En ole hirvittävästi "arvokelloihin" tutustunut, mutta tämän koneistokeskustelun jälkeen mietin tarkaan haluanko maksaa Rolexista viittä tonnia.
Olet erittäin hyvän kysymyksen äärellä. Brand appeal on se konteksti jonka ympärillä tämä esittämäsi kysymys liikkuu. Kelloja keräilleenä, takakansia availleena, koneistoja tutkineena mutta myös brand appealin vallassa (Omega, Longines) olevana olet todennut itselleni että en osta Rolexia, en uutena enkä käytettynä. Rolexia harvemmin ostetaan horologisena valintana, vaan enemmänkin statementina. Yhtälailla, samanlainen vakaumus on itselläni käytettyjen Omegoiden ja Longineksien haalijana. Normaalin käytettävyyden (tarkkuus, kestävyys, käyntiresrervi) kannalta on maallikon vaikea löytää merkittävää eroa näiden kellojen välillä. Estetiikalla ja hinnalla on suurempi rooli kuin keskusteluissa yleensä myönnetäänkään olevan, uskoisin.
Niinpä. Toisaalta kyllähän ihmiset ostaa ihan samalla tavalla asuntoja, autoja, vaatteita, koruja, hajuvesia, kodinelektoriniikkaa, ruokaa - oikeastaan mitä tahansa. Jokaisen on itse määriteltävä se mitä haluaa, oikotietä "yleiseen näkemykseen" tai "optimaaliseen valintaan" ei oikeastaan ole. Jokaisen "mitta-asteikko on siis oma".
Mitä tulee tuohon estetiikaan ja tyyliikkyyteen, niin arvokelloilla voi tietysti helposti myös pilata tyylinsä samaan tapaan kuin sonnustatumalla designer-vaatteisiin miettimättä kokonaisuutta. Niin Rolexeilla, Omegoilla ja vielä paremman luokan valmistajilla on kuitenkin oma paikkansa.
Mitä tulee tuohon tekniikkaan ja tekniikasta maksamiseen, niin itse juuri tällä hetkellä katselen Breitlingin kelloa, jossa on eta 2824:n pohjautuva kone. Hintaa sillä on kuintekin kymmenen kertaa enemmän kuin halvimmalla suklarilla jossa olisi sama kone - joskin huomattavasti kevyemmin laitettuna. On siis vaikea keksiä järkeviä perusteita teknisessä mielessä ostokselle. Se Superocean nyt vaan on pakko saada.