Rolex käytti akryylejä tietääkseni vielä pitkälle 90luvulle. Ensimmäisenä safiiri lasikkeet tulivat sukelluskelloihin, daytonaan ja vasta myöhemmin halvempiin kelloihin. Enkä usko hinnan olleen se ainoa syy, lähinnä mallien perinteet ovat velvoittaneet ja Rolexilla muutokset ovat olleet viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta pieniä (mallin sisällä) per uudistus. Itselläni ei enää ole kuin yksi SD, aiemmin oli Precision sekä Explorer (jälkimmäisen tyhmyyttäni myin, ensimmäinen taas oli sijoituskohde eli halvalla ostettu kalliimmalla myyty).
Oikeastaan ainoa Rolex joka kuumottaa on Oysterquartz tai Beta-21 koneella oleva Rolex. Lähinnä nautin kelloissa niiden laadusta ja yksityiskohdista sekä tietysti kauneudesta, Rolexin tunnistettavuus on lähinnä haitta. Patek kuumottaa tosin siitä huolimatta :) Lähinnä kylläkin taskukellon muodossa. Tai G-P:n kolmen sillan tourbillion taskukello.... drool.. Mutta ylimääräistä käteistä ei ihan riittävästi tällä tulotasolla muodostu. Ainakaan vielä. Rolexin etu on toki siinä että ne on suhteellisen halpoja kelloja, varsinkin käytettynä saa paljon vastinetta rahalleen kunhan ei täyskultaiseen hurahda (jostain syystä kullan kilohinta ei selitä hintaeroa teräs ja kulta kellon välillä).
Vanhoista merkeistä arvostan omistamisen muodossa eniten G-P:tä, Zenithiä ja Doxaa (ei siis suklareiden muodossa niinkään vaan mahtavien art deco luomusten, joissa myös Hamilton on menneisyydessä kunnostautunut upeissa luomuksissaan jotka ovat tänäpäivänä todellakin hinnoissaan suhteessa brändin nykyiseen hintatasoon ja maineeseen).