Rolexien paras puoli on se, että niiden arvo säilyy erittäin hyvin jälkimarkkinoilla.
Tästä on joskus käyty aiemminkin keskustelua, mutta tottahan tuo karkeasti ottaen on. Toisalta Rolexin kohdalla kyse on myös "optisesta harhasta" sikäli, että Rolexin ovh -hinta on käytännössä lähes sama kuin todellinen ostohinta, toisin kuin esimerkiksi Rolexin lähimmällä kilpakumppanilla Omegalla, jonka arvon säilyminen on todellisuudessa ihan yhtä hyvä kuin Rolexillakin, jos vertaa hinnan muutosta todelliseen ostohintaan eikä ovh -hintaan, mistä Omegan kohdalla saattaa saada 40% alennusta.
Jos seuraa ulkomaisia myyntisivustoja (käytettyjen kellojen), on ylivoimaisesti eniten tarjolla juuri Rolexia. No, onko se sitten hyvä vai huono asia, sen päättäköön jokainen omalla kohdallaan.
No jaa. 70-luvun DJ:n hinta pyörii myllytyksestä riippuen 1000-2000 euron välissä, kun saman ikäisiä Constellationeita saa selvästi alle tuhannen euron jos kunnossa on yhtään mitään sanomista. Vielä 2000-luvun alussa ero vintage-kelloissa oli valtava, mutta nyt kun kellot ovat pinnalla ja vintage muotia, niin myös muiden merkkien hinnat ovat nousseet. Uudempien kellojen kohdalla hinnat pitävät paremmin, joskin ostajien tietoisuus alennuksista vaihtelee, mikä saattaa tehdä käytetyn ompun hankinnasta hyvinkin kannattavaa.
Rolexin kohdalla hintaa pitää ylhäällä hintojen lisäksi myös mallisarjan pysyvyys, mikä tekee tietyistä kelloista niin klassisia, ettei muotoilu tai aika pääse vaikuttamaan niihin kovin paljoa. Tämän vuoksi esimerkiksi DJ:tä katselevan voi pohtia huoletta jopa 20 vuotta vanhan kellon hankintaa, eikä kello silti ole olemukseltaa hirvittävän erilainen uusimpaan versioon nähden.
Mainitun Omegan kohdalla on mielenkiintoista nähdä mihin aggressivinen hintojen nostaminen johtaa. Ikuisuuskysymys lienee, saavuttaako Omega ikinä Rolexia jälleenmyyntiarvossa. Itse olen pistänyt rahani sen puolesta, että lyhyellä aikavälillä voi tehdä hyviä Omega-kauppoja, mutta pidemmälti katsottuna uskon, että Rolex-mies hymyilee vielä hieman maireammin.
