Kellot

[Alex Entwistle]

^Olivatko Seamasterit lähempänä 250 vai 700 euroa? Itse en Seamasteria puvun kanssa laittaisi kovin juhlalliseen tilaisuuteen (ellen olisi muuan vakooja), mutta Geneven voisin kyllä laittaa.

[Tommi]

^ Nuo katselemani vanhat Seamasterit ja Genevet eivät eronneet kovinkaan paljon toisistaan ulkonäöllisesti. Uudemmat Seamasterit ovatkin sitten sen verran isoja, että sellaista en ostaisi pukukellotarkoitukseen.


Muistaakseni Seamastereiden hinnat menivät laidasta laitaan sen mukaan kuinka hyvässä kunnossa ovat ja kuinka kauan viime huollosta on kulunut aikaa.

[Alex Entwistle]

^Oho, malli on muuttunut noin paljon. Itse ainakin kelpuuttaisin molemmat noista pukukelloksi.

[Tumppi$]

^Oho, malli on muuttunut noin paljon. Itse ainakin kelpuuttaisin molemmat noista pukukelloksi.

Niin, siis Seamastereitahan on ollut erilaisia koko mallin historian ajan... Eli niin urheilullisempia kuin myös pukukellomaisempia.

[Tumppi$]

Viime viikolla Tampereella sijaitsevan Kalevan kellon ohi kävellessäni silmäni osuivat näyteikkunassa lepäileviin käytettyihin Omegoihin. Tuolloin en vielä uskaltautunut sisälle, mutta tänään poikkesin kyselemään niiden hintoja. Käytettyjä Omega Seamaster- ja Geneve-malleja löytyi heiltä vaikka kuinka paljon hintaluokassa noin 250-700 euroa. Kellotietämykseni on kovin vähäistä, mikä onkin ehkä syynä siihen, että yllätyin edullisista hinnoista. Olen aina olettanut, että Omegat ovat aina kalliita.

Omistan tällä hetkellä vain Seikon lentäjäkellon, joka on ranteessani aina. Olisi varmaankin paikallaan ostaa jokin hieman sirompi pukukello, vaikka en pukua paljon käytäkään. Se tunne on kuitenkin jokseenkin ikävä, kun olet tip-top juhlallisesti pukeutunut, mutta laitatkin ranteeseen sen saman kellon kuin lähikauppaan lähtiessäsi. Olisivatko yllä mainitsemani Seamaster- tai Geneve-mallit hyviä vaihtoehtoja ns. lähtötason pukukelloiksi? Käyttöä tälle kellolle tulisi korkeintaan muutamia kertoja viikossa, joten kannattaako harkita ennemmin vedettävää kelloa vai automaattia?

Tommi, jaksatko millään muistaa yhtään tarkemmin sitä Kalevan Kellon valikoimaa muiden Omegoiden osalta? Tunnistitko/muistatko, oliko vanhempia Speedmastereita näytillä?

[Tommi]

^ Kolme "levyllistä" käytettyjä Omegoita katselin läpi, eikä niiden joukossa ollut yhtään Speedmasteria. Ainakin pari levyä jäi hyllyyn kokonaan katsomatta, ja niiden sisällöstä en tiedä. Tosin en usko, että sieltä Speedmasteria löytyisi, koska myyjä toi eteeni omien sanojensa mukaan "kiinnostavimmat käytetyt Omegat".

[Tumppi$]

^ Kolme "levyllistä" käytettyjä Omegoita katselin läpi, eikä niiden joukossa ollut yhtään Speedmasteria. Ainakin pari levyä jäi hyllyyn kokonaan katsomatta, ja niiden sisällöstä en tiedä. Tosin en usko, että sieltä Speedmasteria löytyisi, koska myyjä toi eteeni omien sanojensa mukaan "kiinnostavimmat käytetyt Omegat".

Ok. Täytyy joskus käydä itsekin katsomassa päivän tarjonta tuolla, kunhan tulee asiaa Mansen suunnalle. Ko. liikkeessähän on myöskin pätevät sepät, jotka tuntevat Omegat kuin omat taskunsa. Tosiaan, vanhoista Omegoista saa tosi paljon kelloa jo yllättävänkin edullisesti. Toki Speedmaster:t ja Seamaster kronot ovat niitä kalleimpia aina, mutta ostajan markkinat avautuvat erityisesti pukukellojen osalta jos sellaista etsii. Eli hinnat saattavat joskus yllättää positiivisesti.

