Mainitun Omegan kohdalla on mielenkiintoista nähdä mihin aggressivinen hintojen nostaminen johtaa. Ikuisuuskysymys lienee, saavuttaako Omega ikinä Rolexia jälleenmyyntiarvossa. Itse olen pistänyt rahani sen puolesta, että lyhyellä aikavälillä voi tehdä hyviä Omega-kauppoja, mutta pidemmälti katsottuna uskon, että Rolex-mies hymyilee vielä hieman maireammin.
Jos jokainen ostaisi sellaisen kellon, mistä pitää ja sijoittaisi sitten rahaa vaikka osakkeisiin. Mielestäni on vähän kelloa itseään väheksyvää argumentoida ostostaan arvon säilyvyydellä. Tulee sellainen olo, että itse kellosta ei löytynyt tarpeeksi kehuttavaa. Toisaalta kun katsoo miten tiheään moni vaihtaa "graalejaan" toisiin, ei voi kuin ihmetellä, että pidettiinkö siitä kellosta alunperinkään niin paljoa, että oli syytä ostaa.
Jokaisella on omat tavat ja mieltymyksensä. Keskustelu luisuu jo sivuraiteille, mutta totean nyt kuitenkin, että osakesijoittaminen yleiskäsitteenä on hyvin laaja ja monitahoinen asia, joka vaatii todella hyvätasosita perehtymistä, jotta siinä voi menestyä nopealla kaupalla. Jos tuntee kellot - tai mitkä tahansa arvo/taide-esineet, on sijoittaminen tai säästäminen mahdollista ja järkevää. Se, että uskoo jonkin kellon arvon nousuun tarkoittaa sitä, että uskoo kellon olevan kiinnostava muiden silmissä myös jatkossa. En osaa lukea ajatuksiasi, mutta juontaako nihkeä suhtautuminen arvoargumenttisi juuri tähän? Jos nimittäin hankkii kelloja joiden arvon uskoo nousevan, tulee hankkineeksi enemmän tai vähämmän valtavirran mukaisia tuotteita, jolloin voisi ajatella, että muiden henkilöiden arviot ja näkemykset painavat sisältäpäin kumpuavaa intohimoa enemmän.
Itselleni on ihan selvää, että on A-kategorian kellot, jotka ostetaan itselle ja joita voi olla jopa vaikeakin myydä jos sille päälle sattuisi ja sitten B-kategoria johon kuuluvat ne jotka on makeita, mutta ei niin että haluaisin pitää ne välttämättä aina.
On tosiaan vähän huono jos arvolisäys on ainoa tekijä kelloa valittaessa, mutta totuuden nimissä ei se nyt mitenkään kauhean huonokaan juttu ole.
Minä näen tuon arvonsäilymisaspektin ylimääräisenä "bonuksena" joka joissain tapauksissa tulee muutenkin mieleisen kellon mukana. Joku saattaa nähdä jonkun kellomerkin välittämät mielikuvatkin samalla tavoin ylimääräisenä bonuksena. Jollekin taasen riittää "pelkkä" kello.
Minulla on ollut kelloja, jotka heti ostohetken jälkeen ovat antaneet suunnatonta omistamisen riemua, mutta sitten "taika" on kadonnut ja kello mennyt kiertoon. Toisaalta on myös kelloja, joissa tuo taika on säilynyt. Ei nämä asiat selviä kuin kokeilemalla.
Kelloon kiintymiseen vaikuttaa myös se, että se on ollut kädessä "todistamassa" kun itselle on tapahtunut jotain merkittävää (esim. lapsen syntymä) tai että siihen liittyy jokin tarina, joka antaa kellolle persoonallisuutta. Nämä taitavatkin olla enemmän henkimaailman asioita.
Mielestäni koskaan ei voi varmuudella tietää, onko hankittu kello nyt se "grail"...
Samaa mieltä. Kellonhankinta ja omistaminen on monitahoinen juttu ja eri ihmisille eriasiat on tärkeitä. Sitäpaitsi, olen nähnyt lähes kaikilla harrastamiseen syventyvillä näiden tärkeiden tekijöiden muuttuvan kokoajan. Uskon itse, että koko grail-homma on vaan mystinen harha, sitä ei voi koskaan saavuttaa, eikä yhdestäkään kellosta tule lopulta sellaista aarretta jota uskoo etsivänsä. Sensijaan luulen, että nuo mainitsemasi kokemukset voivat kyllä hyvinkin tehdä jostakin ihan peruskellostakin juuri "sen".
