Vanha sananlasku tjs. sanoo, että ei se ole hölmö joka pyytää vaan se joka maksaa. Tässä kyseisessä myrsky vesilasissa tapauksessa taitavat olla hölmöjä molemmat.
Joo, ja yksi nyt jo kuollut nettiajattelija kirjoitti, että on väärin antaa hölmöjen pitää rahansa. ( kaveri siis hyväksyi huijaamisen.)
Jotta tähän tulisi vähän omaakin tekstiä niin on todettava, että _ a m _ ei nyt oikein ole sisäistänyt vinkumisen ja huijauksen välistä eroa.
Jos vähän vielä jauhaisi, koska tämä tiivistää aika hyvin sitä, mistä "kusetushinnoissa" on kyse.
Monesti kusetushintoihin viitataan ylihintoihana eli joku myy tosiaan 200 euron kenkiä 400 euron kenkinä ja silloin sopii hyvin ajatella, että pyytäjä ei ole tyhmä, vaan maksaja. Onhan täälläkin valiteltu esimerkiksi Kapteenskan hintoja, jopa ne ovat valitelleet, jotka eivät ole watergatea sisäistäneet.
Kunnon katteen ottaminen tosin kuuluu bisnekseen ja jos joku maksaa niin... samaten jos myydään jotain, jota asiakas tuntee tarvitsevansa kuten avaruusmetallista käsinpunottua hifijohtoa aivan tajuttomalla hinnalla, niin sekin menee vielä tietyn markkinaraon haistamiseen.
Sen sijaan tässä vesitapauksessa kysymys on ravintolasta, jonka päätuotteen pitäisi olla ruoka. Samoin kuin kenkiä ostaessa päätuote ovat kengät. Tällöin se, että käytännössä ja vakintuneesti ilmaisesta (no ok, litra maksaa 0,004 euroa) ruokaan olennaisesti kuuluvasta osasta peritään kaiken arvostelun mukaan (paitsi jos suhteellistetaan vaikka asuntohintoihin tai paavin palkkaan tms. loogillista) kohtuuton hinta, näyttäytyy asiakkaan suuntaan juurikin provokaatiolta ja sen hyödyntämiseltä, että aterialla on juotava joko vettä tai sitten juomia, joista vakiintuneesti maksetaan kohtalainen hinta. Tämä vielä korostuu sillä, että jos haluaa syödä Sandlådenissa niin on syötävä siellä, paikan ruokalajikkeille ei ole vastaavaa vaihtoehtoa. Vaihtoehto on esimerkiksi Kämpin 11,20 euron Heinekenille, koska Heinekeniä saa muualtakin, mutta Sandlådanin ateria on yhtä ainutlaatuinen kuin John Lobbin kenkä tai Mille Miglia-takki, jolloin kohtuuton hinta vedestä, kengännauhoista tai napeista on kannanotto asiakkaan suuntaan, jolloin ei pitäisi yllättyä jos asiakas pitää hintaa kusetushintana.
