Loistava aihe, loistavia esimerkkejä siitä, että ennenkin osattiin - ja joskus jopa paremmin.
Itse olen haalinut varastoon vanhoja sarkatakkeja ja -housuja ulkoiluvaatteiksi, kun pelkään että kymmenen vuoden päästä niitä ei enää saa. Pysyvät lämpiminä märkinäkin, eivätkä edes kastu kovin helposti. Eivätkä ole hinnan kiroissa; käyttämätön, tehtaan lapuissa oleva sarkatakki vuodelta 1939 maksoi vain 2,5 euroa!
Joskus katselin ensimmäisen maailmansodan aikaista mainosta trenssitakista, josta selvisi takin rakenne. Jäin väkisinkin miettimään, että gabardiinikerrosten väliin ommelluilla silkkivuorilla varustettuna takki on mahtanut olla koko lailla veden- ja tuulenpitävä. Toki se maksoikin sotamiehen kuukausipalkan verran!
Gore-Tex on kyllä sekin auttanut moraalin ylläpitämisessä usean pitkän partion aikana, nimenomaan noiden Haixin kenkien muodossa. Harmi vain, että ammattikäytössä kalvon kestävyys tuntui olevan luokkaa 1-1,5 vuotta. Tästä syystä armeijat y.m. ovat olleet hiukan hitaita lämpenemään Gore-Texille: vaatetuskulujen on laskettu nousevan kohtuuttomiksi hyötyyn nähden. Jopa Suomessakin kalvovaatteita on kuitenkin jaettu niille, joille siitä on katsottu oikeasti hyötyä olevan, ja nykyisin taitaa kaikilla vakavasti otettavilla armeijoilla olla noita Gore-sadevaatteitakin.
Itse olen siirtynyt rauhallisempaan etenemistahtiin ja kumisaappaiden ynnä villasukkien ystäväksi :). Horses for courses, luulen; jos täytyisi taas lähteä väijyyn tai supervaeltajaksi, niin luultavasti hommaisin uudet Haixit, mutta rauhallisempaan käyskentelyyn sopivat oikein hyvin nuo retkisaappaatkin.