Outoa että yhteen merkkiin voi kohdistaa edellisen lainauksen osoittamaa antipatiaa.
Minä elin 80-luvun. Se on aivan riittävä selitys.
Tarkennan hieman etten saa liian julmaa kuvaa palstalla. Nuorena lukiolaisena 80-luvulla olin oudohko ilmiö, suorat housut jaloissa, kauluspaita ja slipooveri. Flaksi kävi hyvin mutta sitten 90-luvulla lähdin Lontooseen töihin: joko khakit tai navyt chinokset, whitesin popot, kauluspaita. Ei skrakaa tai pukuja koska toimisto oli casual. Paita oli yleensä vaaleansininen tai jokin check, maalaistyyliin.
2000-luvun alussa ostin rolex subin koska se ei ollut iso investointi ja halusin ns. kunnon kellon, netissä tutustuin palstoilla kellon tekniikkaan jne.
Ne 80-luvun rantaroleksit jotka edelleenkin varjostavat kelloa olivat niitä 2-tone versioita, eivät explorereitä, subeja, millgausseja, air kingejä. Castro kun hyökkäsi Havannaan niin takavarikoi paikallisen Rolexin kellot, tämän toisen kuuluisan vallankumouksellisen kanssa kelpasivat hyvin, Castrolle vielä tähänkin päivään asti. Pablo Picasso. Robert Redford. Ei ole tarvetta mainostaa rolexia mutta kyseinen merkki oli kuuluisa ja haluttu jo paljon ennen 80-luvun juppivuosia. Hillary ja Mount Everest. Paljon on esimerkkejä.
Itse en hylkää jotain hyvälaatuista, oli se kello tai vaikka kenkä, yhden vuosikymmenen muotioikkujen vuoksi, vaikka se tietty vuosikymmen johtaisikin yleiseen halveksuntaa tai ennakkoluuloon.
Ja eihän Rolex edes ole kallis kun vertaa moniin muihin kelloihin.