[joekok]

Viime viikolla Tampereella sijaitsevan Kalevan kellon ohi kävellessäni silmäni osuivat näyteikkunassa lepäileviin käytettyihin Omegoihin. Tuolloin en vielä uskaltautunut sisälle, mutta tänään poikkesin kyselemään niiden hintoja. Käytettyjä Omega Seamaster- ja Geneve-malleja löytyi heiltä vaikka kuinka paljon hintaluokassa noin 250-700 euroa. Kellotietämykseni on kovin vähäistä, mikä onkin ehkä syynä siihen, että yllätyin edullisista hinnoista. Olen aina olettanut, että Omegat ovat aina kalliita.

Omistan tällä hetkellä vain Seikon lentäjäkellon, joka on ranteessani aina. Olisi varmaankin paikallaan ostaa jokin hieman sirompi pukukello, vaikka en pukua paljon käytäkään. Se tunne on kuitenkin jokseenkin ikävä, kun olet tip-top juhlallisesti pukeutunut, mutta laitatkin ranteeseen sen saman kellon kuin lähikauppaan lähtiessäsi. Olisivatko yllä mainitsemani Seamaster- tai Geneve-mallit hyviä vaihtoehtoja ns. lähtötason pukukelloiksi? Käyttöä tälle kellolle tulisi korkeintaan muutamia kertoja viikossa, joten kannattaako harkita ennemmin vedettävää kelloa vai automaattia?

Vanhat Omegat eivät tosiaan ole kalliita kelloja - josseivat ole erinomaisessa kunnossa. Tämä johtuu siitä, että vanhoja Omegoita on todella paljon. Tuollainen vanha Seamaster, Geneve tai Constellation on erittäin hyvä ostos, erityisesti huollettuna ja kunnostettuna. Tyyli on ikuinen ja varaosia saa varmasti. Jos tuollaista suunnittelee, niin kannattaa hankkia sellainen malli, jossa on käsivetoinen koneisto ja jossa kuoret eivät ole kullattu. Tämä siksi, että Omegan vanhat käsivetoiset koneet ovat erittäin hyviä, ja  myös helposti huollettavia. Kuoriasiaa selittää se, että usein (etenkin edullisemmissa) on kuoret jo vähän kolhuilla ja teräskuoren (tai kulta) voi hiotuttaa (tai hioa itse) uuden veroiseksi, kullatuille kuorille ei taas juuri voi mitään. Lisäksi kannattaa hankkia kiillotustahnaa, jolla saa hiottua lasikkeen kirkkaaksi (todella helppo ja nopea homma) joka yleensä näissä on muovia. Useinmiten perus-Omegat lähtevät 150-350e väliltä. Jos ostaa muualta kuin liikkeestä, niin kannattaa huollatuttaa kello samantien. Usein nuo nimittäin ovat seisseet jonkin aikaa, ja tällöin vaarana että koneisto on kuivahtanu, mikä puolestaan nopeasti kuluttaa osia. Vielä kun malltaa hankkia kunnollisen alligaatorihihnan (esim mallia hirch, noin 100e), niin kyllä kelpaa. Speedmastereita on todella paljon vaikeampi löytää.

Myös muitakin valmistajia kannattaa katsella, Zenith, Tissot ja Certina olivat aikanaan suosittuja Suomessa ja vaikka merkkien nykymallistot ovat urheilullisia ja trendikkäitä, niin 60-90-luvuilla valmistetut kellot kelpaavat muotoilunsa puolesta herrasmiehenkäytöön hyvin todennäköisesti.

Liitteksi vielä pari fiiliskuvaa:

[Tommi]

^ Kiitos hyvistä vinkeistä, joekok! Enköhän käy yhden Omegan (sieltä edullisimmasta päästä) poistamassa, kun rahatilanne sen sallii.

[Jami]

Kalevan kellossa väänsin tovin kauppaa yhdestä Eternasta (kauppiaan ranteesta), mutta ei sitten päästy kauppohin. Yhden käytetyn taskukellon sieltä olen kuitenkin ostanut.

[Tumppi$]

