee.
Itselle ylläkuvatun kaltaisia viboja tulee täälläkin tiuhaan näkyvistä shaalikauluksisista neuleista, jollaista itse en suostuisi päälleni pistämään vaikka hirvikiväärillä uhkaisitte. Vika ei ole tietenkään neuletakeissa vaan ihan tämän kirjoittajan korvien välissä.
Ei mulla muuta, jatkakaa.