Vanhat Omegat eivät tosiaan ole kalliita kelloja - josseivat ole erinomaisessa kunnossa. Tämä johtuu siitä, että vanhoja Omegoita on todella paljon. Tuollainen vanha Seamaster, Geneve tai Constellation on erittäin hyvä ostos, erityisesti huollettuna ja kunnostettuna. Tyyli on ikuinen ja varaosia saa varmasti. Jos tuollaista suunnittelee, niin kannattaa hankkia sellainen malli, jossa on käsivetoinen koneisto ja jossa kuoret eivät ole kullattu. Tämä siksi, että Omegan vanhat käsivetoiset koneet ovat erittäin hyviä, ja myös helposti huollettavia. Kuoriasiaa selittää se, että usein (etenkin edullisemmissa) on kuoret jo vähän kolhuilla ja teräskuoren (tai kulta) voi hiotuttaa (tai hioa itse) uuden veroiseksi, kullatuille kuorille ei taas juuri voi mitään. Lisäksi kannattaa hankkia kiillotustahnaa, jolla saa hiottua lasikkeen kirkkaaksi (todella helppo ja nopea homma) joka yleensä näissä on muovia. Useinmiten perus-Omegat lähtevät 150-350e väliltä. Jos ostaa muualta kuin liikkeestä, niin kannattaa huollatuttaa kello samantien. Usein nuo nimittäin ovat seisseet jonkin aikaa, ja tällöin vaarana että koneisto on kuivahtanu, mikä puolestaan nopeasti kuluttaa osia. Vielä kun malltaa hankkia kunnollisen alligaatorihihnan (esim mallia hirch, noin 100e), niin kyllä kelpaa. Speedmastereita on todella paljon vaikeampi löytää.
Myös muitakin valmistajia kannattaa katsella, Zenith, Tissot ja Certina olivat aikanaan suosittuja Suomessa ja vaikka merkkien nykymallistot ovat urheilullisia ja trendikkäitä, niin 60-90-luvuilla valmistetut kellot kelpaavat muotoilunsa puolesta herrasmiehenkäytöön hyvin todennäköisesti.
Näin.
Plus, että esim. vanhojen Omegoiden ja miksei noiden muidenkin listaamiesi merkkien kohdalla yksi merkittävä arvoa määrittävä tekijä on kellon alkuperäisyys.. Tuossa mielessähän alkuperäinen ranneke olisi todella kova sana. Toki, ei enää ihan helppo löytää, ainakaan hyväkuntoisena, mutta se olisi kyllä todella kova juttu. Toki tuohan menee jo hieman keräilyn/harrastuksen puolelle, joten jos sellaiseen ei ole taipumusta, tai halua maksaa siitä ekstraa, on tosiaan kunnostettu/entisöity hyvä valinta. Bonuksena vielä se, että näistähän sitten saa aina, siis AINA vähintäänkin omansa pois, jos joskus päättää siitä luopua tai vaihtaa johonkin muuhun.
Nuo muut merkit ovat myöskin sellaisia, että noista löytää kelloa vähän pirusti hyvinkin maltilliseen hintaan... Ja tosiaan... Muotokieleltään täysin ajattomasti.
Itseäni kun "vaivaa" tuo harrastuneisuus tässä(kin) kohtaa, asettaa se pikkuisen haastetta sopivan löytämiseen.. Eli ei ole ihan helppoa löytää enään 60- tai 70- lukulaista, hyvässä ja alkuperäisessä kunnossa olevaa Speedmaster:ia jossa olisi vielä laatikot ja paperitkin tallella... Tai ok, toki niitä löytyy nopeastikin jos olisi lyödä tiskiin 5.000-10 000€. Sen verran on kuitenkin pakko antaa periksi, että ainoa vaihtoehto ei ole se "Ultimatum- Speedmaster" eli ennen vuotta -69 valmistettu 321- koneella oleva Professional, vaan myös 861- koneella olevat vuoden -69 jälkeen valmistetut Pro:t ja jopa Mk2:et sekä Mk3:et kelpaavat.. Toki Mk3 on automaatti Speedmaster, mutta ensimmäinen sellainen, joten sen "kelpuutan".