Vanhat Omegat eivät tosiaan ole kalliita kelloja - josseivat ole erinomaisessa kunnossa. Tämä johtuu siitä, että vanhoja Omegoita on todella paljon. Tuollainen vanha Seamaster, Geneve tai Constellation on erittäin hyvä ostos, erityisesti huollettuna ja kunnostettuna. Tyyli on ikuinen ja varaosia saa varmasti. Jos tuollaista suunnittelee, niin kannattaa hankkia sellainen malli, jossa on käsivetoinen koneisto ja jossa kuoret eivät ole kullattu. Tämä siksi, että Omegan vanhat käsivetoiset koneet ovat erittäin hyviä, ja  myös helposti huollettavia. Kuoriasiaa selittää se, että usein (etenkin edullisemmissa) on kuoret jo vähän kolhuilla ja teräskuoren (tai kulta) voi hiotuttaa (tai hioa itse) uuden veroiseksi, kullatuille kuorille ei taas juuri voi mitään. Lisäksi kannattaa hankkia kiillotustahnaa, jolla saa hiottua lasikkeen kirkkaaksi (todella helppo ja nopea homma) joka yleensä näissä on muovia. Useinmiten perus-Omegat lähtevät 150-350e väliltä. Jos ostaa muualta kuin liikkeestä, niin kannattaa huollatuttaa kello samantien. Usein nuo nimittäin ovat seisseet jonkin aikaa, ja tällöin vaarana että koneisto on kuivahtanu, mikä puolestaan nopeasti kuluttaa osia. Vielä kun malltaa hankkia kunnollisen alligaatorihihnan (esim mallia hirch, noin 100e), niin kyllä kelpaa. Speedmastereita on todella paljon vaikeampi löytää.

Myös muitakin valmistajia kannattaa katsella, Zenith, Tissot ja Certina olivat aikanaan suosittuja Suomessa ja vaikka merkkien nykymallistot ovat urheilullisia ja trendikkäitä, niin 60-90-luvuilla valmistetut kellot kelpaavat muotoilunsa puolesta herrasmiehenkäytöön hyvin todennäköisesti.

Näin.
Plus, että esim. vanhojen Omegoiden ja miksei noiden muidenkin listaamiesi merkkien kohdalla yksi merkittävä arvoa määrittävä tekijä on kellon alkuperäisyys.. Tuossa mielessähän alkuperäinen ranneke olisi todella kova sana. Toki, ei enää ihan helppo löytää, ainakaan hyväkuntoisena, mutta se olisi kyllä todella kova juttu. Toki tuohan menee jo hieman keräilyn/harrastuksen puolelle, joten jos sellaiseen ei ole taipumusta, tai halua maksaa siitä ekstraa, on tosiaan kunnostettu/entisöity hyvä valinta. Bonuksena vielä se, että näistähän sitten saa aina, siis AINA vähintäänkin omansa pois, jos joskus päättää siitä luopua tai vaihtaa johonkin muuhun.

Nuo muut merkit ovat myöskin sellaisia, että noista löytää kelloa vähän pirusti hyvinkin maltilliseen hintaan... Ja tosiaan... Muotokieleltään täysin ajattomasti.

Itseäni kun "vaivaa" tuo harrastuneisuus tässä(kin) kohtaa, asettaa se pikkuisen haastetta sopivan löytämiseen.. Eli ei ole ihan helppoa löytää enään 60- tai 70- lukulaista, hyvässä ja alkuperäisessä kunnossa olevaa Speedmaster:ia jossa olisi vielä laatikot ja paperitkin tallella... Tai ok, toki niitä löytyy nopeastikin jos olisi lyödä tiskiin 5.000-10 000€. Sen verran on kuitenkin pakko antaa periksi, että ainoa vaihtoehto ei ole se "Ultimatum- Speedmaster" eli ennen vuotta -69 valmistettu 321- koneella oleva Professional, vaan myös 861- koneella olevat vuoden -69 jälkeen valmistetut Pro:t ja jopa Mk2:et sekä Mk3:et kelpaavat.. Toki Mk3 on automaatti Speedmaster, mutta ensimmäinen sellainen, joten sen "kelpuutan".

[Co-re]

Kelloharrastuksen voi tosiaan ottaa monella tavalla. Itse välitän vain kellosta itsessään, siitä mitä sen sisällä on, miltä se näyttää, miten se toimii ja mitä se maksaa. Olen avoin uusille merkeille ja malleille joilla ei ole sitä koettua merkittävää historiaa enkä saa mitään siitä, että asia tehdään niin kuin se tehtiin joskus kun ei paremmasta tiedetty. Olen tosin insinööri, eli se voi selittää tätä pragmaattista lähestymistapaa.

[vhild]

...joilla ei ole sitä koettua merkittävää historiaa enkä saa mitään siitä, että asia tehdään niin kuin se tehtiin joskus kun ei paremmasta tiedetty.

LOL, nuo ovat ne ainoat kriteerit joiden perusteella valitsen kellon, viinin, partasaippuan etc.!

[Tumppi$]

Kelloharrastuksen voi tosiaan ottaa monella tavalla. Itse välitän vain kellosta itsessään, siitä mitä sen sisällä on, miltä se näyttää, miten se toimii ja mitä se maksaa. Olen avoin uusille merkeille ja malleille joilla ei ole sitä koettua merkittävää historiaa enkä saa mitään siitä, että asia tehdään niin kuin se tehtiin joskus kun ei paremmasta tiedetty. Olen tosin insinööri, eli se voi selittää tätä pragmaattista lähestymistapaa.

