Tässäpä tällainen työkalu:
https://archive.org/web/...ja jos verkosta hakee päivämäärän perusteella miesten tyylisivustoja, huomaa ettei ennen vuotta 2000 ollut juuri mitään tarjolla. Kirjoja on aina ollut sekä alan koulutusmateriaalia, räätälikoulutusta, myös miesten lehtiä ja pukeutumiseen erikoistuneita toimittajia. Silti pukeutumisen yksityiskohdista nillittäminen ei ole ollut siistiä touhua länsimaiselle miehelle sitten 1920-luvun, ja nämä harvat miehet ovat asuneet toisistaan kaukana. Vaatekaupan alalla heitä on riittänyt, mutta tietämys on palvellut ennen kaikkea myyntiä ja trendien seuraamista. Juuri InternetZ on mahdollistanut foorumit ja blogit, joilla hajallaan olevat addiktit on yhdistetty ja enemmän tai vähemmän hyödyllistä tietoa levitetty. Väitän, että klassinen miesten tyyli elää yhä renessansia länsimaissa. Nämäkin puhuvat sen puolesta:
- tyylikirjoja on joka vuosi yhä enemmän tarjolla
- Tumblr ja Blogspot ovat pullollaan tyylisivustoja
- Pitti Uomon kaltaiset myyntitapahtumat eivät ole pelkän vaatekaupan oma juttu, vaan niitä seurataan laajemmin
- klubikaulusten tapaiset erikoisuudet ovat ilmestyneet myös vaatekauppoihin, ei pelkästään TV-sarjan tai filmin aikakausiasuiksi
- suuren maailman tavarataloissa valikoimat ovat paisuneet leikkauksista, yksityiskohdista ja materiaaleista
Kuinka moni mies muka tiesi 90-luvulla mikä on päällystakin tamppi? Grenadiinisolmio? Tammiparkittu nahkapohja?
Tuohon kysymykseen: kyllä Florsheim voi palata, mutta tämän päättävät omistajat. Heille tehdas voi olla pelkkä voitontavoittelukone, eikä tällöin minkään sortin adressi tuottaisi tulosta. Esimerkiksi G.H. Bass on ottanut Made in America -popot takaisin mallistoon, mutta ne valmistetaan toisen firman tiloissa:
http://www.ivy-style.com/maine-street-ivy-bass-returns-to-pine-tree-state.htmlSilti en osaa sanoa ulottuuko renessanssi myös meidän harrastajien ulkopuolelle. Harkitseeko Matti Meikäläinen peruspuvun sijaan liinakangasmallia? Näkeekö chinoja lukioissa asti? Onko solmio...in? Tietomäärän ja kauppojen valikoiman kasvu ainakin kertovat, että kiinnostusta löytyy ja klassinen pukeutumiskulttuuri on vahvempi kuin vaikkapa 90-luvulla. Toivon tämän kestävän, sillä ajattomuus, ekologisuus ja laatu. Jos Suomessa vaatteista alkaa kiinnostus laatuun ja se leviää myös muille elämänaluille sekä ajan myötä jälkikasvulle, kaikki vaivannäkö Keikarin kanssa on ollut sen arvoista. Vähemmän, mutta parempaa. Rahaa en tällä tee, mutta teen oikein.