Suomen menestys on harvoin kaatunut kiekossa joukkueen puutteelliseen nimekkyyteen. Yleensä on käynyt melkeen päinvastoin. Eihän tuolla U20-kisoissakaan pitäny pärjätä, ja olihan se melko hengissä pysymistä.
Kontiolat, Lehterät vastaa taatusti jotain keskiverrompia änärimiehiä, kun pelataan Venäjällä isoa kaukaloa. Saa nähdä kuka nousee henkiseksi johtajaksi kun Koivut on poissa. Joukkueen tarina on kyllä mielenkiintoista seurattavaa: Selänne, Barkov, Venäjän taikurit, nuoret NHL-veijarit Määttä ja Vatanen. Siinä mielessä ehkä mielenkiintoisinta kiekkoa ikinä, sukupolvenvaihdos.
Suomeen pystyy aina jokseenkin luottamaan, vaikka mestaruus on tiukassa. Salaisuus on joukkuepelissä, joka käytännössä aina on kunnossa. Esim. Venäjän niminippu on aina huomattavasti riskialttiimpi. Toimiessaan punakone toki murtaa kaiken.