Eiköhän se tuo lähestymistapa ole kuitenkin kaikille kelloa käyttäville se perimmäinen syy.. Eli kyllähän ko. kapistuksen funktionalistisuus on se ykkösjuttu. No ok, kyllähän nykyisin kellonajan saa selville vaikka siitä kännykästä, mutta ainahan näin ei ole ollut. Toki, turha sitä keräilyaspektia ja "romanttisien" mielikuvien vaikutusta on täysin kiistääkään jos kellon "pitää" olla esim. tietyn mallinen Speedmaster tietyltä vuosikymmeneltä. Mutta kyllä itselläni aina mukana on myös kylmä ja raadollinen ajattelu niin funktionalistisestä näkökulmasta kuin myös kylmän rahallisestikin.. Eli, tarvitsen rannekelloa ja lisäksi edellä mainitun kellon kohdalla siihen sijoitettu pääoma ei ole koskaan menetettyä pääomaa, vaan noistahan saa aina vähintäänkin omansa pois, jos halu tai tarve hukkaamiselle tulee. Itse asiassa siihen sijoitettu pääoma kasvaa jo muutamassa vuodessa korkoakin. Ei ole ollenkaan sattumaa että myin omat uutena ostamani kellot tässä hiljattain pois, ennen kuin persnettoa kerkesi merkittävissä määrin tulemaan. Usein kuitenkin tällaiset esineet ovat mielenkiintoisempia ja halutumpia vanhana juurikin niiden eletyn elämän, historian ja patinansa ansiosta.

[Co-re]

...joilla ei ole sitä koettua merkittävää historiaa enkä saa mitään siitä, että asia tehdään niin kuin se tehtiin joskus kun ei paremmasta tiedetty.

LOL, nuo ovat ne ainoat kriteerit joiden perusteella valitsen kellon, viinin, partasaippuan etc.!

Pahoittelen, etten ole ihan tällä LOL-taajuudella mutta ymmärrän tämän siten, että valitset esim. viinin muun kuin värin, tuoksun ja maun perusteella.

Eiköhän se tuo lähestymistapa ole kuitenkin kaikille kelloa käyttäville se perimmäinen syy.. Eli kyllähän ko. kapistuksen funktionalistisuus on se ykkösjuttu. No ok, kyllähän nykyisin kellonajan saa selville vaikka siitä kännykästä, mutta ainahan näin ei ole ollut. Toki, turha sitä keräilyaspektia ja "romanttisien" mielikuvien vaikutusta on täysin kiistääkään jos kellon "pitää" olla esim. tietyn mallinen Speedmaster tietyltä vuosikymmeneltä. Mutta kyllä itselläni aina mukana on myös kylmä ja raadollinen ajattelu niin funktionalistisestä näkökulmasta kuin myös kylmän rahallisestikin.. Eli, tarvitsen rannekelloa ja lisäksi edellä mainitun kellon kohdalla siihen sijoitettu pääoma ei ole koskaan menetettyä pääomaa, vaan noistahan saa aina vähintäänkin omansa pois, jos halu tai tarve hukkaamiselle tulee. Itse asiassa siihen sijoitettu pääoma kasvaa jo muutamassa vuodessa korkoakin. Ei ole ollenkaan sattumaa että myin omat uutena ostamani kellot tässä hiljattain pois, ennen kuin persnettoa kerkesi merkittävissä määrin tulemaan. Usein kuitenkin tällaiset esineet ovat mielenkiintoisempia ja halutumpia vanhana juurikin niiden eletyn elämän, historian ja patinansa ansiosta.

Niin, sitä nimenomaan tarkoitan, että kelloharrastukseen ei itselläni ole koskaan liittynyt mitään historiasta kiinnostuneisuutta tai vaikkapa tietyn urheilulajin kytköksiä. Antiikkikello tai muuten vanha voisi toki kiinnostaa jos sillä olisi itselleen merkittävä kytkös tai se olisi vaikkapa perintöä. Samoin pyrin ottamaan kellot kelloina niin sanoakseni ja sivuuttaman merkin tai valmistajan historian. Vaikeaahan se välillä on tietysti kun tuntemattoman valmistajan kello maksaa saman verran kuin Rolex tai paljon enemmän ja pitäisi miettiä perusteita, onko hinta perusteltu vai ei. Siinä vaiheessa väkisin tahtoo hiipiä mieleen, että ketä nämä luulevat olevansa, millä sinänsä ei mitään väliä pitäisi olla.